Paperi T & Khid HBD RIP – kohti ääretöntä ja sen yli

Hyvää huomenta!

 

”Persialaisen sohvansa nurkkauksesta, missä tapansa oli loikoilla ja poltella paperossi toisensa jälkeen, lordi Henry Wotton saattoi vilahdukselta nähdä hunajalta tuoksuvan ja hunajanvärisen kultavihmapensaan, jonka taipuvat oksat vaivoin jaksoivat kantaa kullanhohteista taakkaansa. Silloin tällöin lentävien lintujen aaveentapaiset varjot kuvastuivat leveitten ikkunoiden silkkiuutimille, loihtien hetkeksi esiin japanilaisen sävyn, ja johtaen hänen ajatuksensa noihin Tokion kalpeakasvoisiin taiteilijoihin, jotka liikkumattoman taiteen välityksellä koettavat saada esille liikkeen ja elon vaikutuksen. Mehiläiset, piileskellessään pitkässä, niittämättömässä heinässä tai kierrellessään keltaisten, pölyisten kuusamakukkien ympärillä, tekivät yksitoikkoisella surinallaan hiljaisuuden vieläkin painostavammaksi. Ja hillitty humina Lontoosta kuului ikäänkuin kaukaisten urkujen alimmalta säveleltä.”

Näin alkaa Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva (The Picture of Dorian Gray, 1891) – paheen kuva. Ote kuvastaa tyyliltään rönsyävää; ylellistä, imelää, taiteellista ja runollista illuusiota – taiteen harhaa ja tunneväristyksiä, jotka kiihdyttävät tunnetiloihin, toimivat porttina paheisiin ja kaikkeen järjestystä ja terveyttä uhmaavaan ja ovat muutenkin saatanasta – aihe, jota teos myös käsittelee.

Otteessa on kuvattu romaanin aidosti amoraalisin hahmo lordi Henry Wotton – hän on esteetti ja tiedemies, joka suorittaa Dorian Graylla vaarallista ihmiskoetta. ”Teos perustuu yksinkertaiselle ajatusleikille: mitä jos muotokuvan malli ja muotokuva vaihtaisivat paikkoja? Johdattelustaan, radikaaleista puheistaan ja hedonismin ihannoinnistaan huolimatta lordi Henry on vain teoreetikko, joka ei itse pistä itseään alttiiksi filosofiansa arveluttaville vaikutuksille, vaan elää sovinnaista seurapiirielämää. Tästä leikistä aukeaa myyttis-filosofinen perspektiivi, jossa Platonin Eros kohtaa tohtori Faustuksen ja Narkissos haastaa Pygmalionin. Muotokuvaan ilmestyvät ajan ja haureiden tekojen jäljet, mutta oikea Dorian Gray säilyy ulkoisesti yhtä ruusuisena viattomana ja hurmaavana kuin sinä kesäpäivänä, jolloin Basil Hallward hänet maalasi.”, kirjoittaa Sanna Nyqvist.

Näyttökuva 2020-04-22 kello 1.06.59
Biotaiteilija Johanna Rotko käyttää kuviensa materiaalina itse tehtyä kasvualustaa ja siihen siveltyä hiivakasvustoa. Pintaa valotetaan valokuvakehyksen tapaan maskatun kalvon läpi uv -valolla, joka tappaa osan kasvustosta jättäen kuvan varjoalueiden hiivapinnat eloon. Näin luodaan pohja kasvavalle kuvalle, joka ilmestyy näkyville useiden päivien aikana laajeten, hajoten ja kontamitoituen muiden mikrobien kanssa. Teokset kommentoivat klassisen potrettikuvan ja elämän välistä suhdetta. Kuva: Johanna Rotko http://www.johannarotko.com

 

Khid ja Paperi T ovat nyt antamassa (loppu?)raporttia syvältä kuolemasta, liasta ja rappeutumisesta, tai jostain mikä on liikaa ihan kaikkea ja siellä on jotenkin todella ahdasta levyllään HBD RIP. Ei ihmekään että tekee mieli hypätä ulos.

