Maatumisen äänet: vuoden 2021 parhaat kotimaiset musiikkijulkaisut

Vuosi 2021 on maahan palaamisen vuosi, jona ihmisen tyly orgaaninen ydinolemus paiskautui maailman kasvoille voimalla. On syntynyt musiikkia, josta on luettavissa muutoksen äänet, murtumat, voimaa ja puhtautta. On aika yhdistää voimat! Kohti uutta ja uutta ”kasvua”, mikä on veden, suon ja mikrobien tuoksuista! On hiusten pesun aika! (Ps. Luet tätä tekstiä omalla vastuullasi. Emme aio hankkia lääkitystä, vaikka olisimme eri mieltä kuin sinä ja tähän kirjoitettaisiin lukemaan asioita, jotka eivät näkökulmastasi mairittele, järkyttävät tarinaasi tai eivät yksinkertaisesti vaan kestä päivänvaloa.)

”Hei! Tee se / tee se / tee se taas / laita soihtus palamaan / näin nää kulttuurit murretaan / ja miten kahleet katkeaa” Pekka Nisu, Soihtu

Lähes kuolleeksi vuoden aikana paljastuneista totuuksista järkyttynyt ja musa-alaan, moniin suomalaisen räpin, musiikin ja musiikkiviihteen kanssa työskennelleeseen ilmitulleiden tietojen valossa syvästi pettynyt Taidejulkaisu Totuus, entinen Suomen paras musiikkijulkaisu Suomen musiikkiblogi (2017-2019), on kaikesta huolimatta tarkkaillut intensiivisesti kaikkea maassa julkaistua uutta musiikkia niin kuin ennenkin, sekä kuunnellut erilaisissa tunnetiloissa paljon uusia julkaisuja, yhteensä kymmeniä tuhansia minuutteja, koostanut niistä Nostot 2021 Spotify -listan ja tieteellisesti tähän tutkinut analyysin menetelmin, mitkä kuulluista levyistä ja julkaisuista ovat laadukkaita ja musiikkillisesti rikkaita valopilkkuja tai sellaisia, jotka edustavat tuoreita, uusia, heikkoja tai vahvoja signaaleja tervetulleen kasvun tai muutoksen suunnista: olen valinnut vilpitöntä, toiveikasta, hellää, raikasta, puhdasta ja kaunista, itsetuntoista, vahvaa ja henkistä kypsyyttä huokuvaa, rohkeaa ja uutta luovaa musiikkia.

Hoivakeskeistä, seuraavaa ainoaa mahdollista ihmisenä olemisen tapaa huokuvaa ”biotaidemusaa”, joka on jotenkin riisunut tekokuidut ja barokin mekaanisen linnun -efektiä itsestään, ja siirtynyt lähemmäs sitä mitä ihminen on, luonnon / sisäistä ja totuudellista ”hiljaisuutta”. Musiikkia, mistä huokuu rehellisyys, pysähtymisen ja hiljenemisen äänet, hermosolujen, rihmastojen ja verkostojen soundi luonnon kokonaisuudessa, ritisevät veden olomuodot meissä ja ympärillä, laajeneva minäkuva. Tai ehkä sen jonkun ison suonissa suhisevan voiman ääniä? No, totuus.

Vuoden 2021 parhaat levyt ovat musiikkia rakkauden puutarhoista, missä vilistävät kultaiset omenat, kasvavat sammaleet ja koppakuoriaiset, huojuvat meriheinät, satavat pienet siniset kukkaset, lahoavat ladon ovet, kukoistus ja usko ihmiseen säteillen? Postikortteja kaikkein rakkaimmille? Musiikkia, missä oma tarina lyötää tervettä muotoa ja vahvistuu, juuret ulottuvat syvälle maahan ja sydämeen, läpi aikojen, murtuu pelko, viha: musiikin avulla, yli sanojen, ihmisen?

