High Tea: valmistelut

Että siitä tulisi ympyrä tarvitaan jonkinlaisia kiinnikkeitä, hän ajatteli ja rypisti hieman toista kulmaansa tavalla joka sai nukenkasvot mutrustumaan kummallisesti, kuin lapsena pettymyksestä karkkihyllyn lakupötköjen ja värikkäiden rasioiden, suukkojen ja lauantaipussien äärellä, niiden ohikiitävän ja tyhjän olon jättävän lumon, petollisen humahduksen mentyä. Todellisuudessa hän vain ratkaisi mielessään ongelmaa, pihkaiset oksat ja muratti luikertelivat irti toisistaan vaikka olivat luonnoltaan sitkeän taipuisat ja sormiin tarttui männyn keltaista mahlaa, mutta mahla eikä punominen olleet riittäviä kiinnikkeiksi, vaan tarvittaisiin jotain teollisempaa ja jykevää, kuten nippusiteitä.

Rouva Ripple ei ollut luonteeltaan periksiantavaa tyyppiä. Kerrankin hän oli polttanut vahingossa piparkakkutalon osien kiinnittämistä varten sulatetun sokerin kattilaan pohjaan ja pahanhajuinen savu oli täyttänyt koko keittiön; koska sokeri oli pilalla, oli neuvokas Rouva Ripple tarttunut mustakeltaiseen Erikeeper -liimapulloon ja yksinkertaisesti liimannut osat kiinni. Myös koristeet. Talo rakentui ja pysyi kauniisti kasassa, mutta oli tietenkin syömäkelvoton.

Hän nousi huokaisten pöydän äärestä ja avasi pitkän keittiönkaapin, jossa säilytti sekavaa työkalupakkiaan, iskuporaa ja kaikenlaista sälää, mille ei oikein ollut paikkaa, myös esimerkiksi parittomia villasukkia. Rouva Ripple tonki äänekkäällä kolinalla työkalupakkia, jakoavaimet, erilaiset ihan hyvät saranat, polkupyörän ja pyykkikoneiden osat, ruuvit, naulat ja sen sellainen rolisivat käden liikkuessa, mutta mitään järkevää ei sattunut silmään, eikä sormiin.

Sitten hän huomasi työkalupakissa täsmälleen viisi vuotta sitten kevättalvella akustiseen kitaraan ostetun, irrallisen kielen. Kieli oli ohut, ylin e-kieli, hiuksenhieno ja metallinen, ja jäänyt ainoana jostain syystä tuolloin vaihtamatta kitaraan.

Oli aika ottaa se käyttöön. Hän päätti uhrata kielen, sillä ovikranssi kaipasi metallilankaa ja lisäksi se oli siihen näyttävä ja temaattinen ratkaisu eikä aikaakaan ollut juuri tuhlattavaksi. Hän asetteli männynoksat ja muratit ympyrään metallirungon ympärille ja kieputti kitarankieltä sen ympärille niin tiukasti, että oksien kuori viiltyi auki ja puun ja pihkan tuoksu turposi ja valui esiin ja ulos oksan sisältä, muratti murskaantui ja vapautti hentoa lehtivihreän ja keskieurooppalaisen historiallisen kiviröykkiön ja ruudin tuoksua. Kieli hohti keittiön lampun valossa männynoksien ja muratin lomasta tyynenä ja hohtavana, rakkaus, Rouva Ripple astui askeleen taaksepäin ja ihasteli valmista työtä; se oli täydellisen ympyrän muotoinen, yksinkertainen, skandinaavisen vähäeleinen, vaatimaton ja Lutherin puhdas: eheä kranssi ja niin kaunis että se lähes soi, yksittäisen taivaallisen naisäänen tai urkujen ohuen yläsoinnun tavoin, lävistäen tomuisen, valontäyttämän ilman ja kohoten ylös korkeuksiin.

Se ei tarvitsisi mitään lisää, eikä siitä puuttunut yhtään mitään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s