“Ghostina” is a phantom living in the ruins of my memories. The album is a collection of songs grown out of those ruins, coming to life as they’re sung and played by my beautiful band which consists of Tapio Viitasaari, Aili Järvelä, Mila Laine and myself. Memories are always partly true and partly invented by our minds. Ghostina is an alias of Stinako.” (Stina Koistinen, Stinako)
“Kokemukset kuolevien ja elävien välillä ovat saaneet vakuuttuneeksi siitä, että tämänpuoleista ja tuonpuoleista ei erota mikään betonimuuri. Niiden välillä on vain verho, joka on hauras ja aika ajoin läpinäkyväkin. Välillä verho raottuu, ja pyhän tuoksun voi hengellisellä aistiherkkyydellä aavistaa ja tuntea tavallisessa arjessa. – – pohjimmiltaan hengellisyys on ihmettelyä.” (Irja Askola, K&K 20.10.2022)
Cover photograph: Heli Blåfield
Graphics: Sanna Turunen
Täyden kuun aikaan
Mä valvon ja odotan
Että näkisin paremmin
Kaiken mikä voi alkaa
Kun luovun ja päästän
Irti
(Stinako: Täyden kuun aikaan)
Stinakon toinen albumi, Ghostina (2022) virtaa kuulijan tajuntaan ja lävistää hengellään olemuksen kuin katsoisi hauraan jään alla virtaavan joen tummaa vettä. Virta mataa hiljaisena, haikeana, mustana ja kuolleena, saavuttamattomana, tummana ja tukahduttavana, mutta samalla vahvana ja vuolaana, elinvoimaisena, vääjämättömänä, kaiken elämän alkuna ja elinehtona, täynnä aavistuksia ja lupauksia tulevasta ja muistoja menneestä. Levy on vain valon läpäisevän jään tai lasin sijaan kuitenkin pikemminkin kuin verho tämän- ja tuonpuoleisen välillä, haamujen ja näkymättömän, luopumisen ja kuoleman kehto, mutta absurdisti täynnä rajua voimaa ja elämää.
Ghostinan luoma musiikin, visuaalisuuden ja tekstien kokonaisuus jäljittelee tapaa, millä muisto koostuu erilaisista sirpaleista ja palasista, tunteista, kehon ja aistien kokemuksista, havainnoista ja ajatuksista, ja häilyy mielen tumman veden pinnalla milloin mitenkin heijastellen ja esiin pulpahtaen. Muisto, kokemus ihmismielessä koostuu paloista ja siruista ja muotoilee uudelleen niitä, niin kuin koostuu ja hajoaa universumissa alati ihan kaikki muukin, myös musiikki.
Muurini nostin mä itse
Ja itse voin ne myös kaataa
Muurini rakensin mä itse
Ja itse voin ne myös murtaa
(Stinako: Täyden kuun aikaan)
Ghostina luo häkellyttävästi oman itsestäänselvän kokonaisuuden täysin eri kategorioista ammentavista fragmenteista ja nyansseista – gospelhenkisestä kuorolaulusta konemusiikkiin, klasarihenkisistä juosista ja viiltävän kauniista viuluista autotune -lauluun, aasialaisista huiluista urkuihin, kilinöihin ja kolinoihin. Kaikki on kuorrutettu kuvituksella ja esimerkiksi Spotifyn taustacanvaksilla, jotka eivät mitenkään sovi yhteen, mutta kyllä vain, tottakai, sopivat. Sellaisena se tuntuu kuin ihmeeltä. Stinakon Ghostina on suoraan yhteydessä tietoisuuteen, joka on meille kaikille jotain yhteistä, yhdessä tehtyä tai koettua, – tai vielä enemmän, jotakin, jota meillä vain on.
Menneiden kesien tuoksut ja ailahdukset, ennen pandemiaa elettyjen ikuisesti menneiden värien ja valojen, elämän katoavaisuus ja viiltävä menetys on levyllä kuitenkin kuin maahan musertunut linnoitus, ahdas ja tuskallinen kuori, rikki mennyt ihminen, joka ei ole hajalla, jotta valo pääsisi raoista sisään, vaan jotta valo pääsisi sisältä ulos. Raunioista nousee heleitä ja pastellinsävyisiä henkiä ja haamuja, jotka henkenä kulkevat kaiken materian läpi, täynnä nuuskamuikkumaista ja pehmeän leikkisää ihmettelyä, kummitusjuttuja ja katsetta, albumin nimeä myöten.
Kuolema, irtipäästäminen, ruma, mätä, suru ja haikeus on Stinakon levyllä riemua siitä, että kaikki tapahtuu. Kaiken raakuus ja väkevyys on saanut Ghostinassa herkän, kauniin ja eheän muodon. Se on, kirjaimellisesti, pelkkää rakkautta.
Vajoan tyhjään
Ja jotakin tapahtuu
Muistan viimein lauseen
Muutos on mahdollista
(Stinako: Täyden kuun aikaan)
Ghostina Credits
Music & Lyrics: Stina Koistinen
Vocals, Piano: Stina Koistinen
Violin, Harmonium, Percussions, Flute, Vocals: Aili Järvelä
Cello, Vocals: Mila Laine
Synthesizers, Vocals: Tapio Viitasaari
Drum programming, mandolin (1): Joonas Saikkonen
Arrangers: Stina Koistinen, Tapio Viitasaari, Aili Järvelä, Mila Laine, Joonas Saikkonen
Recording, Mixing & Programming: Joonas Saikkonen
Producing: S. Koistinen & J. Saikkonen
Mastering: Philip Shaw Bova
Cover photograph: Heli Blåfield
Graphics: Sanna Turunen
This text @ Taidejulkaisu Totuudessa: Heini Heikkilä
References: e.g. Gospel, Madonna, Classical music, Tove Jansson, Ghosts, Finnish musicians, artists in different fields, art writers, audiences, advertising and entertainment industry
Music: Universal physical phenomenon
Life: unknown source
STINA KOISTINEN is a Finnish artist and music maker from Helsinki. She is known for her dynamic voice and intriguing music making skills. Koistinen has won the prestigious Finnish music award Teosto Prize with her band Color Dolor‘s album Love (2018) and was nominated for Hyundai Nordic Music Prize 2020 with her solo album, Stinako’s Ikuisuus (2019). Koistinen has done many collaborations with other artists, such as Mopo, Jesse Markin and Rinneradio.
Taidejulkaisu Totuus. Truth never dies.
totuus 