Matti8:n boushi on släpperi ja tilitys vapaudesta ja ahtaista normeista

”Happiness can only exist in acceptance.” George Orwell

Kannen kuva: Vimugraphy / Samuli Vienola

 

 

Sopeutumaton. Ongelma.

Tuttu tarina. Räppäri menestyy ja pärjää elämässä levottomista lähtökohdista ja synkeistä ennusteista huolimatta. Laji, joka on olemukseltaan sellaista, että se on toiminut systeemin ulkopuolisten äänitorvena, tienä menestykseen, ilmaisukeinona, toisenlaisena tapana selvitä ja käsitellä asioita polarisoituneessa ja eriarvoistuneessa maailmassa, näköalattomuudessa. Laji, joka on myös yhteisö ulosjääneiden, -suljettujen tai pois halunneiden hoodeilla. Maan alla ja kaduilla. Virtuaalitodellisuudessa. Pimeässä. Siellä, missä pärjätään eri säännöillä, hyvässä ja pahassa. Meininki on fam, toista tukeva, säröt vahvuuksina näkevä, hyväksyvä.

”Ennen jengi oli niinku Oh God, 
nyt se sama jengi on niinku Oh Shit (boushi)
No shit, tipuin pois koulust kävin just vetää siel keikan
muistan ku se rehtori katto hain kamat heitin viel heipat”
Matti8, Boushi

Alamaailmasta voi olla vaikeaa nousta portaita ja ns. bängätä. Ja kun on siellä, menestyksen valokeilassa, se voi muuttaakin oleellisesti tekemisen sävyä tai aiheuttaa kipuilua, minkä voi huomata vaikka Skeptan ja monien muidenkin tekemisistä. Kun oma sosioekonominen tila on boushi, sävy ja viesti muuttuu väistämättä.

Töölön Ketterästä tutun Matti 8:n ensimmäinen julkaisu boushi tulevalta soololevyltä Killah Recordsin kautta onkin näiden kahden maailman rajalla. Boushi voi tarkoittaa muun muassa keskiluokkaa, porvaria, tai henkilöä joka tulee bourgeois -taustasta, vaikka lausuttuna kuulostaa biisissä samalla myös joltain muulta. Biisin soundi on warui, räppiä, joka on uuden ajan punkkia. Lyhyttä, ytimekästä, intensiivistä, grimetempoista, aggressiivista ja tunnelmaltaan rosoista. Uhkaavasti tai ehkä varoittavasti kieppuvan persoonallisen biitin on tuottanut lameboy, joka myös on maan alta just tulossa. Kuitenkin soundi nauttii maailmalla jo kohtalaisen isoa myös kaupallista suosiota, ja on siksi todennäköisesti myös täällä tulevaisuutta. Eli kuten voisi sanoa, tekee low key nousua.

Tärkeimpänä boushin viestinä on anarkiahenkinen vapaus ja käsitys vapaudesta, koska & vaikka se on hienosti pinnalta suht kevyt räkistakauma ja autoilubiisi. Boushi ajaa täysiä päin pimeää alkuainetta, kaaosta, uuden mahdollisuutta.

Jjohvnessin (Johannes Piipari) biisiin ohjaama video on visuaalisesti tyylipuhdas ja vahvistaa biisin vahvoja, graafisia ja puhtaita sävyjä. Harmaa, tihkusateinen betonimaisema täynnä 70 -luvun rationaalista toimistorakentamista, byrokratiaa, virastoja ja eroon luonnosta – ajatusta kaiken hallitussa suoraviivaisuudessa, sekä katujen ehdoton tylyys niiden ulkopuolella. Kaiken keskellä artisti itse seisoo kuin aseliiviin pukeutuneena, portailla maanalaisen ja -päällisen rajamailla, sitten toimistokellarin arkistohyllyjen välissä ja räppää tylysti koulusta tippumisesta, itseensä kohdistuneesta päivittelystä, nykyisestä ja tulevasta menestyksestä ja ihmisten nolosta käytöksestä. Seuraavaksi seistään punaisessa verimeressä, toisessa mustavalkoisessa kellarissa ja auton katolla taivaan salamoidessa sinisenä. Videon vahvat päävärit ovat kuin suoraan Kieslowskin kolme väriä -trilogiasta, ja valolla on tärkeä rooli melkein joka kuvassa.

Eroon luonnosta? Anarkismi on taloudellisista, yhteiskunnallisista ja sosiaalisista valtahierarkioista vapaata yhteiskuntaa tavoitteleva poliittinen ideologia, joka korostaa yksilönvapautta. Sana ”anarkismi” tulee muinaiskreikan johtajattomuutta tai esivallan puutetta tarkoittavasta sanasta. Poliittisesta filosofiasta puhuttaessa anarkismi ei tarkoita yhteiskunnallista kaaosta, vaikka käsitteellä anarkia on arkikielessä sellainen sisältö. John Zerzan on määritellyt anarkismin autoritarismin vastaisuudeksi.

Näyttökuva 2019-12-02 kello 21.06.22.png
Killah001 ja tulevaa enteilevää punaisen symboliikkaa. 