𝕹𝖚𝖒𝖊𝖗𝖔 𝖞𝖐𝖘𝖎

Linda Fredriksson: Juniper

Vuoden paras kotimainen julkaisu. /Taidejulkaisu Totuus

Scifisarja Black Mirrorissa olleessa Juniper -jaksossa (ainoa jakso sarjasta, minkä olen nähnyt) todellisessa elämässä mahdollisimman epätyypillinen pari rakastaa ja elää ihanaa elämää, ”Juniperissa”, virtuaalitodellisuudessa, päähenkilöiden kehojen eläessä oikeasti ihan toisessa ajassa ja paikassa, Juniperin kannalta tulevaisuudessa.

Samanlainen rajaton, kuvitteellinen mutta täysin todellinen ja ”edistyksellisestä” ajastamme kertova Juniper on syntynyt Linda Fredrikssonin kehon, hengen välityksellä – turvallinen, oma tila, jossa soi puhdas ja täysin pelosta, menneen ja tulevan uhasta, sukupuolen, iän, rodun tai aseman rajoitteista vapaa rakkaus.

Juniper on taivaallinen levy, se on ihme. Alusta loppuun mykistävää, herkkää ja hiljaa sisälle kasvavaa ja sinne jäävää ääretöntä kauneutta. Juniperia kuunnellessa kullanoranssi, vaaleanpunainen, indigo, männynvihreä, raikas pakkasilma ryöppyvät mielessä, ihoon tarttuu tunne hellästä kosketuksesta, pienet, maahan pudonneet höyhenet lepäävät hiljaisina tuulessa ja aallot nöyrtyvät kiviä vasten kiitollisina, ja kuitenkin musiikissa on samalla käsinkosketeltavissa suru, etäisyys toisesta, menetys. Levy on oman tilan otto, henkilökohtaisen reformaation keväässä puhjenneiden nuppujen kypsä hedelmä, johon voi palata uudelleen, ja uudelleen.

.

𝕹𝖚𝖒𝖊𝖗𝖔 𝖐𝖆𝖐𝖘𝖎

Askel & Elere: Simulations

Toinen kansainvälisesti huomattu ja arvostettu julkaisu on äänten ja tason loppuun viemisen, minimalismin, eleganssin ja Helsinki School -tyyppisen skandinaavisen puhtauden, uuden ja vanhan klassisen kauneuden yhdistämisen puolesta kotimaista huippudesignia edustava Askel & Elere -debyyttilevy Simulations, jonka on siis julkaissut Lontoossa sijaitseva Soulvent Records.

Askel & Eleren kv -levydiili, esiintyminen Hospitality -tapahtumassa, energia ja tyylitaju ovat osa uutta suomalaisen Drum & Bass ja Jungle -musiikin läpimurtoa maailmalla nuorten tekijöiden osalta ja edustaa jo tämän uuden aallon pienimuotoista ilmiömäisyyttä UK:n skenessä, jonkinlaista renessanssia tai ehkä uudenlaista, digilaitteet kädessä syntyneen, mutta herkän, taiteellisen ja ajattelevan sukupolven ääntä. Myös tämän levyn aiheena on rakkaus ja simulaatio / pelimaailma, ja sitä levy ihan kokonaan on: pelkkää rakkautta, junkkamaailmassa joka on kaikille täysin tasa-arvoisesti yhteinen, turvallinen, lämmin ja hyväksyvä kohtaamisen ja omana itsenään olemassaolon tila.

.

𝕹𝖚𝖒𝖊𝖗𝖔 𝖐𝖔𝖑𝖒𝖊

Lyyti: Toiveet ja Helyt

Omanlaisessaan kuvitteellisessa todellisuudessa jonkun rakennuksen raunioiden äärellä helisee herkkänä ja tarkkana runomuusikko Lyytin ääni. Ehkä entinen narratiivi ja maailma on mennyt siinä jo murskeeksi, muratti rönsyää raunioissa ja etualan puut viheriöivät. Lyyti on ottanut vahvasti dialogisen otteen ajan kieli- ja mielikuviin, tuohon eräänlaiseen uuden symbolismin (ja dekadenssin) tulemiseen, uusromanttiseen maagiseen realismiin, ja kuvioi kielellä ja äänellä ansiokkaasti omista lähtökohdistaan taiteellisessa dialogissa. Hentoudessa on ihan älyttömästi voimaa, sanoo Toiveet ja helyt tihkuen luontokadon ja menetyksen lohduttomuutta ja osin ehkä vielä tiedostamatonta orastavien vahvuuksien dynamiikkaa. Parasta levyssä on sen hiomaton, arkinen, luonnostaan syntynyt tunnelma, se on puhjennut kuin pieni keltainen sieni metsään, itsestään ja vain olemaan, vaikka taustalla on kunnianhimoista taiteellista ajatus- ja sävellystyötä ja syvät yhteydet maahan. Pelottomuus, millä tässä maailmassa ollaan olemassa.

