Greta Hällfors-Sipilä on kuollut

Että tapahtuisi jotain

Rouva Ripple katsoi oviaukosta eteiseen sillä tavalla kuin oviaukosta jossa on vain karmit, puiset, valkoiseksi maalatut, katsotaan ja se takana oleva huone näyttää hämärältä. Eikä eteisessä ollut ikkunaa. Lipasto näytti menettäneen mittasuhteensa, sen kansilevy ja laatikot vinksottivat kummallisesti, ikään kuin se olisi kävellyt siihen Greta Hällfors-Sipilän Viiskulman asunnosta jotain asiaa kertomaan. Yksi luukku repsahti auki kuin suu ilosta väärällään ja sen sisällä näkyi vaan mustaa, hyvä ettei hammasta, lipasto oli hyvällä tuulella ja sillä oli jotain mukavaa asiaa. Raitamatto kiemurteli punaisenkirjavana sen jaloissa. Kuin joki, tai vana hiilikaivoksen juurella

Mikä ihme tätä huushollia taas vaivaa, ajatteli Rouva Ripple huvittuneena, ja jatkoi lukemista nojatuolissa.

Hetken kuluttua hän nousi, käveli eteiseen ja katsoi oudosti auki työntyneeseen lipaston laatikkoon, tai jääneeseen kai, vanha puu joskus temppuili sillä tavalla ja talo ja sen lattian narina. Huolellisesti taltioitu rivi kirjekuoria pilkotti laatikosta, niiden lakien harjat sinersivät pimeässä. Utukirjeitä, välitilasta, rintamalta, muinaisuudesta. Hän sulki päättäväisesti laatikon, ajatteli ohimennen kaappikelloa (talossa ei ollut sellaista) ja päätti, ettei odota enää, ei tänään, ja kun mitään ei tapahdu no se naksutti hiljalleen kuitenkin, odottaja, ei hetken rauhaa saatana. Ikkuna, ei sitä. Sentään.

Ei auttanut kuin lähteä ulos, että unohtaisi jotain.

Kasvimaalla oli yhä viimesyksyisiä lehtiä, yhä niiden lomassa jäniksen jälkiä. Ystävä, ajatteli Rouva Ripple, ja hara riipi jälleen lehtiä kasaan pölläyttäen huumaavaa, kosteaa, raikasta maan tuoksua ilmaan, pieniä juuria, toukkia, paljon matoja. Kurkiaura halkaisi kirkkaan sinisen taivaankannen, neljä kurkea matkasi kohti pohjoista. Hän oli pökertyä ilosta. Kevät. Kevät. Päätä särki, kuin siihen olis iskenyt salama.

ESPANJANSIRUETANA, ARION VULGARIS
TORJUNTA
Ferramol (rautafosfaatti) -etanasyötti soveltuu luomuviljelyyn.
Etikkaveteen upottaminen
Kiehuvaan veteen upottaminen
Päänkatkaisu n. 1 cm ”nenänpäästä”
Kuolleet haudataan syvään monttuun tai laitetaan muovipussissa sekajätteeseen.
Jos voi olla ihan mitä haluaa
Mitä silloin oletkaan
Hahmo palasten muovaamassa uomassa
huonoa tuuria valintoja
Verenperintö kasvamismalleja luonnollisia tapahtumia
Veriperintö Jamaicasta murhaajien yritykset viihtyä taiteella
Omatunto omatunto
Mikromuovia suonissa
Bensaa ja sokerijuurikkaita
Huumata roskavuori vanamonkukilla
Lehtikomposti muovipussissa
Koko massa kokemassa
Muodonmuutosta kiertokulussa
Vain yhdeksän elämää sitten eikä mikään ole muuttumassa
Ukraina
Mikromuovia
Punainen oikea kätesi
Paha unesi
Ikuinen sielusi

Sinä olit siellä

Greta Hällfors-Sipilä oli suomalainen taidemaalari. Hän oli avantgardisti, joka edusti tyyliltään 1920-luvun uusia taidesuuntia: uusimpressionismia, ekspressionismia, funktionalismia ja kubismin muunnelmia. Greta ja hänen puolisonsa Sulho, kutsumanimiltään Tiva ja Halle, opiskelivat Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1910-luvulla muun muassa Hugo Simbergin opetuksessa. Railakkaasta kaksikosta tuli erottamaton pari. Molempien taiteilijoiden varhainen modernismi liittyy aikansa uusiin taidesuuntauksiin.

Railakkaat illanvietot ja toistuvat kertomukset ravintola- ja kotikonsertti-illoista jotka venyivät aamuyöhön kirjavoittavat pariskunnan tarinaa. Pariskunta jäi lapsettomaksi eikä Greta selvinnyt muistakaan aviovaimon velvotteista, kuten vuoteiden kohennus, aamiaisen valmistus ja kodin raha-asioiden hoito ilman aviomiehen avustusta. Mies oli jatkuvasti merillä, poissa.

Yhdessä lukuisista järjen vievän ikävöinnin täyttämistä kirjeistään Greta esimerkiksi kertoo, kuinka sukulaiset olivat tulleet häiritsemään ja kutsuneet ruokapöytään aivan väärällä hetkellä, jolloin Greta oli paiskannut pensselit maahan ja käyttäytynyt aivan lapsellisesti. Gretaa kuvaillaan miehestään riippuvaisena ja lapsellisena naisena, jonka ura jäi miehen jalkoihin. Sulho vietti pitkiä aikoja molemmissa maailmansodissa ulkomailla Suomen Joutsenen kapteenina, ja lähetteli sieltä outoja laskuja kotiin Gretalle. Sulhon eräässä vaimostaan maalaamassa teoksessa lapsen merimiesasuiseen vartaloon on yhdistetty kummallisen miehekkäät aikuisen naisen kasvot.

Greta Hällfors-Sipilä menehtyi Kellokosken sairaalassa 1974.

Totuus. Suomen virallinen kulttuuritaidejulkaisu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s