For Generation X-ers, male grungers represented all that is good in men. They were the fabled ”New Man” with the volume turned up to 10, gentle-natured but discordant and angry. The women were intelligent, non-conformist, cool. Each took the best aspects of their opposite gender and retained the best of their own. Grunge took back loud music from poodle-rock and gave it a heart, soul and brain. It married a love of noise with thoughtfulness and sensitivity, putting a trash soundtrack to lofty principles and uncommon erudition. It turned old paradigms on their head, like the one that said rock music was made by ”real men” and feminism was for ball-busting harpies and emasculated weirdoes. Grunge wasn’t nihilist or moany – they really didn’t want a better world to anyone. It was misrepresented as being self-absorbed but actually addressed big themes, things outside the artists private concerns.”
Darrah McManus in Guardian
Kurt Cobain ennusti yli 25 vuotta sitten, että grunge muuttuu korniksi. ”Grunge on yhtä voimakas termi kuin uusi aalto”, hän kertoi tuolloin Rolling Stone -lehdelle. ”Se menee ohitse.” Muotisuunnittelija Marc Jacobs puki tuolloin malleja flanelliin ja New York Times ihmetteli, kuinka sanasta, joka tarkoittaa likaa, saastaa, roskaa tuli genre, muoti-ilmiö, pop -ilmiö?
Grunge meaning in English
- Pronunciation /ɡrʌn(d)ʒ/
- Translate grunge into Spanish
NOUN
mass noun
- 1informal Grime; dirt.
- 2(also grunge rock) A style of rock music characterized by a raucous guitar sound and lazy vocal delivery.‘the album incorporated blues, goth, and of course grunge’
Ehkäpä ennustus tuolloin liittyi voimakkaaseen menestymiseen ja kaupallistumiseen, joka sulatti grungesta sen ytimen (historian tunteman todellisen ”grungen lopun” sijaan)? Grunge nimittäin syntyi ajankohtana, jolloin länsimaissa elettiin 1980 -luvun lopun voimakasta talouskasvua, juppi- ja menestyskautta ja musiikkina vasten 1980 -luvulla syntynyttä loisteliasta ja toksisen maskuliinista puudelirokkia ja rock -tähteyttä, kuin vastalauseena tai puhdistuksena, tyhjien teollisuustilojen, huume -ongelmien, köyhyyden ja siitä ammentavan pukeutumistyylin muodossa. Grunge avasi vähemmistöille, köyhille ja naisille tilaa musiikin tekemiseen ja esillä olemiseen, oli kaikkea muuta kuin kiiltävää pintaa, eikä se syntynyt musiikkialan markkinoiden toiveesta, vaan niistä huolimatta. ”Grunge ei ollut vain uusi musiikki- tai nuorisotrendi – se oli ilmaus ja fuusio useimpien länsimaita määrittävien kulttuuristen, ideologisten ja sosiaalisten säikeiden kanssa. Feminismi, liberalismi, ironia, välinpitämättömyys, kyynisyys/idealismi (turhautumiskolikon molemmat puolet), autoritaarisuuden vastaisuus, nirso postmodernismi ja rakkaus likaiseen, hankaavaan musiikkiin: grunge sovitti nämä kaikki tärkeäksi kokonaisuudeksi”, kirjoitti Darragh McManus Guardianissa.
Grungen tunnusmerkillinen kitaran likainen, epäpuhdas soundi, raskas rummutus ja masennusta ilmentävät sanoitukset heijastelivat yhdysvaltalaisen ”X-sukupolven” tuntemuksia. Black Sabbath ja etenkin Neil Young sävyttävät grungea sieltä täältä. Hole, Soundgardenin Badmotorfinger, Alice in Chainsin Dirt, Pearl Jamin Ten, Mudhoneyn Superfuzz Bigmuff tai vaikkapa Piece of Cake ja oma suosikki Melvinsin Houdini ovat myös klassikkolevyjä genren ympärillä.
Mutta muuttuiko se korniksi, kuten Cobain ennusti? Ainakin genren maailmanlaajuisen ja kaupallisen breikkaamisen perusta, vuoden 1991 Nirvanan Nevermind -albumi soi kaikesta huolimatta yhä kirkkaana, ihan hirveänä ja räsyisenä.
Maailmantilanteessa, missä taloudellisen kaoottisuuden ja epäsuhtien kuilu on syventynyt entisestään, internet ja sosiaaliset mediat ovat murtaneet totuuden käsitteen, mainospuhe lävistää ihmisen eksistenssin, tappavia viruksia leviää, sulavien napajäätiköiden mursut kuolevat nälkään suomalaisille takapihojen nurmikoille, sota on käynnissä ja twitteristä seuraillaan päivittäin kuinka ihmisiä ja lapsia teurastetaan jossain toisessa maassa ja sitten lähdetään töihin, rannalle ja kesäjuhliin, nuoren aikuisen täytyy tasapainoilla tiktok -todellisuuden ja hypershoppailulle antautumisen tai kaiken edellämainitun kohtaamisen välillä.
Huippukaupalliset ja välinpitämättömät trap- ja rap- artistit työntyivät suosioon Suomessakin 2010 -luvun lopulla erilaisten gangien ja ilmaisten julkaisualustojen välityksellä, mukanaan hiphopin klassinen täysin häpeilemätön viidakonlakien ”no rules” rahanteko (muun muassa musiikin avulla) ja siitä ja huumekaupasta sitten suorasukaisesti sanoituksissa puhuminen – ja menestyi. ”Massit ensin”, sanoi eräskin nuori rap -artisti tuolloin allekirjoittaneelle ihan suoraan.
