Täyteen ahtamisesta, tungoksesta ja elämyksellisyyden hakemisesta kärsivä Amos Rexin Maanala herättää kysymyksiä taiteen viihteellistymisestä
Amos Rex: Maanala. 2.4.–21.8.2022
Kannen kuva Per Wizér: Trespasser I-II (2019)
”Maanalainen maailma on arvoituksellinen, jännittävä, houkutteleva, vaarallinen ja salaperäinen”, Amos Rexiin kootun Maanala -ryhmänäyttelyn esittelyteksti alkaa. ”Maanpinnan alta ei löydy pelkästään maata, mineraaleja ja juuria. Siellä on myös tulivuorten hehkuvaa magmaa, maanalaisia vesisuonia, tutkimattomia luolia, kaninkoloja, katakombeja ja metrotunneleita.”
Jopas jotakin! Tuo on kyllä koettava.
Samoin tuntuu ajatelleen moni muukin. Ensimmäisenä aukiolopäivänään Maanala näyttäytyy yleisömagneettina. Amos Rexin legendaariset Lasipalatsia kiertäneet avajaisjonot nousevat mieleen tunkeutuessa väenpaljouden sekaan. Amos Rexin maan alla (heh, heh) sijaitseva näyttelytila on tummennettu lähes pimeäksi, ja ilma on hapetonta ja tukahduttavan kuumaa. Lapsia on näyttelyvieraista ihan huomattava osuus. Ja kaikenlaista hurjaa heille onkin tuotu näytteille. Monimetrisiä Minotauruksia ja luolahirviöitä, portaita jotka eivät johda mihinkään. Katon läpi tulevia puiden juuria, pääkallokäytäviä, rotkoja. Huhuilua ja pelottavaa ulinaa. Puunpalasia joilla on silmät! Merihirviöitä!
Neljän teeman läpi kaikenlaista jalkojemme alla sijaitsevaa tutkivan Maanala-ryhmänäyttelyn vallitsevin piirre on epätasaisuus, täysin absurdi sekavuus ja yletön runsaus. Teoksia on niin paljon, että ripustuksesta tulee ahtamisen tunnelma. Kuin työt eivät vaan olisi mahtuneet mitenkään, ja siksi ne on tungettu tilaan juuri näin. Koostamisen johtolankana tuntuu toimineen säväyttämisen ja elämyksellisyyden haku taiteellisen dialogin tai jonkin isomman ajatuksen hahmottelun sijaan. Siis vetonauloja ja kohuja, kuin entisaikoina sirkuksissa, eläintarhoissa tai vaikkapa yläluokan tekemissä kauhistelu- ja näytäntöretkissä vankiloihin. Tilassa on esillä 101 teosta 62 taiteilijalta, siis siellä on tyyliin kaikkea mitä maan alla nyt vaan on.
Teemat ovat näyttelytekstin mukaan geologia (luolat ja onkalot), mytologia (laskeutuminen maanalaiseen), alas kaninkoloon (tarinoiden syvyydessä) ja ihmisen jälki (tutkimus ja hyödyntäminen). Sinänsä ajatuksellisesta jaottelusta tulee Maanalassa mieleen kuitenkin ennemminkin kierros Stockmannin vaateosastolla, jossa eri laadukkaiden vaatemerkkien mukaan lajiteltuina voi myös kokea ja nähdä kimalletta ja variaatioita samasta yläotsikosta. Mukana on huippulaatua; Magnus Enckelliä, Gallen-Kallelaa, Rodinia, Eduard Rioun alkuperäiskuvituksia Jules Vernen kirjoihin, Giovanni Battista Piranesia. Katja Tukiaista, Merenmaata. Uutta, vanhaa, jotain sinistä. Maalauksia, veistoksia, silmiinpistävät määrät pieniä, epäselviä, vanhoja postikortteja jostakin luolista. Videoteoksia, onkaloita, risuja, homeisia tirkistelyaukkoja, makkaraa, juustoja, kiviä, ruostetta, kimalletta, muovia, videonauhaa, ääniteoksia, puupölkkyjä, valokuvia, maalauksia, piirroksia,
liikaa, liikaa ja älyttömän liian liikaa kaikkea.