Näyttökuva 2019-12-02 kello 20.59.30
Kolme väriä: Sininen on 1993 valmistunut ranskalainen elokuva, jonka on kirjoittanut, tuottanut ja ohjannut puolalainen Krzysztof Kieślowski. Sininen on ensimmäinen osa niin sanotusta kolme väriä -trilogiasta, jonka teemoja ovat Ranskan vallankumouksen ihanteet vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Kieślowskin mukaan elokuvan teema vapaus tulee käsittää pikemminkin henkisessä kuin sosiaalisessa tai poliittisessa mielessä.
Boushin teksti käsittelee normeja, pärjäämisen ahdasta kuviota ja sen teksti on lajityypillinen, kun räpillä on luonne oman tien kulkijoiden henkisenä himana ja menestystarinoina. Biisi herättää myös kysymystä, millainen on kouluissa pärjäämisen normisto, liian ahdas ja haaskaava kaavio? Onko tilaa erilaisuudelle, vai pitäisikö kaikkien olla samasta muotista? Miten relevantit ovat mittarit, joilla siellä mitataan vahvuutta? Millainen on maailma, jossa ei ole nyansseja eikä sävyjä, persoonallisuudessa ei nähdä arvoa eikä mahdollisuutta, vaan kaikki toimivat ja tulevat kuin suoraan Nykyaika -elokuvan tehtaan laitteiston liukuhihnalta, samanlaisina sisältä ja ulkoa? Paljonko on rampautunutta ja tapettua potentiaalia jo nyt tuolla ulkona? (Huom. biisin nimi boushi on kirjoitettava _pienellä alkukirjaimella_. Ehkä se on terveisiä myös sille reksille.)

Biisillä on feattaamassa itse Killah Recordsin perustaja Kube, the äijjä, kunnon original gangster ja diy -tulenkantaja, joka on omassa tekemisessään aina ollut 100% prosenttia ohjaksissa ja tuotannon alusta ihan loppuun asti messissä. Killah Recordsin peruskivenä voisi pitää laajasti kehuttua, äskettäin julkaistua Hakunila Killah -albumia, jossa kiteytyy musiikillisesti ja ihan tekstin tasolla matka tähän asti, tekemisen filosofia ja muut reseptit. Rehellisyydestä, lojaaliudesta itselle ja läheisille, uskosta itseen, persoonallisesta soundista, muiden arvostamisesta ja kovasta työmoraalista on syntynyt vahva pohja toiminnalle. Ja perheestä, raffeista taustoista huolimatta tai niiden takia. Kaikki mitä on, on keskenään luotu käytännössä tyhjästä. Omalla tavalla.

Ja jotain taikaa on noiden lisäksi varmaan myös mukana tässä hommassa. Boushi on myös japaninkielinen sana, joka tarkoittaa hattua. Japanilainen animesarja Tongari Boushi (suippokärkinen hattu, taikurin hattu) No Atelier ja Konamin julkaisema role playing game Tongari Boushi varioivat boushi -tematiikka tällaisesta asusteen (drip) näkökulmasta. ”The Tongari Boushi series is developed by Konami. It is a life sim series that is heavily inspired by the well known Animal Crossing series. Students move in and move out, you care for the town and decorate with various plants. Remove weeds, The shops contain a massive variety of furniture to customize your dorm rooms! Build friendships, discover buried treasure, catch bugs and fish and make money with all of it! Also, you can strike people with lightning and drop metal basins on their heads”, kerrotaan pelistä internetissä.

Tongari Boushi No Ateliar on myös symbolinen tarina itsensä ja sisäisten voimiensa löytämisestä. Se kertoo Cocosta, joka haaveilee taikuudesta. Yleisesti kuitenkin uskotaan, että kyvyn taikuuteen voi saada vain syntymässä. Tarina on taianomainen, opettavainen, kärsimyksen ja toivon sävyttämä.

 

Boshi on myös hahmo Super Mario (kuvassa) -sarjassa. Hän esiintyi ensimmäisen kerran Super Mario RPG: Legend of the Seven Stars -pelissä. Boshi on sininen Yoshi, vähän dinon näköinen hahmo. Boshi on loner, jolla on piikkipanta kaulassa ja aurinkolasit. Boshin nimi japaniksi on Washi, siis ”paha Yoshi.” Hän elää Yo´ster Isle -saarella ja on voitokas ja oikeudenmukainen Mushroom Derby Races -osallistuja ja uudistaja. ”If Yoshi wins the race and becomes the champion of the Mushroom Derby, the other Yoshis congratulate him and demand that he become the new boss of the island. Yoshi declines the offer, stating that the races should be free for everyone to participate in, not controlled by a boss.

Yhtäkkiä biisi käsitteleekin myös toista alamaailmaa, virtuaalitodellisuutta, pelihahmoja ja somea. Kirjottelenkin tässä taas tähän internettiin ja mietin, että miten ihmisten suhde konkreettiseen todellisuuteen on muuttumassa ja miten se muuttaa näkemystä rehellisyydestä, jos ne imevät niin, että yksilö alkaa kokea itsensä osin pelihahmona tai katsoa maailmaa siitä kulmasta? Muuttuuko elämä peliksi, jossa voi tehdä mitä tahansa, kuolla ja aloittaa sitten aina vaan alusta, eikä mikään satuta? Jos virtuaalinen malli elämästä on kokijalle todellista, se on silloin varmaan myös rehellistä ja totta.

Mielikuvitus, luovuus ja pelit on kyllä tosi vaarallisia, kuten myös koko elämä. Kuolema vaanii kaikkien nurkkien takana. Menen nyt miettimään aktiivisesti sitä.

Kato sä toi video sillä aikaa. Se on tosi hyvä. Big up Matti 8, big up elämä.

 

Suomen musiikkiblogi. Asiaa musiikista ja ihan mistä tahansa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s