Tuuttimörkö on kuollut ja seurauksena on Ex Tuuttiz ja Meri

Ex Tuuttizksen debyyttijulkaisu Meri on runollinen, moderni ja ytimekäs Mozart -teos, josta voi katsoa uuden ajanlaskun alkaneen. Se tulvahtaa tärykalvoille ja keholle kuin hyökyaalto valtavalla, puhdistavalla voimalla yksinkertaisen
ja simppelin rakenteensa alla. 


Tuuttimörkö on nyt kuollut (RIP Tuuttimörkö) ja uusi artisti Ex Tuuttiz on julkaissut ensimmäisen kappaleensa. Kyseessä on merta käsittelevä yksinkertainen ja ytimekäs, punk -ideologisesti stydi, uk -biittien klassisista ja puhtaista muodoista ammentava verbaalinen teos, jonka keskiössä on herääminen todellisuuteen ja vapauttava uuden alku, tai ainakin enne näistä. Se on monella tapaa niin sanotusti ajan hermolla, tai ainakin viestii hermostuneesta ajasta, jossa yltiöpäinen ihmisyyden barokki on niin sykeröityneen ylikasvanutta, toimimatonta ja syöpäistä, että puhdistukseen ei riitä enempi eikä vähempi, kuin totaalinen huuhtelu ja tuho.

 

”Nimen vaihtaminen merkitsee minulle vapautumista. Aloin tehdä Kromihampaan jälkeen uutta Tuuttis-levyä, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Olin täysin jumissa. Lopulta turhauduin tilanteeseen. Päätin ottaa Tuuttista tukasta kiinni ja riuhtaista kunnolla. Se ilmeisesti toimi! Jäljelle jäi vain hiustuppoa pitelevä Tuuttimörön kalpea, mutta hieman vapaampi aave, Ex Tuuttiz”, Ex Tuuttiz


Biisin voi tulkita käsittelevän aihettaan isossa tai pienessä mittakaavassa – samalla tavalla palaen kuin myyttien, kuten esimerkiksi raamattu ja kalevala, tarinat – vertauskuvana tai konkreettisena, sanantarkkana tekstinä. Ehkä mikään vähempi ei riitä herättämään ihmistä ja ihmiskuntaa todellisuuteen, mitä ilmiselvästi eletään. Joskus pelastustoimet vaativat rajuja otteita.

Elämä tuskin venyy iänkaikkiseks
ehkä on-nex
meri
aava sininen _
mies ei, tai hai
ulapalla on tiistai
enemmän pakastettuna kuin pappagallo
mulla on saaristossa lentopallo
tuuttis oli rap legenda ja
koira astu mun paskaan
Ex Tuuttiz, Meri

Runonlaulannallisen, visuaalisen ja myös todella tyylikkään musiikkivideon kuvastossa nähdään muun muassa toteutukseltaan hirvittävän kalliin näköinen nestesimulaatio, jossa vesi tulvahtaa juhlasaliin täyttäen sen kokonaan – eräänlaisena itseään toteuttavana profetiana ikään kuin. Ilmastonmuutos onkin jo kiistatta todellisuutta. Tuoreimman ilmastoraportin mukaan esimerkiksi Grönlannin mannerjäätikkö menetti massaansa  278 miljardia tonnia kuluneena vuonna.

Biisin tarkoituksena tuntuu olevan käsitellä näitä luonnonkatastrofeihin liittyviä tunteita ja erityisesti moraalisia kysymyksiä.

Se liplattaa niin saatanasti
kultaplattaa niin saatanasti
(ei yhtään)
hei hanttapuli
sä olit kuumaa kamaa kun feta tuli
ja märkää kamaa kun jäätiköt suli
osta sun lapsilles snorkkelit
se on luonnos et 
on paras rakastaa merta tai käy huonosti
Ex Tuuttiz, Meri

Aihe ei ole uusi ihmiskunnan historiassa ja sitä voi lähestyä myös metaforisesti. Myyttien ja uskontojen historia näkee luonnonkatastrofit usein rangaistuksina tai puhdistuksena, joiden tarkoitus on hyvä: hedelmöittää maaperää, yhdistää riiteleviä ihmisiä, viedä väärän vallankäytön, väkivallan, epärehellisyyden ja -aitouden saaste mennessään.