Levyä arvioi ansiokkaasti myös esimerkiksi Kulttuuritoimituksen Pasi Huttunen https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-levyt/lyytin-kakkoslevy-toiveet-ja-helyt-tarjoilee-upean-kimpun-helisevaa-kaipausta-ja-varisevaa-lihaa/

.

𝕾𝖚𝖆𝖉: 𝖂𝖆𝖛𝖊𝖘

Suad: Waves

.

𝕹𝖊𝖜 𝕽𝖔: 𝕷𝖆𝖙𝖊 𝕭𝖑𝖔𝖔𝖒𝖊𝖗

New Ro: Late Bloomer

.

𝕾𝖙𝖊𝖕𝖆: 𝕽𝖆𝖐𝖐𝖆𝖚𝖘 𝖞𝖑𝖎𝖛𝖔𝖎𝖒𝖆𝖎𝖓𝖊𝖓

Stepa: Rakkaus ylivoimainen

.

𝕮𝖔𝖑𝖔𝖗 𝕯𝖔𝖑𝖔𝖗: 𝕭𝖑𝖚𝖗𝖗𝖞 𝖙𝖍𝖎𝖓𝖌𝖘

Color Dolor: Blurry things

.

𝕬𝖘𝖙𝖗𝖎𝖉 𝕾𝖜𝖆𝖓: 𝕯/𝕺𝖙𝖍𝖊𝖗

Astrid Swan: D/other

.

𝕵𝖊𝖘𝖘𝖊 𝕸𝖆𝖗𝖐𝖎𝖓: 𝕹𝖔𝖎𝖗

Jesse Markin: Noir

.

𝕿𝖎𝖒𝖔 𝕷𝖆𝖘𝖘𝖞: 𝕿𝖗𝖎𝖔

Timo Lassy: Trio

.

𝕳𝖆𝖓𝖉𝖘𝖍𝖆𝖐𝖎𝖓𝖌: 𝕲𝖆𝖗𝖉𝖊𝖓 𝖈𝖑𝖔𝖌𝖘

Handshaking: Garden Clogs

.

𝕻𝖊𝖐𝖐𝖆 𝕹𝖎𝖘𝖚: 𝕻𝖆𝖕𝖎𝖑𝖑𝖔𝖓

Pekka Nisu: Papillon

”Papillon on myös ranskaa ja tarkoittaa perhosta. Perhonen taas on ”le signe d’une profonde métamorphose”, evoluution, jopa uudestisyntymisen symboli. Se juontaa juurensa myös antiikin Kreikkaan ja Apuleioksen tarinaan Kultainen aasi. Myyttisessä ja moniin eläinsulhassatuihin vaikuttaneessa Psykhen ja Eroksen tarinassa perhonen symboloi Psykhen muutosta ihmisestä jumalaksi. Tarina Psykhestä on prinsessasatu, jossa tuuli kuljettaa Psykhen ensin vuoren huipulta palatsiin, missä jumal-puoliso ja rakastettu Eros tapaa häntä ehdottomasti pimeydessä, koska ei voi tulla tunnistetuksi – muiden prinsessojen uskotellessa, että Psykhen rakastaja onkin käärme, joka täytyy valaista ja tappaa. Psykhe varautuu valaisimella ja puukolla, mutta lampun sytyttäminen saa Eroksen pakenemaan, jolloin Psykhe tippuu takaisin maan pinnalle. Alkaa täynnä käänteitä ja vaikeuksia oleva etsintä ja manalaan päättyvä helvetti sydän särkyneenä. Lopuksi kuitenkin totuus voittaa, ja rakastavaiset saavat toisensa.

