”On ne nähneet. Minä olen kysellyt. Nähneet ne on, mutta ne ei mielellään kerro.”
Halki horisontin ´69
Suomessa elettiin 1960- ja 1970-luvuilla suuria ufovuosia. Eri puolilla maata tehtiin havaintoja oudoista valoilmiöistä. Lentäviä lautasia nähtiin erityisesti Pudasjärvellä.
”Silloin kun maailmassa on jännitteitä, alkaa näkyä ufoja”, pohti Porin ufokerhon johtaja, eläinlääkäri Jarl Lund Aamun peili -ohjelmassa vuonna 1992.
Internetistä löytyy listoja ufo -havainnoista esihistoriasta lähtien, mutta erityisen tiheästi niitä on 50 -luvulta eteenpäin, kun avaruusmatkailu ja ihmisen universumin herruus alkoivat teknologian ja tieteen kehittyessä. Termi UFO tarkoitti alunperin ilmavoimien kansallisen turvallisuuden tarkoitusperiin lanseerattua ”mitä tahansa ilmassa liikkuvaa kohdetta, jota ei saada tunnistettua.”
Kansallisen ja kansalaisen kokeman turvallisuuden tarkoitusperät ovatkin yhä vieläkin kaiken ufoihin liittyvän ja myös niiden metaforisen käytön ytimessä. Valta, puolustautuminen, varuillaan olo ja ryhmädynamiikka. ”Normaalin” paine. Me/muut -ajattelu. Tuntemattoman pelko.
UFOt ja avaruus ovat jälleen todella ajankohtaisia, myös suomalaisessa musiikissa. Julkaisut ja visuaalit ammentavat tutkimattomien tuntemattomuuksien syvyydestä tai käyttävät alien – tai avaruusmetaforaa ulkopuolisuuden, yksinäisyyden ja yhtenäisyyden kokemuksen kuvauksissa tai normaalia moukaroivina vapaus – anthemeina. Esimerkiksi Vesalan Mul ei oo lapsuuden sankarii -musavideo, Mari Johannan tuore Alien, New Ro:n Kosmos tai Space Renegadesin Summer Destroyer ja tuoreimpana nyt juuri julkaistu Juhani Saksikäden Pudasjärven ufot.
Laskeutumisjälkiä
Mysteerit oikeiden ufojen (avaruusolentojen) ympärillä vaihtelevat salaliittoteorioista (Area 51), uskonnoista ja kulteista siihen, että kaikki on selitettävissä ja maa -planeetalla oleva tietoisuus ja elämänmuoto on ainoa koko universumissa. Esimerkiksi Oxfordin yliopiston Future of Humanity -tukimuslaitoksen tutkimus romuttaa havainnot maapallon ulkopuolisista ufoista ja avaruusolennoista. Sen mukaan olemme ainoa sivilisaatio, jonka maailmankaikkeus on saanut aikaan. Kaikki tutkimuksen tekijät ovat kuuluisia alallaan: tulevaisuudentutkija Anders Sandberg, moraalifilosofi Toby Ord ja nanotekniikan asiantuntija Eric Drexler. Johtopäätös on yksiselitteinen: avaruusolioita ja -aluksia ei ole eikä tule.
Avaruudella ei ole rajoja. Pelkkä avaruus käsitteenä ulottuvuuksien, voimien ja aikaan liittyvien teorioiden ristivedossa koettelee tietoisuuden ja älyn rajoja, ainakin allekirjoittaneella. Avaruus käsitteenä on ikään kuin lähtökohtaisesti henkimaailman ja mielikuvituksellisen juttuja. Loputon, siis koskaan loputon syvyys, tappavuus ihmisen kulmasta ja totaalisen tuntematon on myös kieltämättä kiehtova ajatus. Se on täynnä vaaroja ja mahdollisuuksia.
Ufoja yöt läpeensä
Avaruudellinen, taiteellinen, mystinen ja tuonpuoleinen on kiehtonut ihmisiä, taiteilijoita ja filosofeja kautta aikojen. Kosmos on kaiken lävistävän tuntemattoman mutta tunnistettavan hengen ja syvyyden ja syntymisen, luovuuden vertauskuva. Aihe onkin tuottanut valtaisan määrän taidetta ja populaarikulttuuria. Lukemattomat tarinat ja kertomukset ovat saanet muodon erityisesti elokuvassa ja musiikissa. Niiden vaikutus ei ole aivan vähäinen, minkä huomaa ihmiskunnan reaktioissa ja ohjautumisessa katastrofien kynnyksellä tai maailmanlopun tunnelmissa. Science fictionista on tullut hedelmällinen väline tarkastella ihmistä ja valistuksen ajan jälkeistä maailmankuvaa kriittisestikin. 60- ja 70 -lukujen ufokultit, teknologian kehittyminen ja yksilönvapauden nousu ovat luoneet ufoteeman ympärille kokonaisia musiikki- ja elokuvagenrejä. Suomalaistakin avaruusromua -ja musiikkia on olemassa valtavan meditatiiviset ja rikkaat määrät.
