Hyvää huomenta!
Talon rakentajan Aamupala:
Torahampaita, ruttobasilleja, kuumehoureita. haavakuume, mustaa verta lasissa, kristallisessa ja kauniissa.
Pöytäliina, valkoinen, koinsyömä. Muoviset viinirypäleet hehkuvat tahmean mattaisina jalallisessa rokokookulhossa ja noin ryöppyävät pöydällekin runsaina. Persialainen matto. Tomulta haiseva. Yksinäinen ruusu viinipullossa, sekin muovia, yksi terälehti koomillisesti luo aavemaista varjoa kalpeassa syksyn aamuvalossa (sadonkorjuuaika).
Hän saapuu huoneista ruskeassa hupparissa. Epäonneks Oven karmesta töröttää vielä naula, paska vasara, ja siihen naru kietoituu. (irti mun kurkusta). Kuin merituuli huojuu verho laskoksin ikkunassa, harmaa valo tulvii sen tahroista, kuvio muistuttaa lokista, hän luopuu vaatteista, riisuu verhotkin, niitä ei tarvita. Olla julkista saalista, no se on sellaista. Ulvovan naarasleijonan vulva seinätapetissa, tai kun tarkemmin katsoo se onkin mätä omena. Taidetaan olla hullujen huoneella.
Nyt on aika avata ikkuna
On aika tuulettaa
Aika tunkkaista
Päästää aaveet merelle
Ruohon raikkaan tuoksua
Lasten paljaita jalkoja
Paljon paljon rakkautta
Ja katso
Ne ujeltavat mennessään
”Minua ei huomata”
Ne itkevät ja niiden haamu-lakanat kastuvat
Yksisarviset my little ponyt loikkivat
Pilven reunalta halinalle vilkuttaa
”Tervetuloa!”
”Hyppää vaan reunalta!”
”Vuoristoradan vaunu odottaa!”
”Tivolissa on kivaa musiikkia! Marakatteja! Hattaraa!”
Hän astuu terassille empien
Sata sihahtavaa käärmettä suhahtaa paahtuneen mäntykankaan lemuisesta hiekasta niillä on krapula
Ne on lisäksi laitettu katsomaan inhottava elokuva joka on uhkaava
Heidän elämäntapansa: ylenkatse ja halveksunta
Hyvää huomenta!
Munat on tuoreita ja juuri paistettu!
Ranskalaisen voin tuoksu leijuu keittiöstä
Tarkovskin kukko on uunissa
Lattialla vähän verta vielä mutta kaikki peilit tapetoitu!
Tomutetut matot jo ulkona roikkumassa
Teltta on takapihalla odottamassa
Ota kahvia
Termarissa
Pesen sillä aikaa vaan noi lattiat
Sitten kaikki on valmista.
Aino Julia Maria Kallas, o.s. Krohn, kirjailijanimi Aino Suonio, (2.8.1878-9.11.1956) oli suomalainen kirjailija. Kallaksen tuotantoon kuuluu runoja, novelleja, romaaneja ja näytelmiä. Aino Kallaksen elämää leimasi menetykset ja aikansa mediakohut – esimerkiksi Kallaksen isän, suomalaisuuden suurmiehen Julius Krohin traaginen hukkuminen purjehdusretkellä vain 53 vuoden iässä. Aino, isänsä silmäterä, ”Päivänkukka” oli tuolloin vasta kymmenvuotias. Isän kuolema kulkee mustana juonteena läpi Ainon elämän ja tulee läpi monissa hänen teoksissaan, kuten esikoisromaanissa Kirsti ja omaelämänkerrallisimmassa työssä Katinka Rabe. Kallaksen omaleimaisen runolliseen kielen taustalla on kirjallisuudentutkimuksessa katsottu olleen kaksi vahvaa vaikuttajaa yli muiden; Raamattu, ennen muuta Vanha testamentti, jonka Kallas tunsi läpikotaisin ja Goethe.
