”Whatever is fitted in any sort to excite the ideas of pain, and danger, that is to say, whatever is in any sort terrible, or is conversant about terrible objects, or operates in a manner analogous to terror, is a source of the sublime; that is, it is productive of the strongest emotion which the mind is capable of feeling … when danger or pain press too nearly, they are incapable of giving any delight, and [yet] with certain modifications, they may be, and they are delightful, as we every day experience.” Edmund Burke, in his masterpiece A Philophical Enquiry into the Origin of our Ideas of the Sublime and Beautiful (1757)
Superwood Festival. 1.-3.10.2021. Hotelli Rantapuisto, Ramsinniemi, Helsinki
Subliimi (lat. sublimis, katsoa ylöspäin jostakin) eli ylevä on esteettinen kategoria ja tunnetila. Subliimilla viitataan nykyään eri asiayhteyksissä lähinnä ”johonkin valtavaan”, joka ei ole verrattavissa mihinkään. Käsitteen syntyminen liittyy uuden ajan murrokseen ja se tuotiin kauneuskeskusteluun mukaan 1700-luvun alussa pittoreskin muassa. Aiemmin subliimia oli käytetty tyyliä kuvaavana terminä antiikin ajalta peräisin olevassa kirjallisuutta analysoivassa teoksessa Korkeasta tyylistä (m.kreik. Περὶ ὕψους, Peri hypsūs, ”Korkeasta”). Filosofi Edmund Burken mukaan ”subliimi on nautinnollinen tunne, mielihyvää, joka syntyy pystyessämme tarkkailemaan kauhistuttavaa asiaa ilman, että se on suoraan vaaraksi itsellemme” ja suurin subliimin aiheuttama tunne on hämmästys (astonishing), joka täyttää ihmismielen kokonaan. Subliimi voi olla myös murtautumista rationaalisen kasvatuksen ja pään sisäisten kognitioiden läpi kohti yhteyttä ”johonkin”, yhteyden tunnetta, esimerkiksi luonnon majesteettisuuteen ja olemukseen.


Myös Ivana Helsingin Paola Suhosen luoma, taiteellisesti ja operatiivisesti johtama omaperäinen, salaperäinen, maaginen ja upea Superwood Festival tasapainoilee monin tavoin pelottavan veitsenterällä – mutta vain mausteena. Sen sydämessä ovat yhdessäolo, lämpö ja rakkaus, värit, maut, musiikki, nostalgia, tanssi, outouden ja luovuuden juhla – kauneus, ja pimeys on vain mustuutta niiden ylivoiman reunalla. ”Kaikki” luovuuteen kuuluva leikkisä ja heittäytyminen on sallittua – vuoden 2021 ohjelmassa on kuulema todella mukana esimerkiksi perinteisiä pihaleikkejä. Aikuisille.




Superwoodin konsepti on hioutunut kolmen jo pidetyn festivaalin aikana pehmeästi valoa heijastelevaksi monisärmäiseksi lasihelmeksi, rihmastoja syvälle metsään, henkeen, mieleen ja kehoon luovaksi kokemukseksi, tuoreen havuveden, metsänpohjan ja meren lemuiseksi ja samettisen ihanaksi tapahtumaksi keskellä pimeintä syksyä, pahaenteisen kylmää huurua ilmassa ja kesäisen luonnon tylyä kuolemaa. Festivaali oikeastaan tuntuu sanana jotenkin vähän riittämättömältä sitä kuvaamaan.
Esiintyjät on jälleen kuratoitu omaperäisesti ja varmalla maulla. Vuonna 2021 ohjelmassa on mukana esimerkiksi Muska, joka esittää omaa ja veljensä tuotantoa, Nadya Peekin ja Marko Ahtisaaren elektroninen duo Construction, Risto, rap-artisti MC Koo, Sam Shingler, Saaret, Pimeä Hedelmä, Folkhem ja vaikkapa Aaro Peltosen mielikuvitusyhtye, viimeisin Woodland Cafessa, jossa uudet ja indie -artistit esiintyvät eikä musiikki taukoa hetkeksikään – unohtamatta special dj-settejä, esimerkiksi elokuvaohjaaja Selma Vilhuselta. Koko ohjelman voi katsoa täältä.
Herkullinen kasvisruoka on myös tapahtumassa etualalla, ja jo legendaarista. Nälkäisille syötävää on tarjolla myös ajatuksille ja sielulle. Keskustelu- ja puheosuudet luovat ja vahvistavat sitä suhdetta elämään ja olemassaoloon, joita tekeminen ja koko Superwood henkii. Taidetta, ryijyjä, voimauttavaa valokuvaa. Pekka Hyysalon luento, Ina Mikkola puhumassa seksistä, Dokumentaristi Marko Vuorisen keskustelut festarin esiintyjien kanssa takkatulen äärellä, Paola Suhosen ohjaama elokuva Poem Portrait of Nina Hartley.
Ja runoutta. Akseli Koskela on ilmeisesti salanimellä kirjoittava helsinkiläinen ug -runoilija, joka on haamukirjoittanut ministereille ja elänyt diplomaatin puolison kansainvälistä elämää. Koskela kääntää tekstinsä espanjaksi ja työstää näin syntyvää kvanttirunoutta kahdessa kulttuurisessa positiossa yhtä aikaa. Superwoodissa koetaan Akseli Koskelan teos Miehen kuolema. ”Miehuus on kuollut, oliko sitä koskaan edes olemassakaan?”, ohjelman tekstissä kysytään.



Että semmosta! Superwood Festivalin etusivuilla lukee: FESTIVAL WILL TAKE PLACE ON 1.-3.10.2021. Myös syksy tulee varmasti. Kohti subliimia ja yli!
Taidejulkaisu Totuus. Suomen virallinen kulttuuritaidejulkaisu. ”Reading without reflecting is like eating without digesting”, on Edmund Burke sanonut.