HBD RIP on paitsi Suomen ja ehkä koko maailman ja myös kosmoksen musiikkihistorian kaikkien aikojen tunnelmiltaan raskain levy. Lähes sietämätöntä laahaavuutta, umpimasentunutta ja umpeen hapantunutta piimämäistä katkeruutta tihkuva albumi on passiivis-aggressiivisuuden ilmiaggressiivinen manifesti ja täynnä (itse)inhoa. Se on kuin jättimäinen likapyykkikori täynnä paskaisia vaatteita, joka paiskataan tuntemattomien ja tuttujen naamaan, koska tiedetään tai ainakin kokeillaan, että kestääkö ne sen. Kuin jonkun synkeimmätkin onkalot olisi läpivalaistu ja sieltä löytyvän inhimillisyyden iljettävin skaala olisi nostettu päivänvaloon. HBD RIP on jonkinlainen räppilevyjen Markiisi de Sade – tai tunkio.

Olemme yhtä sairaita kuin ovat salaisuutemme, sanotaan. Kaikenlaiset rintamakarkurit, perseennuolijat ja varkaat täyttävät albumin henkilögallerian itseinhon ohella. Ehkä pettymys olisi parhaiten levyä kuvastava sana.

Ja sellaisena se on erittäin henkiinherättävä, elvyttävä, nostattava ja potkaisevakin katharttinen kokonaisuus.

Synkeät luolat, joissa levy soundillisesti vaeltaa lyhyiden ylipitkien, sekavasti punkhenkisesti ja syntetisaattorisinfonisesti laadittujen sävellystensä kanssa on melkoinen statementti maailman, musiikkialan ja henkilökohtaisen kaaokseen.
Tunnelma on että ok, nyt riitti.

Edes levyn ironia ja tietoinen maneerisuus eivät tee siitä helposti lähestyttävää kuulijalle. Mutta kahdeksan kappaletta sisältävä HBD RIP ottaa omansa: se muistuttaa erityisesti oman aikansa ja varsinkin itsensä estetiikasta. Dekadenssi – rappio, turmelus ja lopunajat – on lopultakin vain pinnallinen naamio, jonka takaa paljastuu hyvin perinteinen opetus: paha (kaikissa muodoissaan) saa lopulta palkkansa ja exit löytyy.

Neroudesta, jumalallisesta johdatuksesta vai profetianomaisesti julkaisu sattui ajankohtaan missä kuolema tai maailmanloppu eivät todellakaan ole mikään vitsi ja tuskin naurattaa ketään – edes ylidramaattisessa ja itseironisessa mielessä. ”Kuole niin kuin opetat” ja ”maailmanloppu aivan loppu” -tyyppiset sanoitukset saivat yllättäen melko karmivan kontekstin – kuin Orfeus ei olisikaan palannut manalaan noutamaan rakastaan vaan ottanut suoraan itse Haadeksen roolin ja esittää olleensakin siellä aina hyi helvetti. Hyi, helvetti.

Semmosta se on kun paska nousee päivänvaloon.

Näyttökuva 2020-04-22 kello 0.33.54
Kerberos (m.kreik. Κέρβερος, ”ker berethrou”, ’kuopan hirviö’ tai ’kuopan demoni’) on Kreikan mytologiassa koira, joka vartioi Haadeen eli manalan porttia. Kerberoksen tehtävänä oli päästää ainoastaan kuolleiden haamut sisään manalaan ja estää niitä pääsemästä sieltä pois. Kerberoksella on Hesiodoksen Jumalten synty -teoksen mukaan 50 päätä, mutta myöhemmät runoilijat kertoivat päiden määräksi kolme. Sillä oli lohikäärme häntänään, ja sen harja koostui joukosta käärmeitä.