Aino Kallaksen ehkä tunnetuin teos Sudenmorsian (1928) on perinteisten tulkintojen mukaan metaforinen kuvaus kokemuksesta kahden maan kansalaisena ja Eino Leinon salaisena suurena rakkautena. Tulkinta kuitenkin rajoittaa teoksen yhteiskunnallista ja esimerkiksi feminististä kulmaa ja kuvausta naiseudesta ja naisen rooleista. Virolaisen Oskar Kallaksen kanssa avioitunut Kallas menetti liiton myötä Suomen kansalaisuuden ja jäi ikään kuin välitilaan suomalaiseksi kirjailijaksi, jonka teokset arvioitiin kaikissa suomalaisissa päivälehdissä, mutta hän jäi esimerkiksi työskentelyapurahojen ulkopuolelle. Virolaiseksikaan häntä ei oikein koettu. Tutkimuksessa ilmenevä julkisuuden ja kotimaisen taidekentän kohtelu, juoruilu ja paheksunta Kallaksen kohdalta muistuttaa vainoamista ja on ainakin puhdasta naisvihaa.
Sudenmorsian sijoittuu 1600-luvun Hiidenmaalle ja kertoo metsänvartija Priidikin vaimosta Aalosta, joka muuttuu ihmissudeksi Metsän Hengen, Diabolus Sylvarumin, vaikutuksesta. Sudenmorsian on kirjoitettu Kallakselle ominaisella arkaaisella, vanhahtavalla ja balladimaisella tyylillä. Leinon vuoksi avioparin välillä on Silja Vuorikurun Kallas -elämäkerran (Aino Kallas – Maailman sydämessä) mukaan puhuttu avioerosta ja Aino Kallasta on kiristetty lasten menettämisellä erossa. Suhteen aikana ja sen jälkeen syntyneisiin symbolistisiin ja impressionistisiin teoksiin kuuluvat muun muassa Seitsemän: Titanic-novelleja ja jo mainittu Katinka Rabe, jossa Kallas kuvaa sukunsa menneisyyttä.
Läpimurroksi suunniteltu näytelmä Bathseba (1910) sen sijaan tyrmättiin Kansallisteatterin silloisen johtajan toimesta niin tylysti, että sen on kuviteltu tuhoutuneen. Teos on löytynyt Virosta museoituna ja julkaisemattomana käsikirjoituksena ja julkaistu vasta osana Silja Vuorikurun väitöskirjaa Kallaksesta vuonna 2012. Aino Kallaksen tuotanto on mittava, romaaneja, kymmenen novellikokoelmaa, näytelmiä, jotka kääntyivät oopperoiksi ja useita runokokoelmia, kuten Suljettu puutarha (1915), Kuoleman joutsen (1942), Kuun silta (1943) ja Polttoroviolla (1945). Kallas valtionpalkittiin ja hänelle myönnettiin mittava rahasumma vasta kolme vuotta ennen hänen kuolemaansa, kun hän asui Ruotsissa kaikkien perheenjäsentensä menehdyttyä ja varansa menettäneenä, pitkän uran tehneen, kaikkein aktiivisimman ja ilkeimmän kotimaisen kriittikonsa V.A.Koskenniemen aloitteesta.
Kaikissa suurissa Kallaksen tarinoissa ytimessä on kielletty rakkaus ja rakkauden myötätuoma tuho, kuolema. Rakkauden ja kuoleman teemojen yläpuolelle Vuorikuru nostaa kuitenkin kaipauksen:
”Kallasta on pidetty usein rakkauden kuvaajana, mutta kaipuun tunne on sitäkin toistuvampi. Sota-aikaiset runot synkensivät tuotannon tumman pohjavärin mustanpuhuvaksi. Kuoleman oheen ei enää kietoudukaan rakkaus, vaan suunnaton suru.”
totuus 