Leijonanhampaita, muodonmuutoksia, muureja – Kalle Hammin Minor Civilization näyttää ihmisen mittasuhteet ja tarinan uudessa valossa

Qui nolet fieri desidiosus, amet! –Ovidius

Kalle Hamm: Minor Civilization 13.8.-5.9.2021. Galleria Halmetoja.

Itse Ukko Ylijumala varmaan jyräyttänyt musertavasti ja karjuen yli maailmanjärjestyksen kirjokannen kivireellä Kalle Hammin eilen avautuneessa näyttelyssä A Minor Civilization, jonka lähtökohtana ihminen on kirvan kaltainen pieni olento maailmankaikkeudessa ja voiman ja vallan suhteet näytetään näin kokonaan uudessa valossa. Vanhat narratiivit ja historia murenevat kohti jotain uutta Hammin herkässä ja rajussa, kasvien, panseksuaalisuuden, lajienvälisyyden, vierasmaalaisuuden ja voiman todellisuuden todellisuutta ja ajankuvaa kuvaavassa kokonaisuudessa. Yliopiston kasvitieteellisen puutarhan lasikatto saa kyytiä, kun kasvit tunkevat vapauteen, ja niin saavat myös myytit, muut selitykset ja länsimaisen heteromiehen historiankirjoitus.

Näyttelyn nimiteos A Minor Civilization “esittää suureksi ja kaikkivoivaksi kuvitellun ihmisen pienenä kirvan kaltaisena olentona, joka rakentaa sivilisaatiotansa pieneksi ja hennoksi mielletyn kasvin (Gypsophilla paniculata) lehdille. Tosiasiassa kasvit muodostavat 90% planeettamme biomassasta ja kaikki elämä täällä on niistä riippuvainen. Liikaa levittäytyessään nämä pikkuiset ihmiskirvat tosin saattavat tuhota sen, mistä itse ovat riippuvaisia,” näyttelyn teksteissä kerrotaan.

Hercynia Silva on suurteos, jossa kuvataan aluetta Reinistä itään nykyisen Saksan eteläosien alueella. Antiikin lähteet mainitsevat siellä asuneen yksisarvisia ja muita taruolentoja, kuten lintuja, joiden sulat loistivat yöllä kuin tuli. Sitten Romulus raivasi siellä sijaitsevan Palatinus -kukkulan, johon perusti oman kaupunkinsa. Metsän toisella puolella alkoivat germaanien alueet, ja se toimi eräänlaisena muurina, joka erotti Rooman alueet barbaarien maista. Myöhemmin Rooma kasvoi muita kulttuureja valtaansa alistavaksi sivilisaatioksi. Metsän ja kaupungin kontrasti, flooran ja faunan valta suhteessa ihmisen hallitsemaan, ja res nullius, peltojen, hedelmätarhojen ja sekoittumisen alue, Rooman meininkiä pakenevat metsäneläimet, kulissia maalaavat taidemaalarit, tyrmistyneet myyttien hahmot (kuvassa) ja suuri linna sen ulkoreunoissa, bestiaalinen ja kaupungin juridinen vapaus näyttäytyvät myös historiallisena ja taidehistoriallisena eroksen ja thanatoksen ”res nulliuksena” valtavassa ja yksityiskohdista rikkaassa teoksessa. Triptyykkimainen kokonaisuus on myös kuin kultaisen leikkauksen mittakaavoja noudattava, renessanssin muotokieltä noudattava asetelmallinen lehvästö alareunan kolmen lehdettömän ja ikivanhan puun oksissa.

Vapauden, elämänvoiman ja suojan kysymykset toistuvat myös teoksessa Tranflormation, missä yliopiston kasvitieteelliseltä puutarhalta näyttävän kasvihuoneen kasveiksi muuttuneet ihmiset ovat saaneet tarpeekseen ihmisinä säilyneiden kohtelusta ja murtautuvat bestiaaliseen vapauteen lasin läpi. ”Muodonmuutosmyyttejä löytyy kaikista kulttuureista, mutta eurooppalaisille tunnetuimpia ovat Oividuksen keräämät ja muokkaamat muodonmuutostarinat. Tarinat kertovat ihmisten ja kasvien yhteisistä geneettisistä juurista ja siitä, kuinka molemmat on tehty samasta aineesta – ulkoiset muotoerot ovat näennäisiä (vrt. kristillisen luomiskertomuksen savi). Teokseen on piirretty auringonkukka, heliotrooppi, hyasintti, laakeripuu, krookus, lehmus, minttu, mirhapuu, narsissi, pinja, poppeli, ruoko, sypressi ja viinikyönnös.

Fantasy of A Monster Devouring A Fascist (2021)

Työt ovat tiheänään dialogisia kommentteja ja uutta rikasta ja monimuotoista tarinaa suhteessa maailman- ja taidehistoriaan – näyttelyyn kuuluvat tekstit teosten synnystä ja taustoista täydentävät ja syventävät olennaisesti kokemusta.

Hammin ultimaattisen klassisen puhdas viiva viittaa antiikin ihanteisiin, ja käyttää taitavasti taidehistorian klassikkoteosten muotokieltä, antiikin ja renessanssin ihanteita, mutta myös muotokuvaa, sarjakuvaa, emojeja, posliinia, tussitöitä muotoillessaan ja tutkiessaan historian kirjoittamista, valtaa, vallankäyttöä, alistamista, normeja, luonnon voimasuhteita, erosta, thanatosta ja energiaa. Hamm on onnistunut säilömään väreilevän hallitsematonta voimaa ja energiaa viivan sisään ja säilyttää tunnistettavan äänensävynsä posliinisarjakuvan, muotokuvien, puun ja erilaisten muotojen ja materiaalien läpi. Esteettisen, säntillisen tarkan ja hallitun muotokielen käyttö rajun sisällön kuvaamisessa toimii myös metatasona näyttelyn teemalle.

Kokonaisuus on todella voimakas, tervetullut, vaikuttava ja puhdistava.