hkä ihan näin rankkaa ei ole ollut Pekka Nisun eroaminen Pimeys -yhtyeestä ja soololevyn Papillon tekeminen. Ainakin mainio arvio toisensa jälkeen hehkuttaa albumin kepeyttä, myönteisyyttä, reippautta ja elämäniloa. Nisu itse kertoo hajoamisen herättäneen ristiriitaisia tunteita, pettymystä, mutta myös vapauden tunnetta. Albumin avaava Soihtu on vilpitön, muutoksesta onnellinen itsetutkiskelu, tunnustus ja jäähyväiset entiselle tavalle olla minä ja elää. 

”Mä oon tuhlannu tarpeeks aikaa/ mä oon laiminlyöny mun ruumiin en oo antanu sen levätä ja oon ollu tunkemassa siihen vähän väliä kaikenlaist myrkkyy/ en oo pitäny mun rakkaimmistani huolta enkä oo pitäny itseni puolii vaan menny virran mukana niin kuin kaikki muutkin/ Nyt mä on hereillä sielu parka älä pelkää mä en mee sinne enää” Pekka Nisu, Soihtu

https://suomenmusiikkiblogi.wordpress.com/2021/05/29/pekka-nisun-papillon-sytyttaa-soihdut-taas-palamaan/

.

𝕻𝖞𝖐ä𝖗𝖎: 𝕻𝖞𝖖ä𝖗𝖎

Pykäri: Pyqäri

”Luonnollisuus ja arkisuus puskee ylellisen lomasta Spotifyn canvasten, levyyn ja julkaisuun liittyneiden kuvien, levynkannen, Pykärin Handshaking -henkisen laulelun, ja koko ”silmät kii” -tematiikkaan kytkevän tekstistön ja musiikillisen vuoropuhelun läpi. Nyt ei olla missään eskapistisissa elokuvamaailmoissa, vaan silmät auki, ja jos tämä on rakastumis- ja rakkauslevy, niin se on sitä oikeasti. Ainakin sellainen tunnelma sillä onnistutaan kuulijalle luomaan.

Ja millainen se tunnelma sitten on? Katsotaanpa omia muistiinpanoja (engl. notes) ilmestymisyöltä. 

Haikea
Kevyitä asioita
Kesäyön kevyttä unta
Kevyt musiikkia, uudella tavalla
Vähän kuin light on englanniksi valo

Soundit suoraan sellasesta sähköpianosta joka löytyi joka kodista 90 -luvulta

Artemis

Pionin ja ruusuntuoksuinen saippua, järvivettä sinkityssä paljussa, heiniä, ilta-auringon sinerrys lehtiverhossa, kesäyön tumma ruohonlemu, terälehtiä, sen ylle valuvia hiuksia.
House liukenee, bossanova, piano.
Versioi trap ja rap -soundeja, saksofonia.
Fedjamainen laulutapa

Artisti itse on kuvannut levyn olevan ”egotonta soulia” ja sen bossa nova -käänteet tuovatkin mieleen Saden, Elviksen tai vauhdikaammankin soulin, vaikkapa Jackie Wilsonin Higher and higher – kappaleen. Musiikillinen satakieli kuitenkin soi ja liikkuu maailmoissa, joissa on mahdollista, että Samuli Eedelmanin ja Sanin dueton Keltainen toukokuu toukokuu on vihdoinkin jo tullut ja kuulostaa sellaiselta kuin se oikeasti onkin, heleältä, vihreältä, liian ihanalta, pitsiseltä, raikkaalta, lähikaupalta, tiistailta, hupparilta, sotkuiselta tukalta, merenrannalta, pelottamiselta, ilolta, sushiravintolalta ja hiekkakentän tomulta. Joltain todelliselta.”

https://suomenmusiikkiblogi.wordpress.com/2021/06/19/pykari-pyqari-on-musiikillinen-renessanssilevy-joka-vie-ilahduttavasti-uutta-soulia-ja-taide-housea-syvan-kepeaan-suuntaan/

.

