Koralliriutat, nuo valtamerten sademetsät ja keuhkot ovat polttiaiseläinten ja niiden kanssa elävän levän muodostaman symbioosin tulosta – pinnanalainen elämän lähde ja kohtu. Koralliriutat yhteyttävät ja tuottavat happea, estävät eroosiota ja tsunameja, suojelevat ja kasvattavat tuhansia kala- ja eliölajeja, ja tuottavat esimerkiksi useita lääkkeitä ihmiselle. Usein tuhansia vuosia vanhat korallit säätelevät ilman ja veden lämpötilaa meille kaikille. Nyt ne kuitenkin kuolevat massoittain liian lämpimän meriveden karkottaessa värit ja ravinnon tuovan levän.
Taidekulttuurijulkaisu Totuudessa olemme virkanneet hartaasti Helsinki Biennaaliin tulossa olevaa yhteisöllistä koralliriuttaa, joka on osa Australiasta alkunsa saanutta Satellite Coral Reef -projektia. Lue myös osat 1 (tästä) ja 2 (tästä)! Projektiin ehtii vielä mukaan kuka tahansa, kenellä virkkuukoukku pysyy edes jotenkin kädessä.
Korallieläimet ovat kauniita ja värikkäitä polttiaiseläimiä, jotka elävät pääasiassa päiväntasaajan molemmin puolisilla trooppisilla tai subtrooppisilla merialueilla. Korallieläimiä on elänyt merissä jo 500 miljoonaa vuotta sitten – tähtimäiset ja kasvinnäköiset riuttaeliöt ovat pisimpään säilynyt polttiaisluokka merieläinten joukossa.
Korallit ovat säteittäissymmetrisiä, ja ne jaetaan kahteen alaluokkaan korallin symmetriatasojen mukaan. Ensimmäinen alaluokka on sulkakorallit ja toinen kukkakorallit. Kukkakorallin suun ympärillä on kuusi tai kuudella jaollinen määrä pyyntilonkeroita. Sillä on kuusi täydellistä väliseinää ruoansulatusontelossa. Sulkakoralleilla taas on kahdeksan pyyntilonkeroa ja kahdeksan täydellistä väliseinää vatsaontelossa.
Korallit voivat elää kovalla alusta tai hiekassa ja liejussa meren pohjassa. Korallin polyyppieläin pyydystää vedestä planktonia pyyntilonkeroillaan ravinnokseen. Jotkut korallit saalistavat selkärangattomia eläimiä ja pikkukaloja suulonkeroiden polttiaissoluilla. Monet kivikorallit puolustavat elintilaansa ja toisen lajin yksilön tullessa liian lähelle ne voivat kasvattaa taistelulonkeroita, jotka ovat jopa viisi kertaa normaaleita pyyntilonkeroita pidempiä. Suurin osa kuitenkin yhteyttää – tai niissä elävä levä yhteyttää.
”Kivikorallit voivat lisääntyä joko suvuttomasti jakautumalla, eli kloonaamalla itseään tai suvullisesti vapauttamalla kerran vuodessa munansa veteen. Koralliriutta syntyy, kun useampi kivikoralli jakautuu merenpohjassa rakentaen yhtenäisen rakennelman”, kertoo Sandra Terveisiä päiväntasaajalta -blogissa, jossa istutetaan ja kasvatetaan uutta koralliriuttaa indonesialaisen saaren edustalla.
”Mikrofragmenting on yksi korallien kasvatuksen uusimmista innovaatioista, joissa ideana on hajottaa yksi korallin pala mahdollisimman pieniksi paloiksi. Sen jälkeen palaset asetellaan lähekkäin toisiaan kasvamaan, jolloin ne saavat voimaa toisistaan ja kasvavat nopeammin.” – Sandra / Terveisiä päiväntasaajalta Kuva: Sandra / Terveisiä päiväntasaajalta
Ilmastonmuutos haittaa – siis tappaa korallia monin tavoin. Pahimmat ennusteet ovat sitä mieltä, että maailman kaikki koralliriutat olisivat kuolleet vuoteen 2050 mennessä. Koralliriutat kärsivät korkeasta lämpötilasta ja meriveden happamuudesta. Koralli stressaantuu ja hylkää itselleen elintärkeän, symbioottisen zooksantellilevänsä.
– ”koralli tarjoaa levälle suojaisan paikan elää, kun taas levä puolestaan tuottaa yhteyttäessään happea ja tarjoaa korallille ravinteita. Kun levä on lähtenyt korallista, koralli riutuu ja kuolee nälkään. Levä antaa myös kauniin värin, ja kun levä on lähtenyt, koralli muuttuu valkoiseksi. Kuolleet koralliriutat muuttuvat hauraiksi ja hajoavat helposti tuulessa ja aallokossa. Koralliriuttojen kuollessa kokonaiset kalakannat romahtavat. Tällaiset romahdukset vaikuttavat suoraan miljoonien ihmisten elämään. Kukaan ei ole immuuni korallien kuolemalle, sillä ne tuottavat suurimman osan siitä hapesta, mitä me kaikki hengitämme”, kertoo Pauliina Ahti Ylen artikkelissa. ”Vaiennettu sinfonia”, otsikoi puolestaan Suomen Kuvalehti ja kertoo, kuinka maailman suurin koralliriutta on muuttunut hälyttävän hiljaiseksi. Terveen koralliriutan eläimistö luo rikkaan äänimaiseman, jonka voi kuulla kilometrien päästä.
Elämän kohtu, merenalainen sademetsä, symbioosi ja sienet, muotojen ja värien toistuminen. Me eletään paratiisissa!