Tulvatarina löytyykin kaikista ihmiskulttuureista. Myyteissä toistuu pieleen meneminen, väkivaltaisuus, vääryys ja paha, uuden luominen, tuhoamisen katumus. Eräs yhteneväisyys vedenpaisumustarinoissa on maankuoren avautuminen ja vesien purkautuminen maan syvyyksistä. Koska maa oli materiaa ja vastasi symboliikassa ihmistä, tämä tapahtuma tarkoittaisi ihon avautumista ja veren purkautumista. Samalla tapaa kuin vesi merkitsi elämää (jumalana), samalla tapaa ihmisruumiissa veri on elämän symboli.

Esimerkiksi Kalevalassa venettä veistäneen Väinämöisen kirves osui varpaaseen, mistä alkoi tulvan lailla kaiken alleen peittänyt verenpaisumus. Vaikka verinen tulva koko suuruudessaan ei olekaan jäänyt Kalevalaan, tarina löytyy kuitenkin muilta suomalaisugrilaisilta. Koska veri ja vesi vastasivat toisiaan, voisi symboliikan pohjalta ajatella Tuonen tumman joen olleen veren musta joki. Tarinassa materiaan, eli pelkkään ihmisviisauteen turvautuneet hukkuivat, mutta veden, jumalallisen viisauden varaan heittäytyneet selvisivät kuolemattomina. Lisäksi siitä voi päätellä Väinämöisen uskotun olleen lihaa ja verta, ei siis jumala henkiolentona, vaan ihminen.

Meri ja tulviminen ovat toistuneet aiemmin usein myös suomalaisissa rap -lyriikoissa, kuten Gasellien Jano -albumilla, Pariisin kevään teksteissä ja Tommishockin ja Kalifornia-Keken Solaris -kappaleella (2016). Joskus itkiessä tosiaan tuntuu, että sisältä sulaa joku ikiruota tai jäävuori. Eikä se ole paha asia.

Sit ku mitään ei oo jäljel enää
Miks vaikeen pitää enää tärkeen mitää
Sydän rakennettu nii et särkee sisält
Ainoo joka puhuu koskaan sulle on minä
Jos osais itkee olis kyynelistä valtameri
Tommishock, Kalifornia -Keke: Solaris

Onkin kiinnostavaa nähdä, viekö Ex Tuuttiz julkaisujaan vieläkin draamallisempaan suuntaan ja kehittelee näitä teemoja musiikillisen ja runollisen dialogin avulla. Lakoninen elementti tuo huumoria, ehkä asettaa tehtävän ja herättää pohtimaan, onko kyseessä pelillinen tarina vai ei. Meri referenssinä korostaa joka tapauksessa ihmisten universaalia kokemusta siitä huolimatta, että kaikki on aivan suomalaista.

 

Näyttökuva 2020-03-01 kello 9.53.09
Kaikki klassisen tyylin keskeiset piirteet voidaan löytää Mozartin musiikista. Selkeys, tasapaino ja läpinäkyvyys ovat kaikki mukana, joskin tuon ajan musiikille tyypillisen hentouden lisäksi Mozartilla on myös voimakkaasti uhkaavansävyisiä teoksia, kuten 20. ja 24. pianokonsertto, g-molli-jousikvintetto, 40. sinfonia ja Don Giovanni. Varsinkin elämänsä viimeisen vuosikymmenen aikana Mozart tutki kromaattista harmoniaa ajalleen poikkeuksellisen syvälliseen tapaan. Tuolloin syntynyt Haydnin suuresti ihailema Dissonanssi-kvartetto (KV 465), jonka aloitus osoittaa erityisen selvästi, ettei Mozartin musiikki ole ainoastaan kepeää ja hyväntuulista. Kuvassa Perseus, runoratsu Pegasos ja Andromeda.