Taiteilija Teemu Keisterin videoklippi kiteyttää mainiosti UFOihin liittyviä reaktioita ja tunteita hyvässä ja pahassa sinänsä kantaa ottamatta. Se kutsuu tervetulleeksi kosmiselle aikamatkalle. ”Tällä aikataipaleella, tällä matkalla pääsemme kokemaan jotain aivan uutta. Rentoudu, ja me kaikki voimme kokea jotain aivan uskomatonta.”
Ufot kuuluvat tavallaan maisemaan
Tuoreessa otteessa UFO on muuttunut eksistentialistiseksi pohdinnaksi, syvän yksinäisyyden, ulkopuolisuuden tai toisaalta vapauden tunteen vertauskuvaksi kilpailuyhteiskunnan, addiktioiden, korostuneen individualismin ja hedonismin aikakautena. Sillä voi myös ilmaista, että jokin on niin uskomatonta, että tuntuu ettei se ole tästä maailmasta ollenkaan. Avaruusteemalla on myös kiistatta nykyään aina nostalginen yhteys tekijöiden vanhempien ja isovanhempien aikoihin, 60- ja 70- lukuun.
Yksilö voi kokea olevansa aivan extraterrastial – tai tulevansa kohdelluksi sellaisena. Alien -tematiikalla voi käänteisesti korostaa sitä, ettei ole sen kummallisempi kuin kukaan muukaan, eikä kukaan meistä, ympäristön reagoinneista ja yhä kapenevista normaalin rajoista huolimatta, – aikoina, kun ihmisyyden, normaalin ja terveyden narratiivia luodaan ja rajoitetaan kilpailun, tuottavuuden ja tehokkuuden näkökulmista. Se viittaa välittömästi vaihtoehtoiseen, uskomuksiin, virallisen ulkopuolella olevaan, valtaan. Hallinnan mekanismi taas on tuottaa normeja – helppona esimerkkinä ihan ihmisen kehoon liittyen.
”Micheal Foucaultin ajattelussa biopolitiikka on hallinnan mekanismi, jonka avulla tuotetaan normia siitä, mikä on oikeaa ja luonnollista. Käyttövoimaa se saa siitä, että ihminen sosiaalisena eläimenä pyrkii toimimaan normien mukaan tullakseen hyväksytyksi yhteisössään. Ilpo Helenin mukaan normalisointi on tekemässä tilaa optimoinnille, jossa ihmiset suhtautuvat itseensä yhä enemmän biologisesti ja biolääketieteellisesti muokattavina olentoina. Normaali sukeltaa syvemmälle ihmisruumiiseen, ja itsen hallinta muuttuu yhä konkreettisemmaksi. Valtasuhteet voidaan kuitenkin paikallistaa ja niiden toimintaa tutkia kirjoittamalla ne auki ja tekemällä ne näkyväksi,” kirjoittaa Voima -lehti 5.5.2018.
Kuka täällä on enää normaali? Vastaus: todellisuudessa, ihan jokainen.
Siitä sykähteli sellainen valo
Suomalaisen ja suomenkielisen räpin pioneereihin lukeutuvan Juhani Saksikäden UFO -albumi on hiphop -henkinen, mutta fuusioi todella luovasti eri genrejä 50-luvusta -nykypäivään. Soundillisesti siinä kaikuu 60-70 luvun vaihteen jutut, varsinkin tuon ajan fuusiojazz ja instrumentaalinen proge – mutta ajattomalla, jotenkin astraalitason weirdolla ja samalla kuitenkin tunnistettavalla otteella.
