Mia Suszkon herkkä EP Rabbit Holes on täynnä tummaa voimaa – Do No Wrong

Through the Unknown, We´ll find the New – Charles Baudelaire, Les Fleurs du Mal

 

 

Iloisen 20 -luvun rappio, dekadenssi ja maailmanloppu pulppuaa liejuisissa vesissä, mutta synkkien virtojen syvyyksista nousee kaunis tumma ääni, jonka täyteläisyys ja surumielisyys pakahduttaa. Puhtaan kauniit pianosävelet putoilevat kuin helmet tai valkoiset kukat mustaan maisemaan, jossa mätänevät ruumiit ja menneeseen haudatut pahat teot löyhkäävät makeina, herkkien siipien liidellessä kirkkaina taivaalla höyhenen kevyesti. Jotenkin tollainen on kombinaatio mielikuvista, minkä Mia Suszkon murheellinen EP Rabbit Holes synnyttää. Omapäinen, musta, herkkä, kaunis ja protestimaisen alleviivatun perinteisen singer & songwriter  – siinä klassisessa mielessä.

Mia Suszko on herkkä ja upea, vahva, voimakasääninen artisti, joka ansaitsee läpimurron ja tulla kuulluksi tarkkaan. Suomen Varkaudessa lapsuutensa viettänyt Mia Suszko on suomalais-amerikkalaisen perheen nuorin tytär. Hänen isänsä Gregory Suszko on alunperin kotoisin St. Louisista, Missourista, ja tuli Suomeen 80 -luvulla opiskelemaan pianonsoittoa. Mian äiti Hannele taas on kotoisin Helsingistä. Suszko -sukunimen juuret vievät Ukrainaan. Mia alkoi jo lapsena tapailla elokuvien musiikkia kotona pianolla. Kouluikäisenä hän lukittui koulun musiikkiluokkaan tai lähti kotiin kesken koulupäivän soittelemaan kitaraa mieluummin kuin meni tunneille. Laulaminen ja säveltäminen olivat lähellä sydäntä, mutta originaali soundi poikkesi normista ja Mia sai kuulla kuulostavansa mieheltä – kerran myös potkut koulun bändistä, koska opettaja pelkäsi Mian improvisoivan ja soittavan liian omaperäisesti konsertissa.

Ensimmäiset bändit Lights Out ja Whitelines esiintyivät festareilla, baareissa ja tapahtumissa ja osallistui moniin kilpailuihin, ja kesällä 2013 Mia voitti Big Jam -kilpailun Helsingissä. Tästä alkoi yhteistyö tuottaja Jam Simonsin kanssa, joka tuotti ja äänitti Mian ensimmäisen sinkun In these streets Los Angelesissa. 2017 Mia Suszko osallistui Voice of Finlandiin uran tuntuen jumitattavan ylivoimaista seinää vasten, ja Lana Del Ray -soundinen Mia pääsi Anna Puun joukkueeseen. Siitä hän tuli kaapatuksi edesmenneen Olli Lindholmin tiimiin, lopulta syttyen tuleen ja tullen toiseksi koko kilpailussa. Seuraavan syksyn Mia kiersi taustalaulajana ja kitaristina Olli Lindholmin kanssa. He julkaisivat dueton Rauha, joka oli mukana albumilla Mitä jos mä rakastan.

Mian musiikillisia esikuvia ovat artistit kuten Susanne Sunfor, Tori Amos, Alanis Morissette ja Eva Cassidy. ”Olen aina kuunnellut musiikkia aika laidasta laitaan ja nuorempana kuuntelin paljon enemmän esim. Led Zeppeliniä, Jimi Hendrixiä ja Nirvanaa. Rakastan myös elokuvamusiikkia ja siksi ehkä myös omassa musiikissa on vaikutteita siitä genrestä paikoitellen. Olen aina ollut kiinnostunut tosi monista asioista, varsinkin mistä tahansa luovasta ja vähän normaalista poikkeavasta, mutta mikään ei kuitenkaan ole tuntunut niin omalta kuin musiikki,” Mia kertoo.”Olen opiskellut vähän sitä ja tätä (mm. kieliä, psykologiaa, koodausta, reikiä ja hierontaa) ja olen muutamia kertoja ollut lähellä jättää musiikin kokonaan pois, mutta sitten jotenkin aina palaan siihen. Vuonna 2010-2013 opiskelin Jyväskylän konservatoriolla ja valmistuin sieltä muusikoksi / pop-jazz laulajaksi.”

Muottiin sopimisen ongelma on kulkenut rinnalla koko elämän. ”Ehkä se on vähän kliseistä, mutta tuntuu ettei se oikein edes ole oma valinta, vaan se vaan on niin syvällä jossain itsessä, ettei siitä pääse eroon vaikka välillä haluaisi. Mutta ehkä vuosi vuodelta tunnen itseäni paremmin – tiedän millainen lauluntekijä ja muusikko olen, enkä enää yritä sopia johonkin muottiin minkä ajattelin olevan melkeinpä pakollista aiemmin. Yritän tehdä vain ja ainoastaan sitä mikä todella tuntuu oikealta ja aidolta minulle. Siksi en seuraa melkeinpä ketään muuta pienempää tai suurempaa musiikkiartistia somessa, koska haluan pitää fokuksen vain omassa tekemisessä ja nauttia siitä.”

