”The investigation of any sign system brings into crucial focus the question of what is signified, of the content of a discrete sign, and of the structure of the content of the sign system as a whole” Yuri Lotman
”Psychologically our thought-apart from its expression in words-is only a shapeless and indistinct mass. Philosophers and linguists have always agreed in recognizing that without the help of signs we would be unable to make a clear-cut, consistent distinction between two ideas. Without language, thought is a vague, uncharted nebula. There are no pre-existing ideas, and nothing is distinct before the appearance of language.” Ferdinand de Saussure, Cours de linguistique générale (1916)
Eeva-Riitta Eerola: Locus. 7.1.-30.1.2022. Helsinki Contemporary.
Varhaisrenessanssin frescotaiteilija Fra Angelico, ”enkelimäinen veli” eli luostarissa 1400 -luvun Italiassa ja oli hänelle annetun munkkinimen mukaisesti hyvin nuhteeton, enkelimäinen. Kerrotaan, että Fra Angelico eli tiukasti luostarisäännön vaatimalla tavalla ja omisti myös maalaustaiteensa kutsumukselleen. Fra Angelicon eläytyi syvästi maalaustyöhön, hänen kerrotaan itkeneen joka kerran, kun hän maalasi kristuksen.
San Marcon museo, jossa Fra Angelicon frescot ovat, sijaitsee Firenzessä entisessä dominikaaniluostarissa, jonka Michelozzo rakensi vuonna 1436 Medici -hallitsija Cosimo vanhemman toimeksiannosta. Brunelleschin renessanssin muodot, luostarin kaarevan sileät, virtaavat linjat luovat rakennuksessa valon ja varjon siirtymiä, jotka vuorottelevat holvisarjassa. Frescojen uskonnollinen, meditatiivinen tehtävä ja tavoiteltu hengellinen vaikutus tehostuu chiaroscuron ja plastisen sommittelun vaikutelmissa. Taidemaalari ilmaisi herkkää ja puhdasta sieluaan vilpittömissä, rehellisissä taiteen muodoissa.
”Minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen, minä olen myös viimeinen.
Minun käteni on perustanut maan,
minun oikea käteni on levittänyt taivaan;
minä kutsun ne, ja siinä ne ovat.”
48:14
Ps. 33:9
Jes. 44:24
Hebr. 1:10
”Taiteellinen yksinkertaisuus on monimutkaisempaa kuin taiteellinen monimutkaisuus, sillä se syntyy jälkimmäisen yksinkertaistamisen kautta ja sitä vastaan”, kirjoitti venäläinen professori, semiootikko Yuri Lotman. Kuvatakseen Kristuksen pilkkaamista (kuva) Fra Angelico maalasi kuninkaallisen, sidotun Kristus-hahmon, joka oli kruunattu orjantappuroilla; pilkkaavien sotilaiden väkijoukko esiintyy frescossa vain ryhmänä ruumiittomia käsiä ja surkea pää, sarkastisesti kohotettu pää, sylkee Kristuksen päälle. Teoksissa kaikki paitsi aivan olennainen, keskeinen on abstraktia. Näin Fra Angelico saa katsojan silmän kulkemaan avaruuteen piirtyvän käyrän läpi ja palaamaan loputtomasti lähtöpisteeseensä – mietiskelevän sielun täydelliseen liikkeeseen.
Abstraktia ”aivan olennaisesta” ymmärtääkseen on tunnettava Fra Angelicon käyttämät merkit, kieli. Pallo, käsi, katse, figuuri merkitsevät universaalisti ehkä jotain, mutta teologiassa ne symboloivat esimerkiksi maailmankaikeutta ja luomistyötä. Frescon historia itsessään luo syvää viitettä kulttuurihistoriaan, kuvan ja pyhän yhteyteen luolamaalauksista lähtien ja kuvataiteen syntyyn. Merkkien, kielten ja ajattelun yhteyttä tutkivaa filosofista suuntausta kutsutaan semiotiikaksi (muinaiskreikaksi sēmeiōtikē tekhnē’; merkitsemistaito). De Saussuren strukturalistisessa semiotiikassa merkki koostuu yksinkertaisesti kahdesta tekijästä: merkitty (ransk. signifié) eli merkin käsitesisältö ja merkitsijä (signifiant) eli merkin fyysinen puoli. De Saussuren mukaan merkitty ja merkitsijä esiintyvät aina yhdessä – ne edustavat kahta näkökulmaa merkkiin. Ei voi olla sellaista merkkiä, jolla ei olisi lainkaan käsitteellistä sisältöä. Merkitsijän ja merkityn suhde on de Saussuren semiotiikassa mielivaltainen, samoin kuin merkin suhde siihen todellisuuden ilmiöön tai entiteettiin, johon merkki viittaa.
Esimerkiksi ikonin tausta on nimeltään valo. Ikonitaiteessa tilan luojana on käytössä käännetty perspektiivi, joka puolestaan saa aikaan tunteen laajasta horisontista. Käännetyssä perspektiivissä katoamispiste ei ole kuvan syvyyssuunnassa, vaan kuvan edessä, oikeastaan katsojassa itsessään. Ihminen on ikään kuin alkamassa tietä, joka ei etäänny kuvan syvyyteen, vaan aukeaa hänen eteensä koko rajattomuudessaan. Käännetty perspektiivi ei vedä katsetta mukaansa, vaan pysäyttää sen, estää sen etenemästä kuvan syvyyssuuntaan ja keskittää tarkkaavaisuuden kuvaan sinänsä. Fra Angelicon frescot jatkuvat seinien sisään toistaen holvien muotoja kaarevina.
