Valkoinen kaari – syntymä, kuolema ja luomisen syvin olemus

Minä haluaisin / veistää menneistä laivan / Minä haluaisin / tehdä murheista purjeen / ja puhaltaa / ja puhaltaa

Minä haluaisin, haluaisin

Älä pelkää kyyneleitä / sydämellä on harhateitä / älä pelkää rikkomista / untuva on kuoren alla / sillä rakkaus on työtä / sillä rakkaus on työtä, muotoili aikoinaan asian Tommy Tabermann

Perttu Saksa: Valkoinen kaari. HAM Helsingin taidemuseo 13.11.2020-4.4.2021

Tyhjyys. Hiljaisuus.

Valkoista, yksinkertaista. Tarkkoja muotovalokuvia kipsimuoteista ja taltoista. Pelkät esineet – ja henki.

Perttu Saksan valokuvien ympärillä leijuu toisen taiteilija elämäntyö ja samalla myytit ja luomistyön kertoukset. Ihmisen kyky luoda ja muovailla tyhjästä – vai kuitenkin jäljitellä – leijuu sanattomasti salissa kuin henki vetten päällä aikojen alussa, tai juokseva öljy japanilaisessa luomiskertomuksessa. Näkyvä, mutta varsinkin näkymätön on järistyttävän vahvasti läsnä.

”Maailma oli alkujaan hyvin nuori ilman kaikkia muotojaan. Se oli kuin juokseva öljy, joka ajelehti kuin mustekala. Hiljalleen kevyet osat nousivat ja raskaat osat painuivat.” – japanilainen luomiskertomus 700-luvulta jKr.

Muovailu ja muotoilu toistuvat useiden myyttien ja maailman ja ajan alkuun liittyvien selitysten kertomuksissa. Monoteististen uskontojen luomiskertomuksissa jumala luo usein kosmoksen tyhjästä, ihmisen maan tomusta ja puhaltaa hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tulee elävä olento. Savi ja muta ovat läsnä myös esimerkiksi Guinean Kono-kansan kosmologiassa, jossa alussa ei ollut mitään muuta kuin Kuolema. Kuolema loi perheelleen kodiksi valtavan mutalammikon. Jumala Alatangana muutti kuitenkin mudan kiinteäksi maaksi ja loi kasvit ja eläimet. Vain Kuolema osasi tuoda maailmaan valon.

Myös skandinaavisessa mytologiassa maailma on syntynyt tyhjästä (lat. ex nihilo) – rotkosta, johon jään ja tulen vuorovaikutuksesta valui vettä. Vedestä syntyi Ymir -jättiläinen ja sumusta valtava lehmä Audhumla. Sen nisistä valui maitoa neljänä jokena, joista Ymir sai ravintonsa. Lehmän nuolemista suolaisista kivistä syntyi mies, jumala ja lopulta Odin. Odin päätti veljineen surmata Ymirin, tehdä lopun jättiläisten hirmuvallasta ja luoda kosmokseen järjestyksen. Kun Ymir oli tuhottu, Odin ja hänen veljensä alkoivat luomistyön Ymirin ruumiista. Hänen verestään muodostuivat joet ja meret, hänen lihastaan maa, hänen luistaan vuoret, hänen hiuksistaan puut ja parrastaan ruoho, hänen hampaistaan sora ja kivi, ja hänen kallostaan taivaankansi, jossa hänen aivonpalasensa ajelehtivat pilvinä.

Tyhjyys, alkusysäys ja muovailu tai synnyttäminen toistuvat kaikissa.

HAM -taidemuseon Valkoinen kaari -näyttelyssä kuvataiteilija Perttu Saksan (s. 1977) teosten aiheina on ollut toisen taiteilijan, kuvanveistäjä Laila Pullisen (1933—2015) jäämistö, erityisesti hänen käyttämänsä työkalut. ”Hiomakivet, taltat ja kipsimuotit esiintyvät Saksan kuvissa kuin ihmiset muotokuvissa. Ne eivät enää ensisijaisesti ilmennä käyttötarkoitustaan, vaan ikään kuin todellista olemustaan. Työkalujen lisäksi Saksa valottaa kameransa avulla myös yksityisempää esineistöä: puista krusifiksia sekä Pullisen Rooman Porta Portese -torilta löytämiä nukkeja.” kerrotaan näyttelyn tiedotteessa.

Eleetön, eteerinen ja skandinaavinen – krusifiksin ja Porta Portese – torin myötä hengen ja ruumiin välistä yhteyttä tarkasteleva näyttely päättyy Laila Pullisen hekumalliseen ja koskettavaan Arktinen Afrodite –veistokseen, josta on näyttelyssä esillä kaksi eri versiota.

”Totuus on kuin kaksiteräinen miekka. Se erottaa hengen lihasta,” No Malice räppää Smoke & mirrors -kappaleessa ja näin käy näyttelyssäkin. Salissa on esillä vain esineet – tai muotokuvat työkauluista joilla on tehty muotokuvia. Pelkkä aine. Kaiken muun katsoja luo itse. Kädenjäljet ja kosketuksen taltoissa ja muoteissa. Lihan luiden ympärille. Syntyvät ja syntyneet teokset. Eletyn elämän. Valokuvaajan kulkemassa ateljeessa. Kuoleman, ylösnousemuksen, hengen irtoamisen ruumiista. Roomalaisen kirpputorin, nuket, jäljittelyn, leikin, muotokuvat, tutkimisen, loputtoman toiston, kaivertamisen, ajankulun.