Mutta sittemmin paletti on lähtenyt hajoamaan ihan kokonaan. Moni uudenkin aallon räppäri on ajatunut rapin tai undergroundin pariin lähtökohdista, joista siihen on historiallisesti aina tultukin – tyylien ja kuulumisen takia, jotkut osattomuuden, ongelmien, syrjäytymisen parista, ainakin päihteiden, jonkun turhautumisen, kuulumattomuuden, rikkinäisyyden ja haavojen luota tai ainakin niiden näkemisen piiristä, vapautumisen, vapauden, ilmaisun – ja bileiden takia. Jotkut rapin ja hiphopin globaalin breikkaamisen myötä nyt myös vain tekemään rahaa, (ainoana) uramahdollisuutena, oikotienä masseihin, julkisuuteen ja esillä oloon? Eniten se on kuitenkin silti yhä musiikkia, kaikesta huolimatta – musiikkia.
Osa ”uutta aaltoa” on kiinnostavasti nyt kääntynyt kokonaan grungen ja orgaanisen musiikin suuntaan. Heidän taustajoukkojensa avulla tai kanssa tekemänsä uusi grunge ja shoegaze voi kuitenkin kuulostaa miltä vain, ja feminismin lisäksi siinä kuuluu monimuotoisuus, symbioseeni, rehellisyys, vilpittömyys ja roskat. Esimerkiksi Skorpionille levyttävän Melon tuoreen julkaisun Helenan sanoituksissa puhutaan rakkaudesta, haavoittuvuudesta ja pelosta, ja nuorena aikuisena ja ihmisenä olemisen hauraus ja rehellisyys on häkellyttävästi ja koskettavasti läsnä hyperkaupallisen ja kylmän Glitterin jälkeen.
Tuorein grungehtava julkaisu on ensimmäisenä uudesta aallosta kitaraan kunnolla tarttunut Musta Hanhi, joka kuuluu turkulaiseen Mauno Gangiin (Musta Hanhi, Dizzy, FETTI, NCO ja Rosvo). Perjantaina 5.8.2022 julkaistava ”En haluu tanssia ruusuilla” -niminen kappale on viimeinen single turkulaisartistin tulevalta projektilta ja ”pureutuu siihen tilanteeseen kun elämässä on kaikki näennäisesti hyvin, vaikka todellisuus on oikeasti jotain muuta. ”Sanon kaikki ok, vaiks ei oo” -laini on hyvä esimerkki nykypäivän ajatusmaailmasta – ulkokuoren tulee pysyä kiiltävänä ja kulissien pystyssä. Biisin inspiraatio lähti siitä kun elämä oli hetken ruusuilla tanssia ja sit vähän niinku valitsi ettei se oo. Siit sit kehittelin ”Jaskan” välittämään niit keloi mitä siin synty ku pohti pidemmälle”, Hannu itse avaa. Biisi on ”Mustan Hanhen inhorealistinen katsaus elämään risukasan puolella.” Grungehtava tausta kasvaa siinä vähitellen nopeatempoisemmaksi ralliksi. Musta Hanhi on aiemmin tänä vuonna julkaissut myös singlet ”Yksin pimeeseen” ja ”Haluun ostaa sul jotain”: asenne ja grungemainen ”lika” kuuluvat kaikessa. ”En oo ikinä ollu sen yliminttii ajetun musan suurin fani”, hän sanoo.
Rehellisyys maan perii, eiks nii?
Yhteys grungeen ei ole uusi eikä outo. Sekä Meloa, Mustaa Hanhea että Nirvanaa (ei livenä kylläkään) on kuultu esimerkiksi Blockfesteillä ennenkin ja Jay-Z pölli Smells like teen spiritin kertosäkeen Holy Grail -biisiinsä aikoinaan jo vuonna 2013. Uudesta pop- ja trapkollektiivien ja gangien grungesta puuttuu kuitenkin ainakin Nirvanan levyiltä tuttu synkkä ironia ja kyynisyys: ne ovat vilpittömiä, sydämestä ja kertovat tunteista. Onko tuo rehellisyys avain johonkin uuteen kasvuun, joka peittäisi maailman vihreillä versoilla taas uuden rahastuksen, resurssien kuppaamisen ja hyväksikäyttöjen sijaan? Mikä sukupolvi oikeasti siihen kyllästyy ja minkä on vaan pakko?
Grunge päättyi joskus 1990 -luvulla, kun monien bändien jäsenet kuolivat ennen aikojaan huumeisiin ja päihteisiin. Voisko sen tehdä tällä kertaa jotenkin toisella tavalla, tiedättekö kuinka se tehdään?
You’d take the clothes off my back, and I’d let you
You’d steal the food right out my mouth
And I’d watch you eat it, I still don’t know why
Why I love you so much, oh
You curse my name
In spite, to put me to shame
Hang my laundry in the streets
Dirty or clean
Give it up for fame
But I still don’t know why (don’t know why)
Why I love it so much, yeah
And baby
It’s amazing I’m in this maze with you
I just can’t crack your code
One day you’re screaming you love me loud
The next day you’re so cold
One day you’re here, one day you’re there
One day you care, you’re so unfair
Sipping from your cup ’til it runneth over, Holy Grail
..
And we all just entertainers
And we’re stupid, and contagious
Know we all just entertainers
Taidejulkaisu Totuus. Suomen virallinen jätevuorijulkaisu. Tee oikein, älä luovuta.
totuus 