Töölön Ketterän Ilmatila: Miks vihaa, kun voi rakastaa?

Töölön Ketterä Ilmatila -EP etenee kuin raikas keväinen puro metsässä.

 

Monet aggressiivisen nykivään ja atavistiseen tilaan lietsovaan uho -grimeen jo tottuneet Töölön Ketterä -fanit pettyivät Ilmatila EP:n pehmeään ja totutusta genrestä ulos astuvaan uuteen tyyliin. Ilmatila on kuitenkin vapaaliitoa luovuuden valoisalla taivaankannella – kumpupilvisen pehmeä, sopivan säröinen, taidokkaasti ajankohtaista varioiva ja ennen kaikkea tunkkaista aitopää vs. new wave räppiskeneä uudistava tervetulleen tropikaalisella, vapautuneella ja fressillä otteella.

Handshakingin (Fedja Kamari) ja Matti8:n (Tuisku Hakoniemi) erilaiset, mutta toisiaan täydentävät ja rikastuttavat tyylit yhdistyvät Ilmatilassa, ja nostavat kirjaimellisesti sen tason jonnekin maankamaran yläpuolelle. Kun Mylly oli maskuliinista ja elinvoimaista tahtotilan ja tekemisen julistusta, Ilmatila osoittaa, että vuosikausien työn jälkeen on todellakin päästy johonkin: tilaan, jossa voi jo astua laatikosta ja katsella asioita sen ulkopuolelta ja syvemminkin. EP:n jokaiselta raidalta kuuluu ja tuntuu kova työ, aito intohimo ja rakkaus musiikkiin, uteliaisuus, rohkeus ja rehellisyys.

EP:n tärkein sanoma tuntuu liittyvän kontrollista luovuttamiseen ja luopumiseen, vaikka toisaalta halu vapauteen on paradoksaalisesti tähän asti aiheuttanut kaiken (yli)kontrolloinnin tai vastareaktion tarvetta. Viesti tulee esiin kerroksellisesti levyllä: paitsi sanoituksissa suoraan, myös yhtyeen artistien yhteistyössä sekä soundillisesti – genret ja kaikki mahdolliset laatikot on heitetty roskiin, ja annettu virrata. Lopputulos on ihanaa kuultavaa ja fiilis tarttuu.

Töölön Ketterän Ilmatilan myötä myös visuaalinen ilme on saanut korallisen raikastuksen. Kuva: Samuli Vienola

Toinen keskeinen levyltä huokuva message liittyy vihaamisen vastustamiseen, paikoiten tosin melko hyökkäävästi, samanarvoisuuteen ja muistuttaa siitä, kuinka rodusta, sukupuolesta, iästä, mielipiteistä, asemasta tai ammatista riipumatta meillä jokaisella on samanlainen luuranko – lajitoveruus yhdistää ihan jokaista ja on avain toisten ymmärtämiseen, ystävyyteen sekä hyvään ja uutta luovaan. Erilainen Luuranko -biisi kutsuukin suoraselkäiseen toimintaan.

Kunnianhimoiset, mehut irti repivät menestysunelmat täydentyvät inhimillisyyden tärkeällä viestillä – olemme ensisijaisesti ihmisiä, ja sinä riität myös sellaisena kuin olet, tässä ja nyt. Kukaan ei ole kone, eikä ankaran kilpailuhenkisyyden sanelema muiden tai itsen ruoskinta, tuomitseminen ja viha ole tie mihinkään (muualle kuin tuhoon). Se kutsuu myös karistamaan ennakkoluulot ja aidosti tutustumaan toisiin ihmisiin. 

”miks vihaa, kun voi rakastaa
jos näytät keskisormee vilkuttelet takas vaa
palaillaan, äijät ihan kileis taas,
miten vaan, koittakaa muistaa et ei kaikki oo niin vakavaa”
Töölön Ketterä, Ei Pyge Samaistuu

EP:n avaava Ei Pyge Samaistuu aloittaa levyn särmäisesti. Soundeissa on kaikuja Ruusujen Sudensuu -biisistä, samanlaista ryskettä kuin Laineen Kasperin nerokkaassa Kissavideon mustalaatikko  -biisissä, ja toistaalta jopa punk/numetal vivahde. Aggressiivisen oloiseen taustaan sekoittuu trap -soundeja ja toisaalta, koko levyn kattavaa pehmeää UK garage -pimputusta. Myös sanoitukset on linjassa taustan kanssa – sekoiltema hyökkäystä, puolustusta ja Ilmatila -EP:lle ominaista aurinkoista hyvää mieltä.

