Tampere-talo on julkaissut kolme taidenäyttelyä kesälle 2021. Näyttelyissä nähdään katutaiteen kehittäjä Keith Haringin, valokuvaajalegenda Ilpo Muston sekä kotimaisen modernin taiteen nousevan kaksikon Teemu Keisterin ja Nikolo Kerimovin töitä. Näyttelyiden teemat tukevat luontevasti toisiaan ja esittelevät populaaritaiteen monia puolia. Amerikkalainen, vuonna 1990 menehtynyt Keith Haring yhdisti hip hop -kulttuurin graffiti- ja poptaiteeseen ainutlaatuisella tavalla. Ilpo Musto taas on valokuvannut rock- ja popmusiikin maailmantähtiä Lontoossa yli 50 vuotta. Teemu Keisteri ja Nikola Kerimov osoittavat puolestaan, että taiteen avulla on yhä mahdollista havainnoida ja ehkäpä myös muuttaa maailmaa.
Tampere-talo 22.6.-15.8.2021
Sorsapuistosali: Keith Haring Posters
Duetto 1 & 2: Ilpo Musto (London Calling -valokuvanäyttely)
Talvipuutarha: Keisteri & Kerimov
Keith Haring: metrotunneleista maailmanmaineeseen
Hyvien puolella, kyseenalaisilla keinoilla? Vuonna 1991 AIDSiin menehtynt Keith Haring on ehkä yksi legendaarisimmista poptaiteilijoista, joka rakensi siltaa street artin, tavallisen ihmisen ja korkeakulttuurin välille. Haringin taiteellinen ura kasvoi New Yorkin metron piirroksista teoksiin, jotka tunnetaan kaikkialla maailmassa. Hän itse ei elinaikanaan ehtinyt nauttia työnsä valtavan menestyksen hedelmistä.
Mellakoiva, hassu, hurja. Tällaisilla sanoilla voisi kuvata vuonna 1959 Pennsylvaniassa syntynyttä Keith Haringia. ”Manic draftman” -nimelläkin tunnettu Haring rakastui piirtämiseen jo lapsena. Dr. Seussin radikaalin poliittisetkin kuvitukset ja hahmot sekä Walt Disneyn luoma animaatio- ja piirrosmaailma ja epäilemättä myös samaistuttava elämäntarina uran alkuvaiheen haasteista, konkursseista, köyhyydestä, ympäristön torjunnasta ja koiranruualla elämisestä puhuttelivat Haringia.
Valmistuttaan lukiosta vuonna 1976 Haring opiskeli hetken Pittsburghissa kaupallista- ja mainospiirtämistä, tajuten pian että halusi viedä omaa uraansa toiseen suuntaan. Hän jätti koulun kesken kahden lukukauden jälkeen. Haring kulutti aikaansa tutkimalla muita ihailemiansa ajankohtaisia taiteilijoita, kuten Andy Warholia ja löysi uuden intohimon suuren yleisön, tavallisten ihmisten ja oman taiteensa yhdistämisestä. Hän muutti New Yorkiin 1978 ja opiskeli siellä kuvataiteilijaksi School of Visual Artissa. Kaupungin kukoistava graffiti -kulttuuri ja undergroundskene avasivat oven selälleen Haringin kiihkeälle luomisen tarpeelle.
Haring alkoi järjestää yksityisiä taidenäyttelyitä ja performansseja pienissä venueissa, joissa kaikkein ajankohtaisimmat kirjailijat, taiteilijat ja artistit hengailivat, ja käytti metrotunneleiden mustia tyhjiä mainosalueita ”kankaana” teoksilleen. Hän käytti liitua ja täytti kaupallisen tilan kantaaottavilla kuvilla, joiden selkeät viivat, sarjakuvamaiset muodot ja yksinkertaisuus muodostuivat Haringin tunnusomaiseksi tavaramerkiksi. Osa kuvista toimi eräänlaisina allekirjoituksina tai tägeinä: haukkuva koira, säteilevä vauva, tanssivat ihmiset. Haring tuli pian tunnetuksi taidemaailmassa, ja myös viranomaisille, jotka tietenkin yrittivät pitää huolta maksetusta mainostilasta. Haringin mielestä ihmisillä oli oikeus taiteeseen.
80 -luvun puoliväliin mennessä Haring kuitenkin loi jo mainoksia ja valtavia muraaleja ympäri maailman, esimerkiksi Berliinin muuriin. Hän teki yhteistyötä ihailemansa Andy Warholin, Kenny Scarfin ja Jean-Michel Basquiatin kanssa ja oli syvällä seurapiireissä.
”Haring’s major public artworks have become synonymous with New York: the stark Crack is Wack wall in East Harlem; the joyful figures that play over the Carmine Street pool; and the far more risque scenes – giant penises, ejaculate, anal sex – that adorn the men’s bathrooms at the LBGT Centre. His work was often radical and political, imbued with queer symbolism and popping colours; he designed fliers for anti-nuclear protests, and was outspoken about Aids, apartheid, racism and the mass media”, kirjoittaa Steph Harmon The Guardianissa. ”It was a heady, glamorous time in Manhattan, at the Mudd Club, Club 57, the Fun Gallery. They were mingling with Warhol, Yoko Ono, William S Burroughs, Fab Five Freddy and Grace Jones. Vasquez was an emerging DJ – G-Bo The Pro – and was star struck more than once. “Be careful with her,” Haring joked when he introduced his friend to Basquiat’s girlfriend, Madonna.”
