”Noniin, pojat” -Katupastori Kalle Kinos ja terveiset muovikukille

”Mä en soita mitään

…

Mut voin lyödä sua kitaralla”

Kannen kuva: Tuukka Koski

Lakoninen, toteava sävy, mikä ei tarvitse yhtään ylimäärästä voimaa eikä yrittämistä. Kärsivällinen, opettava. ”Ei näin”. PME crew ja Kalle Kinos ovat luoneet puhdistavan wash & go -kokonaisuuden, joka valaisee tien muovipakkausten, älämölön, roskan ja autotunen seasta Pispalanharjun laelle ja tavallaan kutsuu sinne vuorelle kaikki muutkin öiselle ajelulle.

Nuorisolaisten mellestettyä tässä tovin menestyksekkäästi purkkapopbiiseineen ja kaupallisella syvällisyydellä, koska ajat etenevät ja niin muuttuu maailma, tämäkin heijaste tärkeä (ne on ihan oikein suloisia ja kivoja myös), olikin jo taidekulttuurijulkaisu Totuuden toimituksenkin mielestä ihan korkea aika, että Kinoksen edustama, perustavaa ja perustajalaatua oleva ääni myös näyttää, että minkälainen homma ja mihin suuntaan sitten. Automaatti/5.0 -kappaleiden vähäeleisyys ja tyylikkyys puskee yli kuin tavarajuna, niin että hennompi kesäheinä ja kukkaset siinä lepattaa radanvarren pientreilla ja menossa todella on voimaa kuin Imatran koskessa. Lihasta, joka on syntynyt yöstä, työstä, toistosta ja sitkeydestä, ilman PT:tä, hommia, jotka on nekin luotu ja hommattu ilman CV:tä, kunnioitusta, joka on ansaittu – ilman TV:tä.

Minimalismi, puhtaus ja vaivattomuus ja niiden järkkymätön voima viehättää kyllä ja hätkähdyttääkin. Automaatti/5.0 on raikas kuin mäntysuopa, helpottavan aito, Vidal Sassoonin ja Mennenin hajuinen, järkähtämätön rakenteeltaan ja kokonaisuutena. Se ei laahusta, ole raskas eikä myöskään toisinne aikoinaan tärkeästä 90 -luvun oldskoolista & boom bapista, vaan niiden tyylikeinoista hioutunut uuden ajan ja uuden sukupolven ääninäyte. Biiseissä ei homeilla tölkki kädessä menneiden perään laahustavan biitin raahustaessa väsyneenä, vaan tavallaan käännetään sivua, – ei jumittamalla sellaisessa mikä on ollut ja mennyt, mutta ei myöskään epätoivon vimmalla toisaalta muuntumalla suuntaan, joka saattaisi myydä tai olla nextiä ja maailmallahan on ja nuoret.

Biiseissä ei myöskään kulttuurisesti omita yhtään mitään keneltäkään, eikä ylipäänsä muutenkaan vouhoilla suuntaan eikä toiseen. Järki käteen, tämä on suomalaista räppiä 100%, silleen kun täällä ollaan, hiljasia, asiallisia ja voimaa kuin Imatralla, heikkojen puolella, vääryyksiä vastaan, sydän verellä. Että tavallaan jos älämöly-, biisi- ja somestriimi olisi virta, niin Kalle Kinos olisi joku paalu siinä sen keskellä, mihin voimme ankkuroitua, jos ei halua hukkua kosken pauhuihin. ”Antaa tulla vaan”, on sen hiljainen viesti, ”näin”.

Jos skenen kokonaisuus olisi kaupan leipähylly, joku voisi ajatella Kinoksen edustavan hävikkiä ja uuden aallon roadman-kaupallinentaiteilijamuusikko-soundcloud-mumble yms. räppäreiden sitä tuoretta leipää, niin kyähän ny kunnon ruisleipä on aina kunnon ruisleipä ja hävikki aina paras, eettisin ja kestävin valinta, ellei se nyt ihan umpihomeessa ole. PME & Kinos on kuitenkin nyt onnistunut leipomaan (juuresta) leivän, joka on yhtä aikaa hävikkiä ja tuore, siis on tehty ihme, ei tarvitse enää valita eikä vaiheilla kaupassa, kunnes sen valot sammuu ja se suljetaan, voi vaan ottaa molemmat.

Se on tärkeä viesti. On mahdollista mennä yhdessä eteenpäin eikä jumittua kinastelemaan.

Jo nyt klassikkostatus -biiseihin onkin samplattu Suomen musiikkihistorian virallisesti kauneimpia sointeja. Automaatin tuotanto viehättää kontrabassoineen ja vie pilipililim -50 -lukujohdatuksineen taianomaiseen jazz, Las Vegas, Elvis, silkkihansikas, puuhka ja gangsteri -höpöhöpötunnelmaan. Syynä on Pekka Pohjolan hellä ja erittäin vaarallinen Kätkövaaran lohikäärme -sample ja tuotannon kokonaistelun takana itse Kalifornia-Keke. 5.0 -singlestä puolestaan vastaa artistin pitkäaikainen tuottaja ja ystävä Tiedemies. Myös Kinoksen ensimmäiset kappaleet 20 vuotta sitten on tehty yhteistyössä Tiedemiehen kanssa.

