Gloria Swanson on kuollut

Kaikki naiset joita sä saduissa rakastat

punahilkat lumikit kleopatrat kuolevat

rivissä kohtalokkaina istuvat

Posliininuket, nukkenaamat, kuolleet kasvot kalpeat

pitsi revennyt kosteasta

sametti homeesta kovana

Särö poskella kyynel jäässä päässä vasaran runnoma aukko avaruuden ikkuna

Puraissut marjaa verivana huulista

Yöperhonen huulissa kun lampaat hiljenevät kaivaumissa sun suudelma

Kun yhdeksän elämää etsittävä laatikon silkkipaperissa unelma

aina uusi nukke, vailla tahraa ei mitään niin puhdasta niin valkoista niin mustaa

Leikkivaaroja kukkien alla

Liian turvallista

Muistatko sen ajan kun oli vielä tulevaisuus muistatko milloin ylitit sen rajan

Milloin kilahti betonille metalli

ei luoti kun uima-altaaseen putosit

vaan ääni kun pullon korkki hampailla irtosi

Ja bensan haju ei oo koskaan vaan bensaa kun pikkuhousut kintuissa puskassa sinäkin keväänä tuoksui sireeni

omenaviini lehvistössä helmeili

ja lastauslavalla takapihalla / auringonlaskussa

asfaltille oksensi

aamulla vaati muistoja

Mestauslavalla

muiston laatija

nukkekuningatar omasta armosta

alas, alas kierreportaita

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s