Ajan henki oli iloinen, hurmoksellinen, kaupallistuva ja tulevaisuususkoinen. Hiphop ja rap -kulttuuri eli suurta nousun aikaa jenkeissä. Keith Haring muistetaan myös collabeista Run DMC :n kanssa Adidaksen Superstar -tossun markkinoinnissa, Swatch -kellojen grafiikoista ja Absolut Vodkan mainosjulisteista. 1985 Haring teki yhteistyötä Grace Jonesin kanssa musiikkivideolla I´m not perfect! ja järjesti siihen liittyen performansseja Paradise Garage -diskossa, joissa Jonesin keho oli kauttaaltaan täynnä Haringin kuoseja ja kuvioita. Myös osaltaan tabuja rikkonut Madonna esitti Like A Virginin televisiossa pukeutuneena Haringin takkiin. Nyt jo koko maailman tuntema taiteilija avasi oman liikkeen nimeltä Pop Shop New Yorkin Sohoon vuonna 1986.
Haring sairastui ja sai AIDS -diagnoosin 1989. Hän teki viimeisinä vuosinaan näyttävää työtä myös sairaudesta avoimen puhumisen, valistuksen ja tietoisuuden suhteen ”AIDS crisis” -aikana ja perusti Keith Haring -säätiön, joka rahoitti AIDS -järjestöjä ja tuki menehtyneiden lapsia.
Keith Haring menehtyi 31 -vuotiaana vuonna 1990.
Haring sai valtavan määrän variaatioita aikaan näennäisesti hyvin rajoittuneesta määrästä puhtaita perusmuotoja ja yksinkertaisesta tyylistään. Paksu, yksinkertainen viiva, vauhti ja varmuus, jolla hän teki kertavedolla teoksensa ei äkkiseltään tunnu miltään monimuotoisuuden lähteeltä, mutta teokset ovat täynnä ällistyttävää vaihtelua ja yllättävyyttä. Hänen alkuperäiset taidenäyttelynsä sijaitsivat UV -valaistussa gallerian kellarissa vasten hohtavan puna-keltaista, raidallista seinää, musiikki aivan täysillä. Haring piirsi tarinoita ja vertauskuvia, röyhkeän seksuaalisia pareja, lähes keskiaikaisia kidutusskenaarioita, hirviöitä, Bosch -henkisiä penisolentoja, enkeleitä ja matoja, lentäviä pääkalloja ja pieniä, riekaleiksi revittyjä ihmisiä. Tunnelma joissain teoksissa on lähes dantemainen, apokalyptinen.
Haringin vastusti maailman pahaa pursuavalla ilolla, energialla ja suoraviivaisuudella ja teki konkreettisesti oman elämäntyönsä sen eteen. Hänen teoksensa ja tapansa elää vastustavat olemassaolollaan ja viestiltään vaikenemista ja pelkoa, kaikkea toisen ihmisen alistamista ja väärää vallankäyttöä – ne ovat railakkaita huutomerkkejä rasismista, huumeongelmista, aseista, seksuaalisuudesta, tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista. Siinä hänen nerokkaat, visuaaliset, yksinkertaiset, ylivoimaiset, sietämättömät ja energiset aseensa rauhan, vapauden ja monimuotoisuuden, elämän puolesta.
Ja sellaisena hän on yhä ja juuri nyt todella ajankohtainen.
Tampere-talossa on kesällä 2021 esillä taiteilijan kaikki puolet: museolaatuisia julisteita koko Haringin noin kymmenen vuotta kestäneeltä kuumalta uralta. Näyttely kattaa yli 100 teosta. Teokset ovat lainassa Hampurin Taideteollisuusmuseosta. Keith Haring Posters -kesänäyttely tuotetaan yhteistyössä tamperelaisen RH Entertainment Oy:n kanssa. Näyttelyn käytännön toteutuksesta vastaa arkkitehti Taina Väisänen, joka on aikaisemmin suunnitellut mm. Tampere-talon Muumimuseon sekä kesän 2019 Andy Warhol -näyttelyn ja kesällä 2020 Tampere-talossa esillä olleen Ralph Larmannin valokuvanäyttelyn.
Ilpo Musto: London Calling
Valokuvaaja ja toimittaja Ilpo Musto on tallentanut rock- ja popmusiikin maailmantähtiä Lontoossa yli 50 vuotta. Ennen sinne siirtymistään Uusi Suomi -lehden nuoren valokuvaajan onnistui ikuistaa The Rolling Stones -yhtye Hotelli Kalastajatorpalla ennen bändin konserttia Helsingissä vuonna 1970. Helsinki vaihtui seuraavana vuonna Lontooseen, jonne Musto matkusti opiskelemaan valokuvausta.