”tosissaan, jengi vihasina ihan liian tosissaan ne on
koko ajan shokissa
en pysty fiilistelee tollasta joo ja sori vaa mul on
asioit mun lautasel
en pyge samaistuu tuntuu liian kaukaselt”
Töölön Ketterä, Ei Pyge Samaistuu

Kappale pohtii samaistumisen tärkeyttä ja vaikeutta – kurottamista ymmärrykseen oman ja toisten käytöksen taakse. Vihan ja muitten ulosraajaamisen takana on usein pelko, pelon verkosto, jossa monet meistä räpistelevät ja joka on erityisesti päihteiden maailmalle ominainen. Se voi juontua aiemmista kokemuksista, tai pelosta omasta asemasta. Haavoittuvuudesta. Mutta miten siitä pääsisi irti?

”Nähny hyvää jengii hävii päihteisiin
nähny hyvii äijjii valehtelee päin feissii
mut se on varmaan vaa ihmisluontoo et ain ku joku voittaa
alkaa kelaa miten se on pois iteltä
meil se meinaa vaa et kaikil on sit enemmän”
Töölön Ketterä, Ei Pyge Samaistuu

Väärälle Jätkälle jatkaa teemasta. Se on EP:n vanhin biisi, jo pari vuotta vanha ja keikoilla kuultu. Se sisältääkin eniten muistumia entisestä Töölön Ketterästä fiitteineen, mutta kuitenkin iloisen kevyeksi laulelmaksi muunnettuna. Hyväntuulisuus alleviivaa oikeutta omaan elämäniloon ja hyvään tuuleen, vaikka jollain muulla olisi kuinka huono meno. Tavallaan keveys myös ironisoi alatyylistä kielenkäyttöä, jota skenessä viljellään. Kun kaikin puolin siistin ja kunnollisen oloinen Handshaking laulaa kauniisti

”ei mua kiinnosta tsiigaa
tota teiän feikki paskaa
jos ei pysty duunaa jotain kunnolla
älä duunaa sitä ollenkaan”
Töölön Ketterä, Väärälle Jätkälle

teho on moninkertainen, kuin jos osion laulaisi täysin toisentyylinen artisti.

Joka tapauksessa biisi on tärkeä muistutus siitä, millä ja miten kovalla kentällä operoidaan, ja miten sen sotaisuus ja luottamisen ongelmat pakottavat helposti jokaisen geimissä olevan samanlaiseen uhoon ja puolustautumiseen. Se myös suojaa artistien ja luovien ihmisten ilmatilaa ja haluaa, ettei omaa pahaa mieltä kaadeta toisten tai sivullisten päälle.

Kappale laittaa pohtimaan, miksi niin usein tässä ajassa sydämestä tuleva ja aito tai toisaalta uhkaavasti liian menestyspotentiaalinen on suljettava kovan kuoren sisään suojaan viha-, loka- ja pilkkakirveiltä. Tämä on tosi huono tendenssi isommassakin mittakaavassa. Olisi aiheellista miettiä, mistä ilmiö johtuu. Onko pahaa mieltä niin paljon, että kenen tahansa hyvä olo on aivan sietämätöntä? Mistä suunnaton viha kumpuaa? Ovatko ihmiset vaan niin totaalisen peloissaan, epävarmoja meiningistä ja muitten tarkoitusperistä? Ehkä aiemmin koetun ja nähdyn nojalla ja siksi aiheesta.

Väärälle Jätkälle toimii monella tavalla. Se on juuri sopivan hyväntuulinen ja ei -provosoitunut ja toisaalta sisällöltään ehdoton ja myös uskottava. Jos liian hennon verson laittaa raakaan ulkoilmaan yksinään liian aikaisin keväällä, se yksinkertaisesti kuolee.

