”Taide on korkeamman lajin tietoa kuin kokemus.” – Aristoteles

Janne Räisäsen yksityisnäyttely Kaikenkarvaiset ystäväni luo uutta maailmaa ja kuvaa luomista, selittää maailmaa ja kuvaa maailmanselitystä myyttien ja syntymisen, luomisen jylhyydellä, leikkisin värein ja vakavamielisin toisiinsa liukenemisiin vaipuen. Teoksissa mikään ei ole valmista eikä varmaa, vaan ollaan jossain toisen, korkeamman tajunnan äärellä. Tieto ja pyrkimykset valmiiseen, hallittuun ja läpeensä tiedettyyn laskevat liukumäkeä Räisäsen lämminhenkisen groteskin käsittelyssä.

”Näyttelykokonaisuudessa on löydettävissä useita versioita samoista aiheista. Teosten tarina syntyy maalaamisessa, siinä, miten maalaus eleenä etenee. Jatkuva liike onkin keskeistä taiteilijan työskentelylle ja ajatus valmiista teoksesta vieras. Keskeneräisyys liittyy myös avoimuuteen, joka Räisäsen teoksissa on ilmeistä. Avoimuus tulkinnoille ja jatkuvalle muutokselle.”, kertoo näyttelyn teksti.

Luonnoksista:

”Teoksissa on jotain alkukantaista. Kalliomaalausten värisävyjä ja muotoja, maailman hahmottamisen ja porttien tuonpuoleiseen historian kaikua. Naishahmoja, lempeitä suuria kasvoja, syntymää, pikku susia, muurahaisia. Pareja, kahden vaiheen mutta myös version syntymää aiheesta. Heijastuksia. Kaksi kuvaa. Kaksi.

Heijastukset, päät, ääriviivat piirtävät luonnonmaiseman, ihmishahmoista hahmottuu ulos historia ja maailma, jotain myyttiä kerrotaan, mutta se luonnostuu aina uudelleen.

Kuin luonnokset revityn kirjasen keskeneräinen vesiliukoinen alati syntyy uudelleen

Luolamiesten hahmot karkeat värikkäät vahaliitujen”

Janne Räisänen: Aatami ja muurahaiset (2021)

Filosofi Baruch Spinoza (1632-1677) luokitteli tiedon lajit kolmeen luokkaan: {1} luulo {2} järjen tieto ja {3} suora tieto luonnosta, intuitio. Spinozan mukaan uskontojen termi Jumala ja luonto ovat kaksi nimeä samalle todellisuudelle, yhdelle jakamattomalle ja äärettömälle substanssille, joka on koko maailmankaikkeuden perustana. Deus sive Naturalla (”Jumala tai luonto”) on äärettömän monta attribuuttia; ajattelu ja ulottuvaisuus ovat niistä kaksi. Oliot eivät ole osia tästä yhdestä substanssista, vaan ne olivat sen modifikaatioita, moduksia. Tällöin esimerkiksi yksityinen ihminen ei ole oma substanssinsa, vaan luonto modifikoituneena tämän ihmisen ruumiiksi ja tämän ihmisen ymmärrykseksi tai mieleksi. Tai miksei kaikenkarvaiseksi, miksi tahansa otukseksi, kuten Räisäsen teoksissa Äiti kutoo minulle märkää villasukkaa, Pupu, Putten päiväpuuhat, Virtahepo vedessä tai Torstai. {katso kaikki teokset tästä.}

Useat, samoin nimetyt työt on ripustettu pareittain. Spinoza katsoi, että koska sielu ja ruumis ovat saman asian eri puolia, on kaikilla ainetason ilmiöillä vastineensa mielitasolla ja toisin päin. Esimerkiksi jos ainetasolla kivi putoaa, on mielitasolla tästä vastineena ajatus tuosta samasta tapahtumasta. Onko heijastuminen ja erilaiset versiot siis vain todiste ykseydestä?