Mia Suszkon EP Rabbit Holesin suorastaan vangitsevan intiimi tunnelma pohtii toden teolla olemista kolossa jossain maan alla halusit tai et – turvallisessa, lämpimässä, pimeässä ja yksinäisessä. Kappaleet Pull Me Back, Already Lonely, Dreams, Do No wrong ja Rabbit Holes uppoavat niin syvälle tunteeseen, että sydän pakahtuu. Levy onkin esittelytekstin mukaan tarinoita yksinäisyydestä ja päättyneistä ihmissuhteista. Ehkä tarinoita suoraan sydämestä, johon on joskus tai useinkin sattunut tosi lujaa. EP:stä huokuva suru on mittakaavoiltaan osin jopa jotenkin väkivaltaisen oloista. Todella herkän ja suojattoman oloinen EP on kuitenkin samalla täynnä äänetöntä syvää voimaa, päättäväisyyttä, määrätietoisuutta, tyyneyttä ja rehellisyyttä. Valoa.

Raskasta ja totta. Pahan kukkien ensimmäinen laitos oli järjestetty viiteen temaattisesti erilliseen osaan: Spleen et Idéal (Raskasmielisyys ja ihanne), Fleurs du mal (Pahan kukkia), Révolte (Kapina), Le Vin (Viini) ja La Mort (Kuolema). Ensimmäinen laitos ilmestyi 25. kesäkuuta 1857 painoksena, jonka suuruus oli 1 300 kirjaa. Kirjan kappalehinta oli kolme frangia.

Aina ei syystä tai toisesta voida suoraan sanoa mitä halutaan, tunnetaan ja oikeasti nähdään ja koetaan tai ei vain tiedetä, mitä tehdä.

And I can’t help but feel just a little scared
but they say you should keep your feelings to yourself
And how come no one ever told me that there’s always a new story

You just keep on moving on
cause everybody’s moving on,
do we just keep on moving on?
How do we keep on moving on? 

I’ve waited so long, so long but now I’m here again
gone down this road so many times before…
Mia Suszko, Rabbit Holes

Baudelairen Pahan kukat (Les Fleurs du mal) on teos kokemisesta, jota ei sovi sanoa ääneen ja ilmiöistä, joista ei sovi puhua – normeista. Se ilmestyi 1857 ja lytättiin täysin. Baudelaire ja hänen kustantajansa haastettiin jopa oikeuteen ”yleisen moraalin ja hyvien tapojen halventamisesta”. Runoilija tuomittiin maksamaan 300 frangia sakkoja, kuusi runoa kiellettiin, määrättiin poistettavaksi kokoelmasta ja niiden julkaiseminen oli kielletty Ranskassa vuoteen 1949 saakka.

Pahan kukkien kauheat runot sisälsivät sopimattomia asioita, kuten myötätuntoa yhteiskunnan vähäosaisia kohtaan, suoraa puhetta ja totuutta virallisen totuuden alla. Suomalainenkin 1800 -luvun lopun taide on täynnä viestiä yläluokkaisesta kaksinaismoraalista, jonka tekopyhää kuplaa sävytti esimerkiksi naisilta ja aviopareilta odotettu siveellisyys ja nuhteettomuus ja julkisivun takana maan ja maailman tapana syvästi atavistinen elostelu, väärä vallankäyttö, naisten esineellistäminen, juopottelu ja bordelleissa käynti, joka oli miehille halutessaan sallittua ja kaikkien tiedossa oleva, ääneen puhumaton asia.

Wikipedia muuten kertoo, että kokoelmassaan myös perinteistä, oikein tiukkaa runomittaa syystä tai toisesta käyttänyt Baudelaire omisti kokoelmansa ”virheettömälle runoilijalle, Ranskan kirjallisuuden täydelliselle taikurille” Théophile Gautier´lle. Lukiessaan runoa Le Cygne (Joutsen) Victor Hugo totesi Baudelairen synnyttäneen kirjallisuuteen ”uuden väristyksen” (un nouveau frisson).

Mutta mikä saisi kukkimaan hyvän kukat ja sellaiseksi muuttuneen ilmaston, jossa ihan kaikkien olisi turvallista ilmiintyä kirkkaan sinisen taivaan alle? Ainakin nimibiisissä Rabbit Holes ollaan vettä vailla.

Once blooming
so upright and strong
Now hollow
and so dried out
in the sun

Not the same color
lost all it’s glow
I’ve lost all my virtues
like I’m sure
you know

I’m sorry for
the indifference
for blaming it all
on my sullenness
Both feeling
it was really
something else
Mia Suszko, Already Lonely

Ainoa keino on puhkaista asiat konkreettisesti päivänvaloon teoilla ja sanoilla, lopettaa vaikeneminen & vaan eteenpäin meneminen, vaikka se olisikin raastava prosessi. Silleenhän ne kukatkin maan pinnalle nousee maan ytimistä, samettiset, siniset orvokit, valkovuokot, resedat ja ruusut, nauttimaan raikkaasta vedestä, tuulen oudosta suhinasta, avarasta taivaasta ja valosta, vaikka läpi asfaltin, oikein nähtyinä ja koska joskus ne asiat vaan tapahtuu ja elämä. What you do makes a difference and you just need to decide what kind of difference you want to make. Right?

Ei kantsi jäädä koloon nukkumaan sunkaan.

Ooohhh Ooohhh
Wake me up
When the storm is passed
and we’re
We’re looking in to a clear blue sky
Mia Suszko, Dreams

 

 

 

Suomen musiikkiblogi. Erittäin ammattimainen taidejournalistinen ammattijulkaisu.