Monet dystooppiset science fiction -elokuvat muuten sijoittuvat todellisuuteen, missä ihminen on tuhonnut elinkelpoisen planeetan ja ilmakehän, ja joutunut pysyvästi asumaan luoliin. En nyt haluaisi tähän kirjoittaa, että ehkäpä Amos Rexin ja metroluolastojen tarjoama viihteellinen karmivuus, joka perustuu mahdollisuuteen palata tuikiprismaiseen Kehä I -tavallisuuteen maankamaralle, on ennemmin tai myöhemmin ihan tämän omankin sukupolven uutta normaalia. Ei tässä oikein yllättäisi enää mikään. Amos Rexiä lähin väestönsuoja on muuten Kampin metro. (Satun vaan tietämään nykyään).
Ahdistuksen yliannostus on paitsi tarjolla näyttelyn töistä avautuvien inhottavuuksien ja ilkeyksien muodossa, pelottavien ja synkkien sävyjen ja kuvien, yliampuvan tukottamisen ja laadullisen kirjavuuden, viihteelliseltä tuntuvan violettitakkisen markkinointimeiningin ja laskelmoivuuden lisäksi siitä, että jokaisen tavallinen arkikin on keväällä 2022 täynnä sotakuvastoa, sodan, ilmaston tuhoutumisen ja tappavien virusten skenaarioita, someriitelyä ja informaatiosotaa.
Mihinkään on ihan mahdotonta keskittyä ryysiksen, mauttoman kasaamisen ja ärsykeähkyn takia, ja katsojan valtaa lähinnä halu juosta äkkiä pakoon. Jostain syystä pakohuonetta tai Retretin isolla rahalla elvytettyjä tekno-kalevalaluolia muistuttavan taidekokemusten tavaratalokierroksen uloskäynnin lähelle on aseteltu paitsi tikittävä aikapommi, maan alta kaivettujen asioiden aiheuttaman ilmakehän saastekuorman laskuri, myös jotain täysin mihinkään liittymätöntä.
Merensinisiä valokuvia Norjan lofooteista.
Ne ovat kriitikollemme kyllä viimeinen pisara. Häntä alkaa suoraan sanottuna vituttaa.
Pieni, noin kaksivuotias taapero juoksee myös kohti maitolasimaista liuku-ovien exitiä minkä jaloistaan pääsee. Itsekin epäröivä, lasta takaisin näyttelyyn suostutteleva nuori isä kiirehtii perään ja saa tytön napattua juuri ovien auetessa eteisaulaan. ”Iris, leikki, leikki … tule katsomaan, siellä on leikki.”
Rahakas leikki, isi kulta.
Naurettava elämyspuisto on niin hauska, että tässähän joutuu nauramaan oikein kyyneleet silmissä.
Maanalan taiteilijat ovat:
Roma Auskalnyte, Felipe de Ávila Franco, Per Barclay, Antoine-Louis Barye, Ursula Biemann, Louise Bourgeois, Tom Claassen, J. F. Clemens / Nicolai Abildgaard, Johan Christian Dahl, Tacita Dean, A K Dolven, Gustave Doré, Cho Duck-Hyun, Cecilia Edefalk, Magnus Enckell, Anna Estarriola, Akseli Gallen-Kallela, Helene Garberg, Ane Graff, Håkon Gullvåg, Inma Herrera, Nicola Hicks, Leif Holmstrand, Peter Johansson, Per Kirkeby, Jussi Kivi, John Augustus Knapp, Britta Marakatt-Labba, Lucila Mayol, Elina Merenmies, Gustav Metzger, Félix Nadar, Joar Nango & Ken Are Bongo, Ernesto Neto, Mariele Neudecker, Tuula Närhinen, João Penalva, Giovanni Battista Piranesi, Tal R, Eduard Riou, Pipilotti Rist, Auguste Rodin, Nina Roos, Hans Rosenström, Martinus Rørbye, Geir Harald Samuelsen, Sten Are Sandbeck, Nedko Solakov, Axel Straschnoy, Pascale Marthine Tayou, John Tenniel, Katja Tukiainen, Marianna Uutinen, Marko Vuokola, Jens Ferdinand Willumsen, Per Wizén, Joseph Wright of Derby, YOUNG-HAE CHANG HEAVY INDUSTRIES. Lue lisää näyttelystä: https://amosrex.fi/nayttelyt/maanala/
Totuus. Suomen virallinen, itsenäinen ja sinulle ilmainen taidejulkaisu. Have fun!
totuus 