Aino Kallas on kuollut

Hyvää huomenta!

Talon rakentajan Aamupala:

Torahampaita, ruttobasilleja, huumehoureita. haavakuume, mustaa verta lasissa, kristallisessa ja kauniissa.

Pöytäliina, valkoinen, koinsyömä. Muoviset viinirypäleet hehkuvat tahmean mattaisina jalallisessa rokokookulhossa ja noin ryöppyävät pöydällekin runsaina. Persialainen matto. Tomulta haiseva. Yksinäinen ruusu viinipullossa, sekin muovia, yksi terälehti koomillisesti luo aavemaista varjoa kalpeassa syksyn aamuvalossa (sadonkorjuuaika).

Hän saapuu huoneista ruskeassa hupparissa. Epäonneks Oven karmesta töröttää vielä naula, paska vasara, ja siihen naru kietoituu. (irti mun kurkusta). Kuin merituuli huojuu verho laskoksin ikkunassa, harmaa valo tulvii sen tahroista, kuvio muistuttaa lokista, hän luopuu vaatteista, riisuu verhotkin, niitä ei tarvita. Olla julkista saalista, no se on sellaista. Ulvovan naarasleijonan vulva seinätapetissa, tai kun tarkemmin katsoo se onkin mätä omena. Taidetaan olla hullujen huoneella.

Nyt on aika avata ikkuna
On aika tuulettaa
Aika tunkkaista
Päästää aaveet merelle

Ruohon raikkaan tuoksua

Lasten paljaita jalkoja

Paljon paljon rakkautta

Ja katso
Ne ujeltavat mennessään
”Minua ei huomata”
Ne itkevät ja niiden haamu-lakanat kastuvat
Yksisarviset my little ponyt loikkivat
Pilven reunalta halinalle vilkuttaa

”Tervetuloa!”
”Hyppää vaan reunalta!”
”Vuoristoradan vaunu odottaa!”
”Tivolissa on kivaa musiikkia! Marakatteja! Hattaraa!”

Hän astuu terassille empien
Sata sihahtavaa käärmettä suhahtaa paahtuneen mäntykankaan lemuisesta hiekasta niillä on krapula
Ne on lisäksi laitettu katsomaan inhottava elokuva joka on uhkaava
Heidän elämäntapansa: ylenkatse ja halveksunta
Vihata muita ja uhriutua

Hyvää huomenta!
Munat on tuoreita ja juuri paistettu!
Ranskalaisen voin tuoksu leijuu keittiöstä
Tarkovskin kukko on uunissa
Lattialla vähän verta vielä mutta kaikki peilit tapetoitu!
Tomutetut matot jo ulkona roikkumassa
Teltta on takapihalla odottamassa

Ota kahvia
Termarissa

Pesen sillä aikaa vaan noi lattiat

Sitten kaikki on valmista.

Aino Julia Maria Kallas, o.s. Krohn, kirjailijanimi Aino Suonio, (22. elokuuta 1878 KiiskiläViipurin maalaiskunta – 9. marraskuuta 1956 Helsinki) oli suomalainen kirjailija Kallaksen tuotantoon kuuluu runojanovellejaromaaneja ja näytelmiä.isän, suomalaisuuden suurmiehen Julius Krohnin traaginen hukkuminen purjehdusretkellä vain 53 vuoden iässä. Aino, isänsä silmäterä, ”Päivänkukka” oli tuolloin vasta kymmenvuotias. Isän kuolema kulkee mustana juonteena läpi Ainon elämän ja tulee läpi monissa hänen teoksissaan, kuten esikoisromaanissa Kirsti ja omaelämänkerrallisimmassa työssä, Katinka Rabe.

Toisen vahvan painotuksen saa elämänkerrassa Raamattu, ennen muuta Vanha testamentti, jonka Aino tunsi läpikotaisin ja jonka kieli leimallisesti hedelmöitti Kallaksen luomaa omaa kieltä. Tätä löydöstään Vuorikuru on analysoinut jo väitöskirjassaan, ja elämäkerrassa se on teosesittelyissä tiiviisti mukana. Toiseksi vaikuttajaksi Vuorikuru nostaa Goethe.

Kolmas elämäkerran painotus on suhde Eino Leinoon, joka Vuorikurun purkamana vaikuttaa olleen paljon vakavampi kuin mihin itse olin uskonut. Aviopuolisoiden, Aino ja Oskar Kallaksen välillä puhuttiin jo avioerosta ja Oskar kiristi vaimoaan yhteisten lasten menettämisellä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s