Myös maan pinnalta, sienten ihmeellisestä maailmasta löytyy opettavaisia, korallin näköisiä lajeja, joita kutsutaan nimellä ”Clavaroid fungi”. Wikipedia kertoo myös niiden elävän symbioosissa puiden juurten ja levän kanssa. ”Most clavarioid fungi are saprothropic with a terrestrial habit, growing in woodland leaf litter or in mossy grassland. A few grow on wood or on decaying herbaceous stems and fallen leaves. Some species, particularly in the genera Clavulina and Ramaria, are known to be ectomycorrhizal (forming a beneficial association with the roots of living trees). Species in the genera Ertzia, Multiclavula, Lepidostroma, and Sulzbacheromyces are lichenized and grow in association with algae.”
Miten ihminen voisi jotenkin lopettaa stressaamisen ja ilmakehän lämmittämisen, joka karkottaa yhteyttävät ja värikkäät asiat, oman ”symbioottisen zooksantellinsa” sen ympäriltä?
Tietenkin juuriin kytkevän neuloosin avulla.
Ilmestyskirja.Nyt (1979) on Vietnamiin siirretty modernisaatio Joseph Conradin kirjasta Heart of Darkness ja napalminkatkuinen antisotaelokuva.
Neuloosi.Nyt (2021) puolestaan hahmottelee koralliriuttavirkkaajien ja käsitöiden tekemisen kautta uutta aikaa – anti-itsetuhoaikaa. Ihmiset istuvat kodeissaan kutomassa ja virkkaamassa, kun tehoeläintuotanto ja yleinen huono kytkös omaan ”levään” on karkottanut värin, hapen ja ravinnon tuovan aineksen, aiheuttanut tappavan tai vammauttavan pandemian ja todellisen pimeyden sydämen aikaamme. Neuloosi.Nytissä ennen tonnitolkulla roskiin heitettyä kotimaista lampaanvillaa tehdäänkin jälleen langaksi. Isoäitien tekemät käsityöt ja kirpputorien käsityöaarteet ovat – no, suuria aarteita. Taidehallissa on esillä runsas, rönsyävä ryijynäyttely, joka on omanlaisensa elämää sykkivä ja värikäs koralliriutta. Langoista syntyvät rihmastot, joilla kutovat kädet rauhoittavat, pysäyttävät ja estävät hulluutta ja itsetuhoa.
Neuloosi.Nyt hahmottelee uutta aikaa, missä palataan kädentaitojen ja käytännön pariin. Siinä eletään roskista. Sitä kuvastavat gobeliinit, vanhat pitsiliinat. Virkatut, raskaat päiväpeitot. Siinä löydetään tuoreena uudelleen se esiäitien- ja isien maailma, josta on nyt turvallisesti päästy ensin eroon. Muutetaan raikkaaksi muisto, missä lapsuudenkodissa ollut ikivanha joutsengobeliinista tehty valtava tyyny tuoksui ihan todella pölyiseltä.
Aika jossa minä ei ole framilla. Siis peilitön, ei-näyttäytymisten aika. Sitä voi aistia itsessään jo nyt kirpputorilla ja vaatekaupassa, kun miltään näyttämisen funktio on poissa: ”Missä mä tätä pitäisin, kotonako?”. Siihen kuuluisi estetiikan ja mielihyvän levittyminen jonnekin muualle kuin itsensä koristeluun.
”Minun syntymääni ei liittynyt mitään enteellistä tai yliluonnollista / se kohta johon minä ajassa jouduin / ei ollut kiinnostava, lukeneistossakin / oli kyllä vielä sellaisia / jotka uskoivat kuka mihinkin jumalaan / mutta jumalien joukossa ei yhtä ainoata / joka olisi kehunut luoneensa ihmisen, ikävystyttävä aika / ei enempää kuin kaksi / tai kolme / tuhatta vuotta niin se oli ohi / ihmisien ei olisi pitänyt ruveta harjoittamaan luonnon tutkimista / miksi sitä pitäisi tutkia / labyrintti oli pelkkää petosta minä itse sen / rakensin, se ei ole mikään metafora / enkä minä mitään hirviötä tappanut, perustanut kansanvaltaa / opettanut kaupungin neidoille tanssin kuvioita / Ikävystyttävä aika / sodissa ei ole mitään ylevää enää / salaten kasvonsa miehet ryömivät / ajoneuvoihin jotka ovat ainoa valaistus yhä pimenevillä teillä”. Pentti Saarikoski, Hämärän tanssit. Ote.
Tiedäthän sen tunteen, että vaatekaappi on täynnä kaikenlaista, mutta ”mulla ei oo mitään päällepantavaa” ja toisaalta ne päivät kun kaikki näyttää hyvältä? Neuloosi.Nytissä tapahtuisi uusi sisäisen estetiikan ja kauneuden esiintulo, ei-individualistinen aika, aika ilman egoa ja ”menestystä”.
Ihmisenä olo planeetalla olisikin alkupisteestä etenevän kehitysjanan sijaan aaltoliikkeitä. Loputonta ympyrää kiertämisen sijaan spiraalia, joka tuottaa liikkeillään aaltoliikkeen matematiikkaa. Niin kuin kuun vuorovesijuttu? Etääntymistä, lähentymistä, symbioosia, kuvioiden ja muotojen loputonta toistumista.
Voiko tuollaista minättömyyttä kuvitellakaan?
Eikö kuulostakin kauhealta! Heti vaan kun rokotukset toimivat ja päästään takaisin vanhaan normaaliin niin heitetään puikot seinään ja aletaan elää niin kuin ennenkin, unohdetaan tämä tämmönen ja myös vähät välitetään mistään koralleista! VAI MITÄ?!!
Totuus. Suomen virallinen taidekulttuurijulkaisu.
totuus 