Lontoossa Musto alkoi kuvata tähtiä rockkonserteissa ja erilaisissa musiikkitapahtumissa sekä myöhemmin omalla studiollaan. Tulosta syntyi. Tampere-talossa nähdään tänä kesänä mm. David Bowie, Led Zeppelin, Leonard Cohen ja Hurriganes 1970-luvulta, Bruce Springsteen, Björk, Bob Dylan, Depeche Mode, Motörhead, Juice Leskinen ja Brian Setzer 1980-luvulta ja Blur, Oasis, Popeda ja Take That 1990-luvulta. Yhteensä kuvia tarinoineen on esillä noin 60 kappaletta.
Muston ottamia kuvia on julkaistu ympäri maailmaa ja käytetty kansikuvina yli sadassa musiikkilehdessä. Suomalaisille musiikkifaneille hän tuli tutuksi Suosikki-lehdestä, jonne hän kuvasi ja kirjoitti yli 15 vuoden ajan ja piti suosittua London Calling -palstaansa.
Teemu Keisteri ja Nikolo Kerimov: Ukkeli ja Bogus haastavat kesävieraan
Teemu Keisteri ja Nikolo Kerimov jatkavat työssään ansiokkaasti Keith Haringin perintöä. 1980-luvun puolivälissä syntyneet kuvataiteilijat levittävät teoksiaan laajakatseisesti perinteisten alustojen ulkopuolelle. Keisterin Ukkeli-hahmo ja Kerimovin Bogus-possu ovat kuin kotonaan niin t-paidoissa, suurissa seinämaalauksissa tai postikorteissa. Toisaalta kotimainen moderni taide ei epäröi ottaa kantaa yhteiskunnan tilaan tai miettiä ihmisyyden ydintä.
Poptaiteen nykytila, kokonaisvaltainen ja postpostuaalinen luonne tulee esiin tarkastellessa laajemminkin Keisterin ”no rules” -toimintaa. Monipuolinen ja huippulahjakas Keisteri on myös esiintyvä performanssivideo- ja lyhytelokuvataiteilija, äärettömän suosittu disc jockey [suom. levyjuontaja] windows95man sekä PEU –italodiskohenkilö from Espoo. Menneen, nykyisen, älyn, huumorin, korkea- ja alakulttuuriin voimakas ja harmoninen yhteisläsnöolo nostattaa kyllä vastaanottajan ilmaan.
Tampere-talon Talvipuutarhassa Kerimovin käsin tuftatuissa ryijyissä esiintyvä Bogus-possu pistää katsojan miettimään tuotantoeläimen asemaa. Keisterin neonvalotaiteessa on myös yhteiskunnallinen vivahde: suomalaisen elämäntyylin harmaa ydin erottuu, vaikka sen pinta loistaisi kuin kirkkain neonmainos.
www.tampere-talo.fi/keithharing
www.tampere-talo.fi/ilpomusto
www.tampere-talo.fi/keisteri-kerimov
www.haring.com
www.instagram.com/keisteri
https://www.behance.net/Nikolo/projects
www.tampere-talo.fi
Huom. Obs! Juttuun on copypastattu useita otteita suoraan Tampere-talon tiedotteesta. Tiedotteen lähetti sieltä sähköpostilla Markku Makkonen. Jutussa on myös kiertotalouden hengessä käytetty viime kesää varten kirjoitettua Keith Haring -juttuamme. Siihen on etsitty tietoa pääasiassa internetistä ja erilaisista dokumenteista ja artikkeleista. Olemme todennäköisesti käyttäneet silloinkin myös Wikipediaa. Käsillä oleva artikkeli on siis palapelinomainen kooste jo ennen tämän artikkelin luojaa olemassa ollutta journalistista, tiedottavaa ja toimituksellista työtä sekä toimittajamme Heini Heikkilän analyysiä ja henkilökohtaista tekstin tuottoa ja taiteellisia rivien välejä lukijoille. Lisäksi jutussa on useita linkkejä, joita käytämme lähdeviitteinä, kreditoimassa alkuperäistä tekijää, lisätietoina kiinnostuneille sekä auttamassa mahdollisesti näkyvyyden kulmasta taiteilijaa, artistia ja tahoa, josta kirjoittelemme.
Manifestoimme tällä tavoin ja tekemisen hyväntekeväisyysluonteella postinternet postmodernia taidejournalismia sekä myös toivomme, että kesätapahtumia voisi toteutua ilman akuuttia hengenvaaraa ja maailman meno muuttuisi jutussa kuvailtuihin suuntiin ja sellaiseksi, että uusia viruksia ei synny ja kulttuurin ja taiteen tekijät pysyvät terveinä ja hengen- sekä leivänravittuna kuten kaikki muutkin ja myös epätasa-arvoa, rasismia, riistoa ja kaikennäköistä hyväksikäyttöä ja sortoa sekä väkivaltaa ei ilmene. Kyseessä on siis täysin tietoinen poliittistaiteellinen teko ja statement.
Kulttuuritaidejulkaisu Totuus. Suomen kuumottavin kulttuurijulkaisu.
totuus 