𝖁𝖚𝖔𝖉𝖊𝖓 𝖕𝖆𝖗𝖆𝖘 𝖗𝖆𝖕𝖑𝖊𝖛𝖞

Kalle Kinos: 5.0

Vuoden paras kotimainen rapjulkaisu. /Taidejulkaisu Totuus

”Minimalismi, puhtaus ja vaivattomuus ja niiden järkkymätön voima viehättää kyllä ja hätkähdyttääkin. Automaatti/5.0 on raikas kuin mäntysuopa, helpottavan aito, Vidal Sassoonin ja Mennenin hajuinen, järkähtämätön rakenteeltaan ja kokonaisuutena. Se ei laahusta, ole raskas eikä myöskään toisinne aikoinaan tärkeästä 90 -luvun oldskoolista & boom bapista, vaan niiden tyylikeinoista hioutunut uuden ajan ja uuden sukupolven ääninäyte. Biiseissä ei homeilla tölkki kädessä menneiden perään laahustavan biitin raahustaessa väsyneenä, vaan tavallaan käännetään sivua, – ei jumittamalla sellaisessa mikä on ollut ja mennyt, mutta ei myöskään epätoivon vimmalla toisaalta muuntumalla suuntaan, joka saattaisi myydä tai olla nextiä ja maailmallahan on ja nuoret.

Biiseissä ei myöskään kulttuurisesti omita yhtään mitään keneltäkään, eikä ylipäänsä muutenkaan vouhoilla suuntaan eikä toiseen. Järki käteen, tämä on suomalaista räppiä 100%, silleen kun täällä ollaan, hiljasia, asiallisia ja voimaa kuin Imatralla, heikkojen puolella, vääryyksiä vastaan, sydän verellä. Että tavallaan jos älämöly-, biisi- ja somestriimi olisi virta, niin Kalle Kinos olisi joku paalu siinä sen keskellä, mihin voimme ankkuroitua, jos ei halua hukkua kosken pauhuihin. ”Antaa tulla vaan”, on sen hiljainen viesti, ”näin”.

PME & Kinos on onnistunut leipomaan (juuresta) leivän, joka on yhtä aikaa hävikkiä ja tuore, siis on tehty ihme, ei tarvitse enää valita eikä vaiheilla kaupassa, kunnes sen valot sammuu ja se suljetaan, voi vaan ottaa molemmat.

Se on tärkeä viesti. On mahdollista mennä yhdessä eteenpäin eikä jumittua kinastelemaan.”

https://suomenmusiikkiblogi.wordpress.com/2021/05/17/noniin-pojat-katupastori-kalle-kinos-ja-terveiset-muovikukille/

.

𝕶𝖎𝖗𝖐𝖆: 𝕶𝖎𝖗𝖐𝖆

Kirka: Kirka (1969)

Viimeisenä, mutta vähiten vähäisenä: Kirka: Kirka julkaistiin jo vuonna 1969, mutta on niin laadukas, että pärjää vuoden parhaiden levyjen listalla kirkkaasti vielä vuonna 2021. Levy sisältää muun muassa kansallisesti ja kansainvälisesti tärkeät avainkappaleet: ”Alku kaiken kauniin”, ”leijat”, ”Mr.Wonderful” ja ”pitkän tien pää (spinning wheel)”. Täysin ylivoimaisesti vuoden parhaita levyjä. Ei autotunea, ei pelimaailmaa, ei simulaatiota!

.

Totuus. Suomen virallinen kulttuuritaidejulkaisu.

2 Comments

  1. Hei,

    Mahtava kattaus, uskomaton työ, kiitos. Yt.Pipsu

    la 4.12.2021 klo 19.45 totuus kirjoitti:

    > Heini Heikkilä posted: ” Vuosi 2021 on maahan palaamisen vuosi, jona > ihmisen tyly orgaaninen ydinolemus paiskautui maailman kasvoille voimalla. > On syntynyt musiikkia, josta on luettavissa muutoksen äänet, murtumat, > voimaa ja puhtautta. On aika yhdistää voimat! Kohti uutta ja” >

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s