 

Näyttökuva 2020-03-01 kello 10.14.41
Syntyikö alkumeri sulasta kivimassasta?
Uusi tieteellinen malli esittää, että merivesi olisi tiivistynyt kiviaineksesta jo 4,4 miljardia vuotta sitten niin kutsutun hadeeisen aionin aikoihin. Meri ja alkumeri ilmenee myös Kalevalassa. Kuvassa Minna Sundbergin näkemys Iku-Tursosta.

 

Kalevala, kahdesviidettä runo

Ututyttö, neiti terhen, u’un huokuvi merelle,
sumun ilmahan sukesi; piti vanhan Väinämöisen
kokonaista kolme yötä sisässä meren sinisen
pääsemättänsä perille, kulkematta kunnekana.

Yön kolmen levättyänsä sisässä meren sinisen
virkki vanha Väinämöinen, itse lausui, noin nimesi:
”Ei ole mies pahempikana, uros untelompikana
u’ulla upottaminen, terhenellä voittaminen.”
Veti vettä kalvallansa, merta miekalla sivalti.
Sima siukui kalvan tiestä, mesi miekan roiskehesta:
nousi talma taivahalle, utu ilmoillen yleni.
Selvisi meri sumusta, meren aalto auteresta;
meri suureksi sukeutui, maailma isoksi täytyi.
Oli aikoa vähäinen, pirahteli pikkarainen.
Jo kuului kova kohina viereltä veno punaisen;
nousi kuohu korkeaksi vasten purtta Väinämöisen.
Siinä seppo Ilmarinen toki säikähti kovasti:
veret vieri kasvoiltansa, puna poskilta putosi.
Veti viltin päänsä päälle, yli korvien kohenti,
peitti kasvot kaunihisti, silmänsä sitäi paremmin.
Itse vanha Väinämöinen katsoi vierellä vesiä,
loi silmät sivulle purren. Näki kummoa vähäisen:
Iku-Turso, Äijön poika, vieressä veno punaisen
nosti päätänsä merestä, lakkoansa lainehesta.
Vaka vanha Väinämöinen saipa korvat kourihinsa.
Korvista kohottelevi, kysytteli, lausutteli,
sanan virkkoi, noin nimesi: ”Iku-Turso, Äijön poika!
Miksi sie merestä nousit, kuksi aallosta ylenit
etehen imehnisille, saanikka Kalevan poian?”
Iku-Turso, Äijön poika, eikä tuo ihastu tuosta
eikä tuo kovin pelästy eikä varsin vastaele.
Vaka vanha Väinämöinen tarkoin toiste tutkaeli,
kolmasti kovin kysyvi: ”Iku-Turso, Äijön poika!
Miksi sie merestä nousit, kuksi aallosta ylenit?”
Iku-Turso, Äijön poika, jo kerralla kolmannella
sanan vastaten sanovi: ”Siksi mie merestä nousin,
siksi aallosta ylenin: oli mielessä minulla
surmata suku Kalevan, saa’a sampo Pohjolahan.
Kun nyt lasket lainehisin, heität vielä herjan hengen,
enpä toiste tullekana etehen imehnisille.”
Silloin vanha Väinämöinen heitti herjan lainehisin.
Itse tuon sanoiksi virkki: ”Iku-Turso, Äijön poika!
Ellös sie merestä nousko, ellös aallosta yletkö
etehen imehnisille tämän päivyen perästä!”
Senpä päivyen perästä ei Turso merestä nouse
etehen imehnisille, kuni kuuta, aurinkoa,
kuni päiveä hyveä, ilmoa ihailtavata.

Ex Tuuttiz julkaisi uutta musiikkia keskiviikkona 19. helmikuuta musiikkivideon kera. Meri on ensimmäinen kappale toukokuusta ilmestyvältä albumilta. Uuden materiaalin julkaisee Johanna Kustannus.

 

Suomen virallinen musiikkiblogi kaikille. The Music Blog of Finland.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s