Hyppy aikuiseen makuun. ”Äiti, mmmmitä sä oikein kuuntelet?” toteaa lapsi, 8, auton (punainen Wolksvagen Polo vm. 1998, pelkkää veetä veen perään) etupenkillä. ”Ihan hirveää”, toteaa puolestaan takapenkillä istuva lapsi, 10, jonka mielestä graffitit ovat sotkuja seinillä ja jonka kommentti ja kokonaispalaute Kinoksen levy-yhtiön A&R:n ja kollegan Paperi T:n keikasta oli tyhjentävä ja analyyttinen: ”Toi tarviis ponnarin”. 📷: @tuukkakoski

“Automaatti oli ekoja biisejä joka äänitettiin ja se syntyi tosi kivuttomasti. Kertoo siitä tunnelmasta mikä on ajoittain vallinnut viime vuosina. Yhdessä elämänvaiheessa kuoli paljon frendejä. Elämä on automaatti ja poistaa meitä; automaatti symbolisoi sekä mua, että elämää.” kertoo Kinos sosiaalisessa mediassa. “Oon tehnyt tätä kauan, eikä kukaan ei voi kiistää ettenkö tätä jo osaisi. Tän biisin julkaisun myötä tuntuu et astun viidenteen elämänvaiheeseen. 5.0 on iskulinja- ja battle-henkinen biisi siitä, et oon vielä täällä. Mun kanssa ei voi leikkiä kukaan.”

Mänty (Pinus Sylvestris) on ikivihreä puu, joka on tuulipölytteinen ja paljassiemeninen. Männyllä on voimakkaat juuret, jotka työntyvät syvälle maahan. Isolla männyllä on paksu, suoraan alaspäin työntyvä pääjuuri. Vanhoissa, vähintään 150 vuoden ikäisissä männyissä on kilpikonnankuvioinen paksu kaarna, eli niin sanottu kilpikaarna, joka suojaa puuta metsäpaloilta.
Lähde: Wikipedia

Ylen Mist sä tuut -sarjassakin esiintynyt Kalle Kinos on aikuinen rap -artisti, jolla on sen verran näkemystä ja kokemusta, että anteeksipyyntelylle ei tule tarvetta. Kaksi kappaletta voisi tiivistää lyhyesti näin: ”Noniin, pojat.”

Ennen kaikkea Kinos näyttää, että kokemuksesta syntyy sellainen asia kuin ammattitaito, millä hommaa voi viedä eteenpäin ja näyttää muillekin, että mihin suuntaan. Edelleenkin edelläkävijät tekevät tässä maassa pioneerityötä sen suhteen, mikä on relevantti ikä ja tapa tehdä, ja miksi sen pitäisi olla jotenkin ennalta määrättyä?

Luodaan uudet säännöt. Yhdessä.

Kirkan ensimmäinen soolosingle, Love Recordsin julkaisema Anna suukko vain / Silloin ihminen kaunein on, ilmestyi kesäkuussa 1967. Kirkan ura kasvoi ja päättyi lähes suoraan konserttilavalta uudenvuodenyönä 2007, jolloin hän kuoli kotonaan aortan repeämään. Kirka oli monipuolinen laulaja, joka lauloi hyvin erilaista musiikkia. Häntä vaivasi toisinaan ristiriita keikka- ja levymateriaalin välillä, jotka usein erosivat selvästi toisistaan. Keikoillaan hän esitti paljon rockia ja soulia, mutta levytti pääasiassa kevyempää musiikkia. Kirka itse kuvaili musiikkiaan melodiseksi rock-iskelmäksi ja sanoi olevansa rocklaulaja, joka esittää poppia ja iskelmää.

https://m.youtube.com/watch?v=b9USXZn6opw

https://open.spotify.com/track/25K2TkyXNgg92apIbTQtdW

https://open.spotify.com/track/65zjCOj7SMf2MAQbqOdx7C

Automaatti Säv: Kalifornia-Keke, Pekka Pohjola
5.0 Säv: Tiedemies.
Kaikki räpit: Kalle Kinos
Äänittäjä: Silkinpehmee @ PME Studio
Master: Jarno Alho Mastering
Videon ohjaus ja kuvaus: Aleksi Kipahti/PME
Assari: Niklas Colliander
Videon tuottaja: Tuomas Vuorensola/ PME
Valokuvaus: Tuukka Koski
Kansi: Tiedemies & Tuomas Vuorensola

“Räppärien lempiräppäriksi” tituleerattu, kentän sisällä laajalti arvostettu Kalle Kinos on pitkän linjan tekijä. Suurelle yleisölle jo yli 20 vuotta sitten Chillaa meidän kanssa -biisin osuuksistaan tutuksi tullut Kinos on suoraselkäinen tarinankertoja ja vaikuttaa monipuolisella flowllaan. Aktiivista julkaisutahtia ylläpitänyt Kalle Kinos on julkaissut viime vuosina mm. Tiedemiehen kanssa tehdyt ylistystä saaneet Kalevacation-albumit ja useamman EP:n Nyt hän viimeistelee uutta albumiaan PME:n tallissa. Lue lisää https://pmerecords.fi/

Taidejulkaisu Totuus. Kerromme vain totuuden.