”Sinänsä en ole ennen juurikaan ajatellut ufojuttuja, mutta Kauko Röyhkän taannoisesta facebookpäivityksestä ”Jos minä olisin ufo en välttämättä ihan ekaksi menisi Pudasjärvelle” seuranneista kommenteista tajusin, että tällainen ilmiö ja kirja Pudasjärven Ufot (1972) on tosiaan olemassa. Lainasin kirjastosta kirjan ja innostuin asiasta. Kirja oli kirjoitettu vähän vanhahtavasti ja kivasti luettavaan tyyliin, biisien nimetkin levyllä ovat lainoja kirjan sivuilta. Hauskaa oli myös että kun ilmoittelin että tällainen albumi on tulossa, aloin saamaan somen kautta viestejä tuolta alueelta tyyliin ”näkyy niitä vieläkin, olet oikeilla jäljillä”. Pitäisi ehkä itse tehdä retki alueelle ja soittaa vaikka katusoittosetillä levy läpi yöllä jossain siellä ulkona ja katsoa, josko ufot tulisivat kuuntelemaan, mahdollisesta kirjastoesiintymisestäkin on ollut jo puhetta. Levy myös arkistoidaan Pudasjärven kaupunginkirjaston kotiseutuosastolle”, kertoo Juhani Saksikäsi itse tuoreen levyn lähtökohdista.
Juhani Saksikäden Pudasjärven ufot versioi UFO -teemaa mitä yllättävimmillä tavoilla. Tunnistettava Saksikäsi -tempo tuikkii vaihteluitua, erilaisia soittimia ja genrejä, ja haalii pienellä nyansseilla mukaansa paljon itseään isomman kosmoksen. Soundeja on laidasta laitaan, Japanista Pudasjärvelle ja popkulttuuriin syviin juuriin asti. Normaalia, todellisuutta, omia havaintoja, tulkintoja, eksistentialismia ja mielen avaruudellisia rajoja pohtimaan kutsuva yllättävä kokonaisuus edustaa jo itsessään vastavirtaa, persoonallisuutta ja ”outoutta” läpitunkevissa määrin. Se, ja Juhani Saksikäden tekeminen onkin eräänlainen albumien UFO, omaperäinen ja oivaltava kokonaisuus. Silti se on varsin käsinkoskeltevan tunnistettavaa ja tuoretta musiikkia. Täysin normaalia.
Jopa huippuajankohtaista. Edelläkäyvää.
”Mietin pitkään sellasta, että miks kaikki ”taiteellinen ja avaruudellinen” musa on aina tosi hidastempoista, itsekin syyllistynyt siihen. Sit kuuntelin yhtä Neil Youngin levyä missä se kitaroi aika hitaasti meneviin komppeihin ja oivalsin: ysärin alun henkisiä nopeita räppibiittejä ja päälle hidasta soundimaalailua, siitä toi homma lähti etenee,” kertoo Juhani Saksikäsi.
Hyvä yö maakävelyyn
Saksikäsi itse on suomenkielisen rapin todellinen pioneeri ja oman tien kulkija Itä-Helsingin Mellunmäestä, joka on tehnyt useita omakustannejulkaisuja 90-luvun puolivälistä asti. Julkaisuja on myös levy-yhtiöillä, kuten Karelia, Monsp sekä Timmion. Hänen tarinansa artistina on voimakas, pitkä oman itsen ja tekemisen takana seisomisen, hyväksynnän ja löytämisen tie, jossa ei tunnu väkisin yrittämisen ja paineen tuskaa, saati niiden vuoksi otettuja keinotekoisia rooleja. Oikeastaan mikään ei kuulosta keinotekoiselta.
”Urani ja innostuksen musiikki/räppihommien tekemiseen voisi katsoa alkaneen jo 90-luvun alussa ylä-asteikäisenä kun pääsin Mellunmäen nuorisotalolla kokeilemaan ja opettelemaan DJ -laitteiden käyttöä. Ensimmäiset räppilevyni tosin sain jo 3-luokkalaisena kun olin auttamassa edesmennyttä isääni Markku Arolaa (Green Grass Records) muun muassa Lepakon levymessuilla. Kuuluinpa muuten alkuperäiseen Fintelligents -kokoonpanoonkin, tosin julkaisuilla en ollut enää porukassa mukana, sillä oma ehkä vähän hippimeininkitekemiseni veti eri suuntaan. Ensimmäisissä promokuvissa olin vielä mukana,” kertoo Saksikäsi. Mikko Aaltonen kirjoittaa puolestaan 7 Veljestä, 20 vuotta Rähinää -kirjassa, että Saksikäden Verbaalinen Lihavuus (1997) -single oli vakuuttanut Elastisen ja Iso H:n siinä määrin, että siitä muodostui yksi tärkeimmistä inspiraation lähteistä tulevalle Fintelligensille.
Saksikäsi oli siis yksi ensimmäisistä suomeksi räppiä tehneistä. ”Tuli ajatus, että miksi ei tehtäisi räppiä suomeksi. Silloin ei ollut mitään mallia, miten suomenkielistä räppiä tehtäisiin. Oli ollut lähinnä Raptori ja MC Nikke T,” Saksikäsi kertoo puolestaan Juuso Määttäsen Sanasta Sanaan -kirjassa. MC Nikke T:n house -tunnelmaiselta superlistaykköshittialbumilta Jos haluu saada… (1990) löytyy myös muuten biisi nimeltä Alien. Niin, ja olihan meillä toki näitä ennen ollut Beastie Boys -henkinen, ”ilman koneita” tehty rock -puhelauluyhtye, radiosoittoon 1989 isosti päätynyt Pääkköset.
