Gettomasan Hyvä me: Hyvästi pehmeä aalto

Se o back to toxics baby

Hyvä mä

Ja me

Ja meiän joukkue

Mut vittu sä

Ja te

Ne ei oo niinku me

Gettomasa, Hyvä me

Siinä vaiheessa kuin boom bap & oldskool -raivoaitopää ja suomirapin koko 2010 -luvun kovin aiheesta uhoaja vaihtaa tyylilajin nuorten suosimaan, synkeään ja alkujuuriltaan umpirikolliseen ja väkivaltaiseen, huumekauppaan, -mafioihin ja katujengeihin kytkeytyvään ja kansainvälisesti (eng. internationally) trendikkääseen UK drilliin, on varmaan syytä todeta Suomen parhaassa taidejulkaisussa, että parin viime vuoden aikana rappiskeneen virrannut orgaaninen, pehmeä aalto, tuo akustisia kitarasoundeja, pehmeitä afropimputuksia ja laulamaan nuotin vierestä pakotettuja ”kadonneita poikia” sisältänyt muotivirtaus on hiljalleen laimenemassa kuin ohiajaneen vesijetin aiheuttamat aallot kesäisellä uimarannalla.

Senpä vuoksi kappale kaikessa yksinkertaisuudessaan ja viestinsä selkeydessä tuntuu jumalaisen raikkaalta ja on siis aivan sairas, laittomasti släppäävä ja kaikin puolin aseisiin riisuva Oh Jesus -bängeri. Hyvä me -kappaleen teaserissa ennen kappaleen julkaisua kuultujen biitin palasten aiheuttamista isoista ennakko-voiei:stä huolimatta, tai ehkä niiden takia Gettos Masa onnistuukin yllättäen iskemään suoraan napakymppiin, biitin asettuessa temaattiseen kehykseen varmastikin muillekin suomirap -skenen Katiska- ja käräjäoikeussekoilua ja paljastumisia pettymyksen ja inhon vallassa seuranneelle, ja tekee sen ihan parilla (yhdellä) lainilla:

”Ikin tarvinnu sniffaa”

Gettomasa, Hyvä me

Artikulointi on sen verran painokasta, että kun joidenkin mielestä barsit tärähti toisella puolella maapalloa asti (varmaankin Japanissa), Totuuden seismologinen mittari punnitsi vähintään KILOn joka tavulle.

Eipä tulis mieleenkään, että tälle äijälle pitäis sanoa ”Let’s go”, ainakaan turhaan – Gettomasa on ajellut ihan omia aikojaan jo ylemmälle levelille just kun ajattelit, että no nyt se on siellä kaikkein ylimmällä.
Gettomasa ei myöskään kaipaa tsemppiä, esimerkiksi talojen ja muiden rakennusten räjäyttämiseen räpeillänsä. H.Richterin asteikko on eräs virallinen menetelmä, jolla mitataan maanjäristysten voimakkuutta. Asteikon kehitti yhdysvaltalainen seismologi H. Richter vuonna 1935 tutkittuaan satoja maanjäristyksiä Etelä-Kalifornan alueella. Järistykset mitataan herkällä viivapiirturilla, seismografolla ja niiden virallinen mittayksikkö on KILO (*.
Richterin asteikkoa hyödynnetään erityisesti seismisen riskin arvioinnissa ja rakennussuunittelussa, sillä Richterin käyttämän Wood–Anderson -seismometrin ominaisheilahdusaika (0,8 s) on lähellä ihmisen tekemien rakennelmien ominaisheilahdusaikaa.
(* totuus.)

Gettomasa on aiheuttanut pahennusta röyhkeydellään (aina) ennenkin, esimerkiksi Taidejulkaisu Totuudessa ollaan joskus muinaisina höpö höpö -aikoina täysin tuomittu asenne, millä tie huipulle on rakennettu ihan yksin (MINÄ):

”Ruudolfin Doupeimmat jumala seivaa (2004) saavat Lehikoiselta ymmärrystä, mutta muuten Gettomasan asema on ollut nostaa itsensä jalustalle, josta voi tuomita kanssaräppärit kadotukseen. Biiffeihin se on johtanut vain kerran. Vellamo LP:n Kuolleet presidentit -kappaleessa kritisoidaan suomalaisräppäreitä ahneudesta ja viitataan Ruudolfiin, aiempaan suomenmestariin.

”Mä vittuilin aika monelle äijälle siinä biisissä, mutta Rudy oli ainoa, joka tarttui. En mäkään nyt tarttuisi, jos jostain tulisi joku muksu, joka vittuilee jotain. Oli lapsellista asettua Rudyn yläpuolelle, koska se on kingi, mutta jengi innostui siitä biisistä.”, kertoi vuonna 2018 suomirapin läpi pelannut Gettomasa, nykyinen hallitseva kuningas. Juttu jatkui tarinalla siitä, kuinka ”mestaruusvyö oli vaihtunut” Henry’s Pubissa.

Nykyään ymmärtämyksemme on laajentunut ja kierimme ihanassa ja väkivaltaisessa muiden lyttäämis drill tunnelmassa siinä kuin muutkin, sen vahvimman klikissä. Virallisesti, eiks nii.

Tähän loppuun vielä kuva Nereidistä, jonka editoitui jotenkin pois H.Richterin muinoin kirjoittamasta NCO Kotibileet -levyn arviosta, mutta juolahti nyt maskuliinisuutta pohtiessa mieleemme. (Se juttu oli muutenkin ihmisten mielestä jotenkin vaikea.)

Jean Auguste Dominique Ingresin uusklassismia edustavassa taideteoksessa (1811) on kuvattu Jupiter ja Thetis.
Thetis (Θέτις) on kreikkalaisessa mytologiassa merenneito, nymfi, yksi viidestäkymmenestä nereidistä ja Nereuksen tytär. Kuten muillakin meren jumalilla, myös Thetiksellä ja hänen äidillään Nereuksella mainitaan olevan kyky vaihtaa hahmoansa. Nereus oli kuuluisa kyvystään tietää mennyt ja tuleva. Herakleen tarussa mainitaan Nereuksen auttaneen kertomalla Hesperidien omenan sijainnin, kun Herakles on ensin saanut pidettyä Nereuksen tiukasti otteessaan, vaikka tämä vaihtaa muotoansa jatkuvasti.
Jotenkin vaikeaa.

Huom. Obs! Kaikki jutussa käytetty materiaali on vaan pöllitty internetistä. Mitäs laitatte sinne juttujanne.

Loput on keksitty omasta päästä.

Taidejulkaisu Totuus. Suomen virallinen kulttuuritaidejulkaisu. ”Tapelkeehan pojat”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s