Kiasman ARS22: Muureja murtava monimuotoisuuden utooppinen kukkaketo, hyvien ihmisten karkelo ja vallan kehto

”Ihmiset tungeksivat valoon, eivät paremmin nähdäkseen vaan paremmin loistaakseen”, kirjoitti Friedrich Nietzsche.

Pompöösin pastellilla, empatialla, hyveillä, tasa-arvolla, kulttuurisella ja eri lajit lävistävällä dialogilla, muodonmuutoksilla, sulautumisilla, eri tasoisilla kohtaamisilla ja uudelleen kirjoitetulla taiteen historialla täytetyn Suomen nykytaiteen museon ikkunoista ja teosten pinnan alta tulvii helakkana sisään verenvuodon rajalla oleva pahuus, sotiemme äkkiä kovin läheiseltä tuntuva historia, tekopyhyydet kautta aikojen, oikeutukset, propaganda, riita, pelit, ilkeydet ja nykyhetki; kaikista neljästä ilmansuunnasta, alta, yltä ja sisältä.

Jopa taivas pidättelee vierailupäivänä, kaksi päivää avajaisten jälkeen jäätävää lumisadetta, joka muistuttaa ikävästi maahan sataneesta tuhkasta taannoisten ihmisten kaasutus- ja polttoleirien yllä.

Kiasma: ARS22. 8.4.2022-16.10.2022

Kiasma on Kansallisgallerian nykytaiteen suomalainen lippulaiva, kansainvälinen näyttämö ja ehkäpä maamme arvostetuin, ylin taide-instituutio; asemansa puolesta siksi isoin virallistaja, vallan käyttäjä ja kulttuurisen norsunluutornin portinvartija, halusi tai ei. Ehkä lisäksi juuri tämän hetken luoma tilanne on sikäli jännitteinen ja äärilleen sävyttynyt, että jokainen valinta näyttäytyy korostetun poliittisena asemoitumisena, totuuden tai ainakin hyvän ja oikean julistuksena; pyrkimyksenä maalata ja luoda tulevaisuutta ja ehkä nykyhetkeäkin uudelleen, parempana.

Kansallisgalleria on Suomen suurin taidemuseo-organisaatio, jonka toimintaa ohjaa laki Kansallisgalleriasta. ”Kiasman yleisötyö tuo nykytaiteen kaikkien ulottuville. Palvelut ulottuvat vauvojen värileikeistä aikuisten taidepajoihin, opastettuihin kierroksiin ja tapahtumiin. Monipuolinen koululaisohjelmisto tuo nykytaiteen osaksi koulutyötä.”, sivustolla kerrotaan. Kiasma noudattaa turvallisen tilan periaatetta, jossa

  • kohdellaan muita huomaavaisesti
  • jokainen saa olla oma itsensä
  • kaikenlainen kiusaaminen, häirintä ja syrjintä on kielletty.

Ohjeissa ei lue, mihin syystä tai toisesta huonosti käyttäytyvien toivotaan menevän. Mitä heidän pitää tehdä? Kuka heitä auttaa? Ovatko he _ansainneet_ …edes elää? Etteivät he suinkaan nyt kerääntyisi alas kirjaston eteen torille voimaantumaan keskenään siitä, kuinka heitä ei oteta mukaan mihinkään

vain rauha

ARS22 teemana on nimenomaan eläviä kohtaamisia (ei kuolemaan liittyviä), ja se tuo Kiasmaan kansainvälisen nykytaiteen ajankohtaisimpia ja kiinnostavimpia teoksia ja tekijöitä. ”Näyttely luo paikan yhteisille kokemuksille, elämyksille ja yhteisöllisyydelle.”, nettisivuilla kerrotaan. Remontista kuoriutuvaan Kiasmaan onkin rakentunut uusi dekoloniasoitu, uudelleen kirjoitettu ja rakennettu utopia, ihannemaailma, toivon ja rakkauden täyteinen kokonaisuus, jossa metrot työnnetään mereen uusiksi koralliriutoiksi, Kafkan kuolleet kauppamatkustajat pystyvätkin riisumaan torakka-asunsa ja jättämään ne nojalleen tuoleille (koskeminen kielletty), lajien väliset ristiriidat on sulautuneet yhteen tanssilliseksi dialogiksi ja muodonmuutoksiksi, empatiaksi, rakkaudeksi ja harmoniaksi, kissat nukkuvat persialaisella matolla sulassa sovussa ja jokaikisen maailmankolkan kulttuurit ja taiteen hedelmät kirjovat tilaan suuren, perhosia ja auringonpaistetta täynnä olevan kukkaniityn.

Jopa Isiksen pirstomat kukkamuraalit on liimaantuneet yhteen ja valkoista seinää dominoi jättimäinen, musta teksti: NO WAR.