 

Näyttökuva 2020-04-22 kello 3.27.04
OK OK

Ja sen huomaa tässäkin päivässä ihan tosielämässä. Jo nyt puhutaan ajasta ennen ja jälkeen pandemian – tätäkin tekstiä kirjoitellaan keskellä kärsivällisyyttä koettelevaa pandemia -eristystä, jonka yllättävänä piirteenä nousevat nyt esiin mädännäisyydet liike -elämän ja politiikan saralla. Aikaa kuvastaa tuntemattomuus, epätietoisuus ja pelko tai toisaalta samanaikainen omassa kodissa elossa ja turvassa olemisen onnellinen tunne, itsensä kohtaaminen, lepo ja perusarvojen kirkastuminen. Uuden edessä olevan kauhu ja mahdollisuudet. Ärtyneisyys, hermostuneisuus ja ihan viha. Ainakin twitterissä.

Palaminen on muuten aineen reagointia ilman kanssa.

Nähtäväksi jää, onko aika ennen pandemiaa historiankirjoissa toinen belle époque  (aika ennen maailmansotia) – kultainen onnen aika joka ei palaa sellaisenaan koskaan – vai oliko sekin jo sota-aikaa, kuten esimerkiksi Paperi T:n aiempi tuotanto individualismin, hedonismin ja eksistentialistisen kriisin tai kysymysten kuvauksineen jo peilasi.

HBD RIP on muutenkin monella tapaa soundillisesti ja teksteiltään jatketta trooppeihin ja kuvastoon tai myös tematiikkaan jota taiteilijat ovat tekemisissään aiemmin tutkineet, kuten esimerkiksi Rumba huomauttaa arviossaan. Se myös tihkuu musiikillisia viitteitä aikalaisiinsa, kuten vaikkapa Tiramisun variaatio Draken Nonstopin biitistä (levyltä Scorpion 2018)

Siinä missä  Paperi T:n Kaikki on hyvin (2018) ja DJ Kridlokkin (Khid) Silius (2019) pohti todellisuutta, narrattiivia ja sen vaihtoehtoja ja oli sillä tavalla muutoksen tai rohkeuden äärellä, HBD RIP pakittaa päin kyseenalaistamista prosessin keskellä ja on yhtä hyvin olennainen osa sitä – se kohta jossa poltetaan mädättävän tunkion ja homehtumisen tavoin kaikki, mikä ympärillä ja itsessä on ollut pielessä – ja julistetaan sittenkin sen entisen tutun helvetin mukavuutta, kun tuntematon taivas on osoittautunut kerta kaikkiaan karvaaksi pettymykseksi ja valheeksi – siltä tuntuu ainakin tuntuvan tässä kohdin. Kaikki (kaikki) on kansikuvaa myöten nurinpäin ja levyn ensimmäinen biisi viimeisenä peilikuvan tavoin.

”Vaatii erityistä rohkeutta etten vajoaisi masennukseen vaan jatkaisin kulkuani –  mutta minkä vuoksi? Jatkan kuitenkin eteenpäin pimeydessäni – ihminen jatkaa kulkuaan  minussa – kulkee lävitseni¸ Kun kysyn sisimmässäni ”mitä tämä on?” ja pysyttelen siellä kykenemättä vastaamaan¸ uskon että ihmisen minussa tulisi tappaa se mikä on¸ tulla (itsekseen) niin että pääsisin tästä naurettavasta typeryydestäni – minut on tuomittu tulemaan ihmiseksi ja siksi minun on nyt kuoltava – itselleni ja synnytettävä itseni” (Georges Bataille: Piina. Niin & Näin 1/2020)

Rajojen, elämän, kuoleman, täydentymisen ja nokkelan (älykkään) sarkasmin täyteinen kokonaisuus on myös statementti kaikkeen tähän asti kuultuun kritiikkiin ja sellaisenaan projisointi tai heijaste ympäristön reaktioista – se on ylitunteellinen, yliraskas, ylitoivoton, ylitekotaiteellinen, vihainen, hapan ja täynnä viittauksia kuolemisen, itsesäälin, haureuden ja pahoinvoinnin kuvastoihin – ikään kuin tapaaminen suku- tai joukkohaudassa.