Yhteinen aaltopituus
”Juhani on vähän niin kuin suomiräpin Kari Peitsamo: absurdisti, jolle mikään aihe ei ole liian arkinen tai naiivi. Hänen suurimmat esikuvansa tekstittäjänä ovat folklegenda Bob Dylan ja ikoninen suomirokkari Dave Lindholm. Hän arvostaa kovasti myös yhdysvaltalaisia räpin absurdeja sanataitureita, kuten Special Ediä ja Biz Markieta. Hiphopin kultakauden pääklovni Biz Markie onkin kirjoittanut kappaleita muun muassa nenän kaivamisesta ja paskalla istumisesta. Biz never sleeps,” kirjoittaa Paleface Juhani Saksikäden riimeistä kirjassa Kolmetoista kertaa kovempi. Tuottaminen ja instrumentaalimusiikki kuitenkin kiinnosti Juhani Saksikättä alusta lähtien.
Häkälöylyt, ensimmäinen kokonaan instrumentaalinen albumi julkaistiinkin 2008 Timmion Recordsin toimesta. Se sai yllättävänkin hyvän vastaanoton ja jonkin verran huomiota myös ulkomailla, mm. Japanissa eräs levykauppa valitsi albumin ”Vuoden 2008 10 mielenkiintoisinta julkaisua” listalleen.
”Pidin kuitenkin sitten pitkähkön tauon musiikkihommissa ruuhkavuosina & fillariliikkeessä yrittäjänä toimiessani. 2017 tapahtui henkisestä pakosta paluu muusiikillisiin hommiin, ja nimenomaan instrumental -musiikkiin uusine albumeineen. Ilmestyi Muutokset Mahdollisia (2018), Nauhoituksia 2007-2015 (2018) sekä Auringon Aamutoimet (2019). Päätin heti kun huomasin uutta materiaalia syntyvän, että tällä kertaa hoidan kaikki julkaisuhommat yms. omakustanteina itse, DIY-meiningillä mistä kaikki minulla alkoikin. Haluan pitää hommat kivana ja mielekkäänä itselleni. Uutena juttuna tosin keikkamyyjä minulta löytyy nykyään Fullsteamilta.”, Saksikäsi jatkaa. ”Olen joskus aikoinaan kuullut levy-yhtiön puolelta lauseen ”hyvää kamaa, mutta on niin vaikeaa myydä kun ei mene oikeen mihinkään genrekategoriaan”, eikös sen nyt pitäisi olla vaan ihan hyvä juttu.”
Ufoja, uraania, vaiko utopiaa?
Saksikäden keikat ovat linjassa kaiken muunkin tekemisen kanssa. ”Keikkakamoina minulla on Sampleplayereita, pikkusynia, vähän mitä sattuu, kitaraefektien kautta soitettuna, fiiliksen ja roudausinnon mukaan. Voisi sanoa että seuraavalla keikalla on yleensä aina ne kamat mukana joilla olen keikkojen välissä soitellut ja kokeillut juttuja kotona. Tietokone ei kuulu musiikintekooni eikä varsinkaan lavalle! Ei mulla sinänsä ole mitään varsinaista ideologiaa tässä, olen vain alusta asti tottunut tekemään oikeilla samplereilla, sekvenssereillä, rumpukoneilla ynnä muilla, en ole kokenut tarvitsevani tietokonetta hommiin, ja luulen että näin saa vähän elävämpää soundia kun kaikki ei ole ihan supertarkasti kohdallaan. Kaikki toki on hyvä, mielestäni on vaan kyse siitä mihin on tottunut ja mitä haluaa kehittää. Mutta eihän sitä voi kieltää etteikö oikea rauta ja johtoviidakko näyttäisi paremmalta lavalla kuin läppäri,” kertoo Saksikäsi.
Sen voi käydä tarkastamassa vaikka tänä iltana Juhani Saksikäden Pudasjärven ufot Katusoitto/levynjulkkarikeikalla Narinkkatorilla Helsingissä klo 18-20.
https://open.spotify.com/album/6WgALr2WUj7Nom1FPuMUdb?si=C3k00BNMToGKF0BZAHiqHw
Suomen musiikkiblogi. Asiaa musiikista ja ihan mistä tahansa.
totuus 