Ryysiksen keskellä on helppo riisuutua aseista ja täyttyä rakkaudella ja kiitollisuudella elämää, taidetta, luontoa, kuratointia ja taiteilijoita kohtaan, mutta täyttyä myös murheesta koskien omaa rotua, länsimaisuutta ja jatkumoa taaksepäin, kaikkea sitä, mitä se edustaa. Alas painettua punaisten ja valkoisten väkivaltaista lähihistoriaa ja ristiriitoja omassakin suvussa, sotatarinoita, kuolleiden vanhempien vierestä lapsena löytynyttä isoisää, mummoa joka nukkui pienenä vaatteet päällä ja söi kellarin pommisuojassa mädäntynyttä lanttua.

Lentävää mattoa muistuttava PrayWay -teos on innoittunut Rahlé -kirjatelineestä pyhille kirjoille, ja takht -sängystä, jolla istuskellaan esimerkiksi julkisessa teehuoneessa. Taiteilijakollektiivi Slavs and Tatars on kiinnostunut alueesta Berliinin ja Kiinan muurien välillä.
Sisällissodan päätteeksi toukokuun 16. päivänä 1918 järjestettiin Helsingissä suuri valkoisten voitonparaati. ”Valkoinen kenraali”, ikkunassa näkyvässä patsaassa esiintyvä Mannerheim ratsasti joukkojensa kärjessä saksalaisten valtaamaan pääkaupunkiin. Hän halusi osoittaa paraatillaan saksalaisille sotilaille ja erityisesti heidän johtajalleen kenraali Rüdiger von der Goltzille, että hän johtaa Suomen asevoimia.
Toisen maailmansodan välirauhan aikana vuonna 1940 Mannerheim hyväksyi yhdessä presidentti Rytin kanssa Suomen ja natsi-Saksan yhteistyösopimuksen, jolla Hitler suostui myymään Suomelle aseita ja Saksa sai luvan joukkojensa kauttakulkuun ja keskittämiseen Pohjois-Suomessa.

Mustavalkoistumisen nouseminen framille onkin, rakkaudellisten ideoiden ja pyrkimysten lomassa, ARS22 -näyttelyn ja Kiasman suurin ansio ja riski.

Hyvät vastaan pahat, no sitä on sota. Viisi sormea samalla tavalla jokaisella, nenä kuin nenä -ajattelu valuu kuin vesi kierteenä viemäriin, kun laji alkaa tappaa omiaan, itseään ympäristön tuhoamisen lisäksi. Kuoleman kauhukuvasto on Kiasmassa läsnä videoteoksessa Kalifornian metsäpalojen muodossa evankelistan sanoessa samalla ”Jumala ei ole unohtanut sinua”. Vastaantulijoiden ivalliset katseet ja naureskelu museon käytävällä eivät vähennä kyynelten määrää toipuneen kokaiiniaddiktin kertoessa evankelista-videoteoksessa muutoksestaan ja muun muassa siitä, kuinka pienenä tyttönä kävi kirkossa isoäitinsä kanssa, ja kuinka muisto tuosta pikkutytöstä ja isoäidin rakkaudesta lopulta nosti takaisin elämään: ”Because Devil, I don’t belong to you”. Sodassa mikä tahansa voi kuitenkin olla ase: ”Emmekö vielä kuule hälinää, joka syntyy, kun haudankaivajat hautaavat Jumalan? Emmekö vielä tunne mätänevän Jumalan hajua? — jumalatkin mätänevät! Jumala on kuollut! Jumala pysyy kuolleena! Ja me olemme hänet surmanneet! Kuinka me lohduttaudumme, me kaikkien murhaajien murhaajat? Pyhin ja mahtavin, mitä maailma on tähän saakka omistanut, on vuodattanut verensä kuiviin meidän veitsiemme alla, — kuka pyyhkii meistä tämän veren?”, kirjoitti Nietzsche.

Miksi maailma palaa?

Onko pahojen ja väärää mieltä olevien tuhoaminen, puhdistus, ratkaisu? Puhdistus, tuhoaminen, ratkaisu. ”Joka taistelee hirviöitä vastaan, katsokoon, ettei hän itse muutu siinä hirviöksi. Ja kun katsot kauan pimeyteen, myös pimeys katsoo sinuun.”, kirjoitti Nietzsche.