Silti se on vimmaisuudessaan mitä isommissa määrin täynnä rakkautta elämää kohtaan – aika kuolettavankin pakahduttavaa. Ikäänkuin jotakin ryömisi ulos vanhaa säkkiä muistuttavasta ruskeasta löyhkäävästä kotelosta ja se nousisikin kevyesti siivilleen sädehtivän kepeäksi perhoseksi muuttuneena. Silloin ei putoakaan – ilma vaan kannattelee. Silti kaikki ne muodot ovat perhosta. Sekin joka sitten joskus maatuu ja muuttuu mullaksi.

Rajojen, yllättävyyksien ja muodonmuutosten kysymysten äärellä on myös suomalainen klassikko Marja-Liisa Vartion Hänen olivat linnut (1967), jossa myös menneisyys kasvaa vähintään yhtä tärkeäksi kuin nykyhetki. Tämäkin teos on paitsi säätyläiselämäntavan ja tietyn aikakauden päättymisen kuvaus, myös taitavasti kerrottu vanhenemisen ja dementoitumisen kuva. Teos voi pinnalta katsoen vaikuttaa tavanomaiseltakin, mutta näkökulma syvenee, kun paneudutaan pohtimaan lintuja – toisaalta rovastivainajan konkreettista täytettyjen lintujen kokoelmaa, joka sekä kirjaimellisesti että symbolina pienenee, rapistuu ja hitaasti tuhoutuu, ja toisaalta lintuja – erityisesti joutsenta ja metsoa – romaanin metaforina ja niiden merkitystä romaanin aikakäsityksen kannalta. Se on samalla synteesi, joka yhdistää lyyrikon näyt ja unet sekä prosaistin kunnianhimon, joka tähtää laveiden kokonaisuuksien luomiseen. Jos moniulotteisuutta ja monitulkintaisuutta pidetään arvottamiskriteerinä, Hänen olivat linnut on modernin suomalaisen kertomataiteen hienoimpia saavutuksia.

 

Näyttökuva 2020-04-21 kello 19.42.15
”Vartio on yksi sodanjälkeisen modernismin vankimmista nimistä, joka kuoli odottamatta vain 40-vuotiaana.”
Arto Vaahtokari, Uusimaa 28.12.2012
Näyttökuva 2020-04-21 kello 23.15.15
Kierre Dorian Grayn muotokuva on hirvittävä kuvaus yhden miehen turhamaisuudesta, välinpitämättömyydestä ja ihmisen kyvystä selittää oma elämänsä aina parhain päin. Omana aikanaan varsin skandaalimaisen vastaanoton saanut teos on syystäkin klassikko: se on samalla vetävä ja luotaantyöntävä.

Vaikka esimerkiksi Wilde itse kiistää taiteen moraalisuuden, hänen tarinansa todistaa sen puolesta. Taiteen – tuon hysteriaan ja ylitunteellisiin tiloihin ajavan epätodellisen –  totuus paljastaa lopussa elämän naamiot, ja väärintekijät ajautuvat väistämättä tuhoon. Päämäärään kun ei voi päästä sillä tavalla, että luulee tuntevansa seudut joilla ei ole koskaan liikkunut – tai edes sen tuntemattoman päämäärän jota ei ehkä edes ole.

Ja mikä on levyn lopullinen sanoma?
Elä niin ettet tarvitse taksia öisin?

”On olemassa ratkaisu. Tuskin kukaan meistä piti siitä, että joutui tutkistelemaan itseään, luopumaan ylpeydestään ja tunnustamaan puutteensa, mikä on edellytyksenä pyrkimyksemme onnistumiselle. Mutta me näimme muiden onnistuvan näin tehdessään, ja me itse elimme elämää, jonka toivottomuus ja turhuus ei enää jättänyt epäilyn sijaa. Kun ihmiset, joiden ongelma oli ratkennut, lähestyivät meitä, meillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tarttua niihin yksinkertaisiin hengellisiin työkaluihin, jotka meille ojennettiin. Taivas ei ole meille enää tavoittamaton, me olemme kohonneet neljänteen ulottuvuuteen, jollaisesta emme olleet osanneet edes uneksia.”

 

 

Suomen musiikkiblogi. Asiaa musiikista ja ihan mistä tahansa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s