Original, käsikirjoittajas cut
huom. levyä on arvioitu taiteellisesta ja kulttuuriantropologisesta, ei elämänkatsomuksellisesta kulmasta. Päihteet ja karkki on mielestämme epäterveellisiä.
Tervetuloa!
NCO:n debyyttilevy 7741 on kuin albumin muotoon tehty ovikoodi – pääsylippu epäviralliseen, vaihtoehtoiseen, epätodelliseen vai todelliseen, omaan maailmaan. Pelillisyyden, fiktiivisyyden, koodien, todellisuuden ja vaihtoehtoisen elämäntavan teemoilla pelaava kokonaisuus on soundillisesti ja teemoiltaan eheä – nätti, pehmeä, pyöreä, kerroksellinen ja tyylipuhdas. Ja kuuma. Pohjalla on kaikki klubiräpin ominaisteemat – bileet, raha, seksi. Variaatio on kuitenkin tuore ja kiinnostava. 7741 tihkuu viittauksia popkulttuuriin, peleihin, virtuaalitodellisuuteen ja hiphopin ja klubiräpin historiaan. Sellaisena 7741 on jopa terävä ajankuva.
7741 on paitsi musiikkina visuaalista, myös kokonaisuus, jossa katsominen ja katse näyttelevät tärkeää roolia. Jokainen kappale on saanut oman Spotify -taustaloopin ja Vilma Seppälän taitavista käsistä lähteneen oman muovailuvahahahmon, joissa levyn soundilliset ja värilliset muodot toistuvat. Muovailuvahaa ja stop motion -animaatiotekniikkaa hyödyntävät myös kaksi julkaisuun liittyvää musiikkivideota, Silti ja Kotibileet. Visuaalien takana on turkulainen Stone Films, jonka perustajiin kuuluu NCO:n DJ, kuvaaja ja kämppis Vihtori Valkama.
Mutta savihahmojen lisäksi levy on täynnä muitakin hahmoja – pelihahmoja, artistihahmoja, naishahmoja, esikuvia ja edeltäjiä. Ja päähenkilö, ”minä”, joka ja jonka tyyli ja kädenjälki luodaan tässä. Fiktio fiktioista, 7741 pohtii rajaa keinotekoisen, vaihtoehtoisen ja todellisen maailman välillä, ja miten olla siinä välissä.
Kontrastien ja vastakohtien yhdistely toimii ihanasti. Hävyttömän syvänsynkeät trap -bassolinjat kuulostava pehmeän dynamiittisilta yhdistettynä helliin ja pimputtaviin soundeihin ja NCO:n huolettoman ja vaivattoman kuuloisesti tipahtelevaan tiukkaan flow:hun, kuin monta pientä puroa alaspäin yhtä aikaa. Kaikkein tuoreinta sanastoa ja häpeilemätöntä koiruutta tihkuva teksti tipahtelee mehukkaasti koko homman ytimestä. Taustojen bassoisuus on todella livejä varten tikis ja epäilemättä sydämessä asti tutiseva siellä. Irtautuminen trap -perinteestä on onnistunut hienosti – siitä on otettu parhaat puolet (no, se basso) – loput on hedelmäistä afro, reggaeton, dancehall ja UK funky -tunnelmaa.
Lopputulos on trooppinen ja hedelmäkarkkinen, humoristinen ja darkki, rakastettava ja ilkikurinen, hyväntuulinen, arvaamaton ja omalakinen, rellestävä ja ”kaiken” pilaava. ”Kaiken” voi tässä ajatella tarkoittavan laajemminkin koko järjestäytynyttä yhteiskuntaa, jos haluaa.
Mmm… kutsuit mut sun himaa
Stöö kaiken pilaa, onko nytten kivaa?
Mmm… saako polttaa sisällä?
Kysyi Stöö, kun polttaa jo sisällä
Mmm… missäpäin on jääkaappi?
Missäpäin on makuuhuone? Eevil Stöö on naatti
Mmm… mitä seuraavaksi tekis?
Stöö kaataa kirjahyllyn, Eevil Stöö on tikis
NCO (feat. Eevil Stöö, Tippa), Kotibileet
Levyn avaava Silti on hieno esipuhe kokonaisuudelle. Se esittelee hahmot, värit ja tyylin, sen mitä on tulossa; kappaleessa omansa ottaminen viittaa koko homman ajattelemiseen ja luomiseen uudelleen, oman skenen, uusien rakenteiden ja oman median perustamista, omansa ottamista tilanteessa, missä jähmeä ja kilpaileva systeemi ei anna tilaa, vaan yrittää blokata – jauhaa ja huudella. Kyse ei ole pelkästään taistoista musabisneksen sisällä, vaan asenteesta koko maailmaa kohtaan. Sillä aikaa kun lampaat käy töissä ja opiskelee, Enska sippaa limuu ja hakkaa yöllä plegee.
Mä oon aina eka, ei pygee ottaa ällää
Bokserit jalas himas pelaan CTR:ää
Ku olin koulus, en juossu midii coopper
Pelasin vaa Sly Cooper
CJ, ime munaa
Sun piti jahdata vaan sitä junaa
Pelaamine ainut mikä futaa
Miks en tehny siit meitsin uraa?