Kenkäboxi, hautakynttilä ja huppari, jonka selässä on norjalaisen Isengard -yhtyeen sanoituksia: ”𝕭𝖊𝖍𝖔𝖑𝖉, 𝖙𝖍𝖊 𝖗𝖎𝖘𝖊 𝖔𝖋 𝖙𝖍𝖊 𝖋𝖑𝖆𝖒𝖎𝖓𝖌 𝖙𝖗𝖎𝖓𝖎𝖙𝖞 / 𝕮𝖔𝖒𝖊 𝖋𝖔𝖗𝖙𝖍 𝖍𝖎𝖌𝖍 𝖕𝖗𝖎𝖊𝖘𝖙𝖘 𝖔𝖋 𝖎𝖒𝖕𝖚𝖗𝖎𝖙𝖞 / 𝕯𝖜𝖊𝖑𝖑𝖊𝖗𝖘 𝖔𝖋 𝖙𝖍𝖊 𝖉𝖊𝖊𝖕𝖘 𝖔𝖋 𝖙𝖍𝖊 𝕻𝖆𝖎𝖓𝖐𝖎𝖓𝖌 𝕾𝖊𝖆 / 𝕸𝖔𝖚𝖗𝖓𝖊𝖗𝖘 𝖔𝖋 𝕷𝖎𝖋𝖊, 𝖄𝖊𝖆𝖗𝖓𝖊𝖗𝖘 𝖔𝖋 𝕯𝖊𝖆𝖙𝖍”. Suomeksi teksti on suunnilleen ”Katso, liekehtivän kolminaisuuden nousu. Tulkaa esiin saastaisuuden ylipapit. Painkingmeren syvyyksien asukkaat, Elämän surijat, kuoleman kaipaajat.” Lipussa näkyvän Suomen vaakunan punainen väri symboloi sotaisuutta ja leijona rohkeutta, voimaa ja valppautta.
Wikipediasta löytyy lisää jonkun sinne laittamaa tietoa lippumme historiasta ja merkityksistä. ARS22 Näyttely huipentuu syksyllä 2022 liettulaiseen osallistavaan oopperateokseen Sun and Sea, jota esitetään Merikaapelihallissa Kaapelitehtaalla. Teos palkittiin Venetsian biennaalissa 2019 kultaisella leijonalla. ARS22 -näyttelyssä se toteutetaan yhteistyössä Helsingin juhlaviikkojen kanssa.
Armo on ansaitsematonta hyvyyttä.

Esimerkiksi kristinuskossa olevaa ristiinnaulitsemisen metaforaa, jossa yhden uhraaminen antaa anteeksi lopullisesti kaikkien pahat teot on hedelmällistä pohtia ja soveltaa ajatuksissaan ympärilleen. Uhraamisella on pitkä historia ihmislajin käyttäytymisessä ja se on oleellinen osa väkivallan ”kultaista sääntöä”: yhden on kuoltava, jotta muut voisivat elää.

Joel Slotten maalauksissa on tarkkaan harkittua symboliikkaa.
Michael Rakowitz: The Invisible Enemy Should Not Exist (Room G, Northwest Palace of Nimrud) (2019). Rakowitzin teokset ovat versioita nykyisen Irakin alueella sijainneen, 800-luvulla eaa. Valmistuneen Nimrudin palatsin kivireliefeistä. Alkuperäisiä kivireliefejä ja niiden palasia haalittiin 1800- ja 1900- luvuiöla amerikkalaisiin ja eurooppalaisiin museoihin. Tyhjät seinät ja paneelien tummat kohdat edustavat näitä vietyjä osia. Nimrudin palatsi vaurioitui Irakin sodan alussa ja Isis -järjestö tuhosi sen lopullisesti 2015. ”Se oli tavallisesti luonnonkukkien peitossa. Kun siellä kulki, sieltä täältä pisti esiin osia muinaisista veistoksista”.
Danuté Kvietkeviciuté: Ruohikko (Omistettu M.K. Ciurlionsille) (1975)
Ranskalainen Laure Provost (s. 1978) työsti naiseutta, äitiyttä ja saunakulttuuria käsittelevää teostaan viime kesänä aivan Helsingin kupeessa sijaitsevassa Espoon Hanasaaressa. Näyttelytilassa suojaverhojen taakse astuminen on kuin sukellus kohdun lämpöön, ja ainakin vierailupäivänä sinne olikin kovasti tunkua. Teos on aivan ihana, elämää synnyttävä oodi kesälle, äitiydelle, alkumerelle ja naisen kohdulle.
Rakkaus voittaa!
Laure Provost: The Four Sea Beauties (2022).

Jo pelkästään Kuvataideakatemian kuvataiteen maisterikoulutusohjelmaan pyrki tänä vuonna yli 800 hakijaa, joista mitätön hiekanrippunen valitaan armoitetuiksi tekijöiksi ja suunnannäyttäjiksi taistelemaan ammattitaiteilijoina menestyksestä ja toimeentulostaan, paikoista jalustoilla ja näyttämöillä.

Vaikka Kiasma mainostaa olevansa elämysten, kohtaamisen ja empatian paikka, sen hintavien ja ylellisten muotojen ja lasiseinien rajapinta on todellisuudessa näkymätön, ulossulkeva pahan mielen jokseenkin ikuinen lähde todella monelle, todella monelle. Se on toisille salakieleltä näyttäytyvällä kuvituksella kirjottu temppelin ylin näyttämö valtiovallan ytimessä, jossa suoritetut uhrausmenot ravitsevat koko kansaa ja josta valuva punainen hurme viljavoittaa maan, halusi tai ei.

Valta ja vastuu pitävät ikuisesti toisiaan kädestä kii, silmät kiinni ja auki, pimeydessä ja valossa.

Voiskohan tota remonttia silti vähän jatkaa ja suojata kuparikuorella ihan koko tämän rakennuksen ja sen sisältämän rakkauden ja monimuotoisuuden kukkakedon ideat?
Ihan vaan ilmatilan muutosten, ja kaiken varalta.

Totuus. Suomen paras kulttuuritaidejulkaisu. ”Ei ole tosiasioita, on vain tulkintaa”, sanoi Nietzsche (ja Descartes).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s