Mieli-ruumis parallellismi ja ennalta asetettu harmonia heijastavat Aristoteleen ajatuksia elävien olentojen mielestä ja sielusta. Teoksessa Sielusta (kreik. Περὶ ψυχῆς, Peri psykhēs, lat. De anima) Aristoteles katsoo, että ”sielu” (psykhē) on elävien olentojen muoto tai olemus, ei erillinen siitä ruumiista, jossa se on, eikä sielulla ole itsenäistä olemassaoloa. Eliöstä tulee eliö siksi, että sillä on sielu, ja näin ajatus ruumiista ilman sielua tai sielusta ilman ruumista on yksinkertaisesti mahdoton. Ajatus on kaukana myöhemmin sieluun liitetystä ajatuksesta jostakin, joka ”asuttaa” ruumista.

Janne Räisänen: Sinä olet Meri Tähti (2021)

parallelism

par·al·lel·ism | \ ˈper-ə-ˌle-ˌli-zəm , -lə-ˌli-, ˈpa-rə- \

Definition of parallelism

1: the quality or state of being parallel the parallelism of architectural figures
2: RESEMBLANCE, CORRESPONDENCEparallelism between obesity and hypertension— H. M. Marvin
3: repeated syntactical similarities introduced for rhetorical effectbiblical poetry relies largely on parallelism of lines— E. P. Sanders
4: a theory that mind and matter accompany one another but are not causally related
5: the independent development of similar traits or features (as of body structure or behavior) in different species or lineages that have common ancestry and that typically occupy similar environments or ecological niches : PARALLEL EVOLUTION

Heijastumat, uudet versiot, uudet näkökulmat, kaiken karvaisuuden kukoistus ja olenta nousevat Räisäsen teoksista ilolla ja tyyneydellä. Hyvän ja pahan vastakkainasettelu katoaa ja luomisella ja olemisella on perustavaa laatua erilainen olemus. Kun teoksen syntymä on sama kuin luonnollinen maailma, ei sillä ole persoonallisuutta, se on sekä luova että luotu luonto.

Spinozan mukaan todellisuuden ja mysteerin hyväksyminen ovat todellisia hyveitä. Siksipä tässäkään ei väitetty mitään, vaan kuultiin intuitota ja kirjoitettiin sanoiksi mitä näyttelyssä heräsi. Hyvää mieltä, hyveitä. Ihmisen osassa olemista. Leikkiä. Luomista.

Berliinissä ja Helsingissä työskentelevä Janne Räisänen (s. 1971) valmistui Kuvataideakatemiasta 1998. Seuraavana vuonna hänet valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi yhdessä Janne Kaitalan ja Jukka Korkeilan kanssa ja hänelle myönnettiin Suomen Taideyhdistyksen Dukaattipalkinto. Vuonna 2001 Räisänen oli Carnegie Art Award -ehdokkaana ja vuonna 2008 hänet palkittiin William Thuring -pääpalkinnolla. Viime vuosina Janne Räisäsen näyttelyitä on nähty säännöllisesti sekä Saksassa että Suomessa. Hänen teoksiaan lukeutuu sekä suomalaisiin että ulkomaisiin julkisiin kokoelmiin, kuten Nykytaiteen museo Kiasman, Saastamoisen säätiön, Sara Hildénin taidemuseon ja Ruotsin valtion taidekokoelmaan.

Räisäsen tyyliä on kuvailtu ekspressionistiseksi, sekä Bad Painting– eli huonomaalaustyyliksi, jossa maalausjälki on karkeaa, rosoista, jopa piirrosmaista. Räisänen on tunnettu myös tavastaan nimetä teoksensa omaperäisesti. Töissään Räisänen suosii useitakin eri materiaaleja, ja niitä hän käyttää runsaasti, kerros kerrokselta teoksen pintaa tiivistäen. Tyyli synnyttää katsojassa spontaanisuuden vaikutelman, ikään kuin työt olisivat syntyneet sattumalta, intuitiivisesti.