High Tea: Balsamoitu Foie Gras lähetyssaarnaajan viikunoilla

Rouva Ripple kiersi paahteisessa auringossa viikunapuutarhan ympäri. Aita näytti matalalta ja katveessa syreenien hehkussa mustarastaiden sirkutus ja auringonpaiste ryöppysivät sen yli, miksei hänkin keräisi haalistuneen, mutta viileän pumpulimekkonsa helmaa käteensä ja astuisi yli. Metsässä pajun ja mustikanvarvun katveessa räsähti, tummat silmät hennon koivunvihreän katveessa, sieramissa paksun sammaleen ja metsäpuron lemu, katse välähti, varmaan metsäkauris, nuori vasa. Ketään muuta ei näkynyt missään, joten Rouva Ripple kohautti olkapäitään ja hulmautti vanhoista heinäseipäistä rakennetun aidan yli, joka näytti täysin unohtuneelta, kuin vatukko piikillisine varsineen kiviryteikön ja käärmeenpesien yllä.

Oli tavattoman kuuma. Monta kesää yltynyt paahde oli röyhähtänyt sietämättömäksi, mikä oli viikunalle suotuisaa, ja Rouva Ripple pyyhkäisi hiestä märän suortuvan korvanlehtensä taakse. Hän kulki taivaanlakea hipovien suurten puiden lomassa tyynenä ja piti mielessään hiljaisuuteen kätkeytyvän rauhan, pysytteli hyvissä väleissä jokaisen kanssa,
ja oli alistumatta niin kauan kuin vain voi; puhui totuudestaan hiljaa ja kirkkaasti;
ja opetteli kuuntelemaan. Teki sen, vaikka ihmiset kuulostivat tylsiltä
ja yhdentekeviltä, sillä jokaisella
meistä on ikioma tarinamme. Kulkiessaan tarhassa hän karttoi ihmisiä, jotka ovat äänekkäitä ja vihamielisiä, sillä he ovat vaivaksi ja kiusaksi sielulle, eikä verranut itseään muihin, ettei turhamaisuus olisi noussut pintaan ja ettei hän katkeroituisi: sillä aina löytyisi häntä suurempia ja pienempiä ihmisiä.

Lea oli käynyt päivällä, ja tuonut hanhen. Se oli kuollut, mutta maksaa oli lihotettu tarkoitusta varten, ja se olisi silkkinen ja täyteläinen, tekstuuriltaan ihana. Vain viikunat puuttuivat, viikunatarhan sisäänpäin kasvaneiden kukkien hedelmät ja terälehtien päiden tuhannet pienet siemenet, Adamin ja Evan hedelmä, makea peite, ei mikään omena. Murattiverho, vai viikuna, olympialaisten voittajan kruunu kultaisilla kutreilla, balsamointia ennen nautittu jumalainen hunaja.

Ficus carica L., joka tunnetaan yleisesti nimellä viikuna, on peräisin Aasiasta ja levisi kreikkalaisten ja roomalaisten kanssa koko Välimeren alueelle. Espanjalaiset fransiskaani -lähetyssaarnaajat veivät viikunan Etelä-Kaliforniaan vuonna 1520, lajike tunnetaan nimellä Mission fig.

Lea tuli.

Hän loi tutkivansyvän katseen Ruova Rippleen, nuoren naisen lempein siniharmain silmin, joissa läikehti orvokkini tummasilmiä, jotka olivat jääneet viereisen syvänvihreän metsän uumeniin, unisiin pikkutytön muistoihin.

⁃ Äiti! Olet taas kuunnellut sitä.

Ruova Ripple pyöritteli vaivaantuneena keittokirjasta ulos repsottavaa paperinkulmaa. Papereita oli lukuisia. Lukemattomia. Tuhansia. Niitä alkoi valumaan välilehtien tavoin kuin keltaisten lehtien havina maahan syksyllä, hidas leijailu tomuhiukkasten tai lumihiutaleiden tavoin, joka peitti koko keittiön, Lean ja äidin alleen, hautasi lumipeitteeseen tämän hetken ja myös menneisyyden, äidin ja pienen tyttären, Kreikka, Andalucia, Mexico, Ranska, koko matka. Jalankulkijat. Niin lyhyitä talvia, kevyt ensilumi, vedeksi nurmelle muuttuva, kevyt kuolema.

⁃ Vähän olen kuunnellut, hän mutisi alas painetuin kasvoin.

Hiljaisuus.

Hanhi makasi pöydän kulmalla kuolleena, pää runollisesti ojentuen sen yli, kuin vanamon kaula. Sen höyhenpeite ja untuvat

He olivat tulossa.

Rouva Ripple kurotteli viikunoita oksasta hameenhelmaansa niin nopeasti kuin ehti, ja juoksi sitten pois puutarhasta kuin gaselli. Pois, pois täältä. Kukaan ei ollut nähnyt häntä.

Resepti:

Foie gras comes from geese or ducks that have been force-fed in order to enlarge their livers, and it’s a practice that dates back to at least 400 B.C. as Egyptian hieroglyphics depict slaves force-feeding geese to enlarge the livers.

However, French chef Jean-Joseph Clause is credited with creating and popularizing pâté de foie gras in 1779. Source only from a reputable and trusted vendor.

Ingredients

  • 1 quart veal, or chicken stock
  • 1/4 cup balsamic vinegar, preferably aged
  • 2 tablespoons red currant jelly
  • 12 small dried mission figs quartered
  • Salt, to taste
  • Ground pepper, to taste
  • 4 (2- to 3-ounce) slices grade ”A” foie gras
  • 4 slices toasted white bread, crusts trimmed
Kesä-yön on onni omanani,
Kaskisavuun laaksot verhouu
En ma iloitse, en sure, huokaa,
Mutta metsän tummuus mulle tuokaa
Puunto pilven, johon päivä hukkuu
Siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu
Tuoksut vanamon ja varjot veen
Niistä sydämeni laulun teen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s