Fra Angelicon töistä innoittunut kuvataiteilija Eeva-Riitta Eerolan Locus-yksityisnäyttely rakentuu nimenomaan kokemuksellisuuden, kehollisuuden ja tilan aistimisen teemojen ympärille. Itse taiteilija kertookin vierailun San Marcon luostarimuseossa Firenzessä Fra Angelicon freskojen äärellä olleen syvä kokemus, irtoaminen läsnäolosta tässä ajassa ja paikassa, samalla ollen tietoinen oleminen tilassa.
Eerola käsittelee tilaa ja läsnäoloa kolmen kokonaisuuden, Act-, Observer– ja Passage-sarjojen kautta. Tekeminen. Katsominen. Siirtymä. Yksinkertaistetut, riisutut merkit; kaari, ikkuna, holvikaari, luomi, simpukka, hius, käsi muuttuvat joskus frescon tavoin käsittelemätöntä maalauspohjaa, Fra Angelicon frescoja ja Eerolan omaa taiteellista poetiikkaa vasten myös kerronnalliseksi kokemukseksi, avaavat vuosisatojen historian kulun, kuvien ja esirenessanssin puutarhojen, jonkin pyhän valon virran kuin pienistä ikkunoista valkeana hohtavaan huoneeseen samalla pitäen sitkeästi konkreettisen ja teon äärellä. Kokemuksessa ollaan samanaikaisesti ulkopuolinen tarkkailija, osallisena jonkun tapahtumista, katsomassa samaan suuntaan kuin kuvan figuuri, kuvittelemassa taiteilijan työskentelyä, tilan paljaiden ja rouheiden rakenteiden jatkuessa sisään teosten pylväisiin. Katsomossa, katsomassa, osallisena, itse jonkun kuvitteellisen takanaolijan näkemänä figuurina.
Samalla katsoja on ikään kuin palautettu taiteilijan työhuoneelle. Mantelinmuotoinen silmä, simpukka, katse on taiteilijan silmä, teoksissa esiintyvä käsi, kosketus hänen kätensä jälki, hiukset muistuttavat figuurista, jonka kasvoja ei olla haluttu tuoda kuvaan, ei tutkia muotokuvaa, vaan yksinkertaisemmin hahmon ”merkkiä”.
Näyttelyn nimikin, Locus, viittaa tilaan; tilan kokemukseen, paikkaan jossa jokin tapahtuu. Locus -signifié (merkki) voi saada myös muita merkityksiä. Matematiikassa se merkitsee esimerkiksi koordinaatistossa liikkuvaa pistettä, paraabelia (esim. Gaussin käyrä), ja kemiassa kohtio eli elektrodi on sähköisen virtapiirin osa, jossa sähkö siirtyy väliaineeseen tai väliaineesta virtapiiriin. Lääketieteessä locusta (elektrodeja) käytetään kehon virtojen välittämisessä mittalaitteelle, esimerkiksi EEG- ja EKG- tutkimuksissa.
Locus, noun
- 1. TECHNICAL a particular position or place where something occurs or is situated.”it is impossible to specify the exact locus in the brain of these neural events”
- 2. MATHEMATICS a curve or other figure formed by all the points satisfying a particular equation of the relation between coordinates, or by a point, line, or surface moving according to mathematically defined conditions.”a parabola is the locus of a point that moves so as to be equidistant from a fixed point and a straight line”
Mutta millainen on läsnäolon tai yhteyden kokemus kääntyneiden selkien sisällä, meditatiivisen valon, kosketuksen ja sulkeutuneiden luomien keskellä? Torjuva, mukaan kuuluva, sosiaalisesta mediasta tuttu ”kasvoton” ja tavallaan yhteydetön oleilu samassa kuvitteellisessa, hiljaisessa ja konkreettisessa tilassa? Teokset ovat itsessään merkkejä elämästä, portti mielen ja aistien kautta sanattomaan kokemiseen, hengelliseen ja henkiseen, hyvän ja puhtaan läsnäoloa. Mikä on taiteilijan osa välittäjänä ja ajattelijana, kokijana ja tekijänä, välineiden ja merkkien, merkitysten leikin luojana?
Eeva-Riitta Eerola (b. 1980, Siilinjärvi) graduated from the Finnish Academy of Fine Arts in 2010 and also studied at the École nationale supérieure des Beaux-arts de Paris. She has exhibited in several group and solo exhibitions in Finland and abroad, e.g. at Turku Art Museum, Finland in 2017 together with the video artist Jenni Toikka, Galleri Bo Bjerggaard, Copenhagen, in 2015 and Gallery Jaus, Los Angeles, 2014. Eerola’s latest solo show, The Shape of Thing to Come, was seen at Helsinki Contemporary in the autumn of 2019. Eerola’s work is represented in a number of Finnish public collections, such as those of the Museum of Contemporary Art Kiasma, Saastamoinen Foundation, Sara Hildén Art Museum, and the Wihuri Foundation. Eerola worked in the internationally prestigious ISCP (International Studio & Curatorial Program) residence program in New York in 2016. Eerola has continued her collaboration with Jenni Toikka with a site-specific exhibition, Lighthouse, seen in France, at Maison Louis Carré in September 2019. In 2021, Eerola’s works were shown in Art Center Purnu’s PINTA (surface) summer exhibition and as part of the hanging in Artek Helsinki’s shop.
Totuus. Suomen virallinen kulttuuritaidejulkaisu.
totuus 