Tärkein biisistä välittyvä fiilis on kuitenkin varmuus siitä, että valo aina lopulta voittaa pimeyden ja sen luomat pelot. Luonnossakin niin käy. Joka aamu.

EP:n lopettava Ilmatila on syvällistä itsetutkintaa sisältävä biisi, jonka teemat ovat samaistuttavia monille. Se alkaa kosketinsoundeilla, jotka tuovat itselle mieleen Doon Kandan Lumina EP:n tunnelmat. Doon Kanda on mm. Björkin kanssa yhteistyötä tehnyt muusikko ja kuvataiteilija, jonka pelottavankin oloiset, rujot humainoidihahmot pistävät pohtimaan ihmisyyttä ja sen muokaantumista nykyisessä maailmanmenossa, mutta toisaalta kysyvät myös uudenlaisia kysymyksiä, etsivät vaihtoehtoja, ratkaisuja, toivoa ja uuden viriämistä mahdottoman oloisessa tilanteessa.

”Bossi sanoo oo vaa oma ittes
kuin pitkälle sä meet kuin vakavasti otat ittes
mutsi sano ain ylitä ittes
jäät kelaa mitä jos,
mut mitä jos yrittäsit ees
Eikä jaksa olla poliittinen
ei enää jaksa kysyy sopiiks niille
ei kukaan pidä sun puolii ennenku opit ite
bigup kaikki mun opettajat
mut unohin jo kaiken mitä opetitte, sori
Ennen oli autopilotti pelkästään
koska pelotti
mut nyt mä pidän jutut omis käsissä”
Töölön Ketterä, Ilmatila

Kappaleen jatkuessa omissa käsissä pitäminen tarkoittaa ”rennosti ottamista”, eli luottamista omaan intuitioon ja sisäiseen ääneen – siis omaan itseen. Ilmatila -kappaleessa se, mistä luovutaan, tuntuu olevan ylimääräinen kontrolli ja pelot – kaikissa suhteissa. Se on heittäytymistä vapaaliitoon, luottaen, että se kantaa kyllä.

Vaikka kiitoradalla odottelu on yksinäistä puuhaa, Ilmatila -EP:llä tuo leap on selkeästi kannattanut. EP on rikas, monipuolinen ja eheä kokonaisuus, jossa kappaleet toimivat yksittäin ja myös toisiaan täydentävänä kokonaisuutena. Se ottaa jatkuvasti uusia muotoja, osiot yllättävät (iloisesti) vaihteluillaan ja yhdistää genrejä ja soundeja, joista et ole kuullutkaan, luoden jotain ihan uutta ja omaa. Uutta luovaa diversiteettiä tihkuva levy aukenee jokaisella kuuntelukerralla lisää, mikä kertoo siitä, kuinka paljon siihen on ladattu. Lisäksi se tuo kaivatusti räppiskeneen aivan uutta näkökulmaa ja soundia, käy dialogia ajankohtaisen musiikin ja toisaalta syvempien teemojen kanssa ja on viestiltään tärkeä ihan jokaiselle.

Ilmatila EP:llä Töölön Ketterä leijuu miellyttävässä, tasapainoisessa määritelmiä pakenevassa tilassa – Handshaking on monella tavalla päässyt enemmän ääneen, Matti8 :n flow on täynnä yllätyksiä, taidokkaita vaihteluja ja variaatioita ja lauluääni pehmeä ja varma. Lopputulos ei ole mikään puolivillainen kompromissi, vaan aivan mieletön, rajoja avaava ja vetävä, ystävyyttä, keveitä ja lämpimiä tunteita huokuva, vapautuneen iloinen konfetti- ja karkkisade, tropiikkinen, töölöläiskatupölyinen, teekuppinen, oranssisen samettikukkainen, laadukas, siisti, huoleton, huolestunut, rehellinen, rohkea, auringonlaskuinen ja -nousuinen katsaus kaukaisuuteen, joka on ihan tosi lähellä – sun sydämessä, sen sisällä.

Ja vaikkei aina pygeis samaistuu, niin silti kantsii yrittää. Aina. Kysymällä pääsee jo pitkälle.

 

 

 

Suomen musiikiblogi. Asiaa musiikista ja ihan mistä tahansa.