Voisiko minuutta käsitellä saalla tavalla? Luoda sen ikään kuin muotin päälle. Tutkia, yrittää ratkaista, muokata ja muovata, aloittaa alusta? Millainen on peilistä näkyvä muotokuva?

Mikä osa siitä on tarinaa ja muiden vuorovaikutuksen tulosta, naamioita ja rooleja? Millaiset voimat on minuuden koostumuksen ja olemassaolon takana?

…ja entä joku ydin, totuus?


”Hawaijilla maan ajatellaan syntyneen meressä olleesta limasta maan kuumentuessa ensi kertaa, hetkellä jona taivas velloi ja aurinko oli pimeä. Luolien syvin pimeys, mies, ja kuuttoman yön pimeys, nainen, synnyttivät silloin meren yksinkertaiset elämänmuodot, kuten korallista rakentuvat saaret. Kaikille meren eliöille ja kasveille syntyi maalla oleva vastapari: merilevän vastapariksi ruoho, vedenalaisen manauea-sammaleen parina manauea-tarokasvi maalla.” – Ninnu Koskenalho ja Saara Toukolehto artikkelissa maailan synty

Taidehistoriassa italian sana disegno voidaan joskus kääntää piirustukseksi tai suunnitelmaksi. Renessanssin aikana disegno tarkoitti laajassa mielessä koko taideteoksen idean konseptia. Sana on joskus käännetty ”luovaksi kapasiteetiksi”. Jotkut teoreetikot käyttivät 1500-luvulla sanontaa disegno interno, joka viittasi taiteilijan mielen ylhäisen ennustavaan ideaan. Federico Zuccaro johti disegnon sanonnasta segno di Dio (ital Jumalan merkki). Renessanssin ajatus kyvystä keksiä tai luoda asetti taiteilijan samalle jalustalle perimmäisen luojan, Jumalan kanssa. Samalla taidemaalauksen arvoasema nousi käsityöstä taiteen tasolle.

”Mun aika on muovailuvahaa.” Alkuräjähdys on kosmologinen teoria maailmankaikkeuden synnystä, ja sen perustana ovat havaitut faktat. Sen mukaan kaikkeus syntyi äkillisesti noin 13,7 miljardia vuotta sitten äärettömän tiheästä ja kuumasta pisteestä. Alkuräjähdystä seurasi suunnaton kaikkeuden laajentuminen, joka hidastui vain ensimmäisen 7 miljardin vuoden ajan ja joka jatkuu yhä edelleen. Samalla syntyivät paitsi aine, paikka, aika ja energia, myös luonnonlait eli perusvuorovaikutukset, jotka ovat ohjanneet olevaisen käyttäytymistä siitä lähtien. Supersäieteorian mukaan ennen alkuräjähdystä perusvoimat olivat yhdistyneet yhdeksi supervoimaksi, joka käsitti painovoiman, elektromagneettisuuden ja heikon ja vahvan vuorovaikutuksen. Elektromagneettisuus on voima joka vaikuttaa sähköisesti varautuneiden partikkelien välillä. Tämä voima tuottaa valon, magnetismin sekä sähkön.

Painovoima pitää galaksit ja aurinkokunnat yhdessä, estää aurinkoamme räjähtämästä ulospäin ja pitää huolen maan ja auringon keskinäisestä sijainnista. Vahva vuorovaikutus puolestaan sitoo neutronit ja protonit yhteen atomeissa ja neutroneissa ja se vaikuttaa pienellä alueella. Heikko vuorovaikutus vastaa radioaktiivisesta hajoamisesta. Sekin vaikuttaa pienellä alueella.

Toisiaan tuijottavat Afrodite -hahmot, kultainen ja musta, ovat vaikuttavia teoksia aineen, hengen, pimeyden ja valon suhteesta ja keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Kohtaamisesta, kohtaamattomuudesta. Liikkeestä ja liikkumattomuudesta. Ykseydestä.

Jalometallista, kosmologiasta, protoneista, alkumeren vaahdosta ja nuken jähmettyneessä katseesta tiheässä huoneessa on jotenkin täyteläinen, jumittunut ja avuton, edesmennyt, saavuttamaton ja häikäisevän kaunis tunnelma. Henki.

Porta Portese -torilta löytyneestä pahoin ajan hampaan puremasta nukenpäästä seinälle otettu kuva on nimetty ”Porta Portesen Jeesukseksi”.

Sen katse on puhutteleva.

Perttu Saksa (s. 1977) on Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija, joka tunnetaan valokuvan muotokuvatraditiota esinetaltioinnissa hyödyntävistä valokuvista ja videoista, sekä erilaisiin materiaalisuuksiin viittaavista pronssiveistoksista. Saksan teoksia on esitetty laajasti niin gallerioissa kuin museoissakin Suomessa ja Euroopassa. Perttu Saksa voitti Presidentti Mauno Koiviston hautamuistomerkkikilpailun vuonna 2018, jolloin teos myös toteutettiin. Vuonna 2014 Saksa palkittiin Fotofinlandialla.