GTA strippiklubil, eikä koulus
Nuorel Enskal alkaa heti turpoo housut
Skidinä pelotti, pelaa Residenttii
Väitäks vastaa, ne oli nii pelottavii kenttii
NCO, Pleikka
Pelit ovat silloin todellisuutta. Niissä kohdataan vastakkaista sukupuolta, eletään elämän kohokohtia, koetaan onnistumista, muiden voittamista ja elämä alkaa painottua yöhön, milloin arkitodellisuus on hetkellisesti poissa ja kaikki paikat suljettuna. ”Pelaaminen tarjoaa kokemuksia omaehtoisuudesta, kyvykkyydestä ja yhteisöllisyydestä, joita ei muualta välttämättä saa. — Pelaaminen muodostuu ongelmaksi, kun sitä käytetään keinona välttää todellisen elämän haasteita ja pelkoja.”, kommentoi tutkijatohtori Niko Männikkö tuoreessa YLE:n artikkelissa. Someen rakennettu minä 2.0 ja puhelimessa eletyn elämän paheksunta, mihin myös NCO viittaa Keskity olennaiseen -biisillä, on osa ajalle ominaista demonisoitua fiktiivisyyttä. Liukuminen osittain ja ehkä kokonaan puhelinten ja pelien luomaan todelliseen ei ole mikään tulevaisuuden dystopia, vaan sitä todellisuutta, mitä eletään juuri nyt.
Demonisoitu fiktiivisyys ei ole mikään uusi ilmiö. Romaanien lukemista pidettiin tienä kadotukseen 1800 -luvun lopulla ja 70 -luvulla vallitsi realistinen ja rationaalinen ideologia, johon liittyen ajateltiin, että lasten satujen tulee olla opettavaisia ja järkeviä. Ehkä meillä on siksi niin paljon tärkeitä, ilottomia ja paheksuvia THL:n suosituksia toteuttavia popsi popsi porkkanaa -setiä ja tätejä. (Ne vahvistaa hampaita). Äärilleen viedyn reippauden vastareaktiona on helposti jakautunut underground -viidakko. Iso osa nykylapsista ja aikuisista elää todellisuudessa jota ei ymmärretä, täysin ”virallisen” yhteiskunnan ulkopuolella tai ainakin suuressa näytelmässä, mikäli mukana siinä.
7741:n ytimessä on kuitenkin jotain tosi ajatonta, konkreettista ja jalat maassa olevaa, käsinkosketeltavan todellista – vai onko sittenkään, tämä on tarina äänikirjassa, levyllä, bittiavaruudessa, sun tietokoneella, tai mistä nyt musaa sitten kuunteletkin: hullaantuminen naisesta, naiset ja sitoutumiskammo. Patalaput, Keskity olennaiseen, Olosuhteet ja Veitola antavat ovikoodia nimenomaan jollekin naiselle ja sisältö on kaikilta osin kuumaa.
Klubiräppibängeri Patalaput on kunnon oodi West Coast klubiräpille, missä ajellaan avoautolla pitkin aurinkoisia rantoja with bounce and damn it´s hot. Intertekstuaalisesti nousee mieleen ainakin menneisyyden bling bling -yökerhomuistoihin instantisti kuljettava Pharrell Williamsin ja Snoop Doggin Drop it like it´s hot.
When the pimp’s in the crib ma
Drop it like it’s hot, Drop it like it’s hot, Drop it like it’s hot
When the pigs try to get at you
Park it like it’s hot, park it like it’s hot, park it like it’s hot
Snoop Dogg – Drop it like it´s hot
Tai toisaalta trapin tulemiseen Suomeen ja Tippa T:n Mehuun
Get down tyttö pudota ne alas
mitä sul on jalas pudota se alas
Tippa T, Mehu
Kun koko hiphopin ja räpin historia meillä ja muualla on ollut miehen olemista koko ajan jossain roolissa, mikä mallintaa maskuliinisuutta jonkunlaisen ylemmyyden ja (nais)sankaruuden kautta (tätä on nyt käsitelty eiks niin), niin NCO:lla sävy onkin vähän toinen. Menneisyyden persoonaton ”tyttö” tai jotain vielä halvempaa (kuten Snoop Doggilla) on nyt muodossa ”sä”. Se implikoi, että halujen ja ihastuksen kohteena on joku tietty, erityinen henkilö. Ainakin tänä iltana. Joku, jota ihaillaan ja joka on niin kuuma, että käteen tulee palohaava. Myös näin 7741 tekee edeltäjilleen kunniaa ja on samalla jotain uutta.
Ei voi oottaa et jäähtyy
Kun sä tuut, liian monen päät kääntyy
Pakko safkaa nyt, ei voi nääntyy
Tiiän tasan tarkkaa, mihin tää sit päätyy
NCO, Patalaput
7741 on mehukas, täyteläinen, ajankohtainen, rehellisen oloinen ja ajan hermolla. Tai sitä jotain, mikä on isosti tulossa. Ovikoodi avaa oven NCO:n todellisuuteen, mutta myös oven näkyviin monelle, monelle nyt tulossa olevalle. 7741 on rehdin nuori ja autenttisen tuore, mutta kypsästi kantaaottava, läpeensä mietitty ja visioitu, kerroksellinen kokonaisuus. Lasikatot vaan räjähtelevät, kun mennään nollasta suoraan huipulle ja raivataan samalla tietä muille.
The Oracle: Candy?
Neo: Do you already know if I’ll take it?
The Oracle: Wouldn’t be much of an oracle if I didn’t.
Neo: But if you already know, how can I make a choice?
The Oracle: Because you didn’t come here to make the choice. You’ve already made it. You’re here to try to understand why you made it. I thought you’d have figured that out by now.
https://open.spotify.com/album/0TUSMMkf2lveCHiUMeyqHZ?si=4xXuU4P3QC6rp3dZi7RItw
totuus 