Suomen musiikkiblogin hyperkriittinen toimituskunta on valinnut tiukassa, tieteellisessä, erittäin virallisessa, syvällisessä ja täysin erehtymättömässä analyysissä vuoden 2019 parhaat, sykähdyttävimmät ja monivivahteisimmat julkaisut. Valinnoissa arvioitiin erityisesti julkaisujen monipuolisuutta, antia omalle genrelle, musiikille, kielelle, avauksien rohkeutta, diversiteettiä, raikkautta, syvyyttä ja onnistumista. Elämän pulppuamista, hyvyyttä.
Chisu: Momentum 123 & Post momentum
”Tyynen varma, 30 -luvun elokuvatähden eleganssia ja glamouria henkivä, elegantti, eleetön ja universumin syvyyksien valtavia voimia tihkuva Chisun Momentum 1 on ensimmäinen osa kevään mittaan julkaistavaa trilogiaa. Sen yksinkertaisuus, minimalismi, omaperäisyys, totuudellisuus ja ihan puhdas kauneus pysäyttävät. Momentum 1:n dramaturgia on eheä, ja kolmen kappaleen kokonaisuus toimii kuin aristoteelinen draaman rakenne – ensimmäinen, toinen ja kolmas näytös. Ja kun Momentum 1 on itse ensimmäinen osa kolmiosaikseksi kaavailtua levyä, tilanne on todella lupaava. Chisun yksinkertainen lyriikka on maagisella tavalla yhtä aikaa kuin runo sekä lakoninen kertojaääni tai voice over teatterissa – se aukenee yksi- ja moniselitteisesti, kertoo johdonmukaista tarinaa, mutta sisältää niin monta sykähdystä ja laulun sävyä kuiskauksesta jumalaisen kirkkaaseen lauluun, sisäänpäin hengittämiseen ja huudahduksiin, että kokemus välittyy huikean monisyisenä. ”
DJ Kridlokk: Silius
DJ Kridlokkin Silius on verbaalinen ilotulitus, mustan huumorin ja lämpöä tihkuvan synkeyden lävistämä punainen untavatakki, johon voi kääriytyä aina kun maailman kauheus ahdistaa. Kaikki on ihan hirveää, myös oma itse, kuten Silius tyhjentävästi kuvaa käännellen länsimaista kulttuurista kuvastoa läpi aikojen, olemista, informaatiota ja sen tragikoomisia piirteitä, narratiivien kulkua arkipäiväisen ja syvällisen rajapinnassa, pohjalla syvää filosofista ajattelua. Levyn erittäin monipuolinen tuotanto ja ratkaisut, jotka eivät tosiaan tulisi kenellekään mieleen on toteutettu suveneriteetillä, joka välttää täysin kaikki raskaat avantgarden ja kokeellisuuden sudenkuopat. Tavallaan ilman Siliuksen kaltaista levyä olisi voinut monikin vaipua vuoden aikana jonnekin tuonpuoleisen helvetin rotkoihin pysyvästi maailman vääryyksien räikeässä loisteessa, mutta sitäkään ei tarvitse pelätä, sillä Silius on kyllä kuolemassakin mukana ja tuo sinne pitsaa & avaa telkkarin. Meillä ei siis ole mitään hätää. Kenelläkään.
https://www.youtube.com/watch?v=MRv1jhONGmI&list=OLAK5uy_mr-Bvf_r_MfBxke-l7nZpOTxJoWxZ352U&index=1
JVG: Rata/Raitti
”Nyt selkeästi on jonkun uuden aika. Kun koko maa seisoo isossa mittakaavassa levikkeellä kusemassa hankeen ja pohtimassa matkaa tähän asti ja syntyjä syviä, näin tekee myös JVG. Kuten jo Laura Frimanin kirjoittaman mainion Etenee -kirjan takakannesta voi lukea, kyseessä ei ole kuitenkaan peruuttaminen ajassa taaksepäin ja taantuminen torppariksi tiluksille suota kuokkimaan perkelettä mielessä puhisten, vaan paluu tulevaisuuteen. Termissä tiivistyy nerokkaasti JVG:lle ominainen kyky aistia aikaa ja sen tuulenvireitä. Tulevaisuus on jotain juurevaa, missä ajattomista asioista ammennetaan voima siihen, mikä on tässä ja nyt, käsillä. Lempeämpi, orgaanisempi virtaus. Kaikenlaisen vihapuheen ja vittuilevan retoriikan, sanoituksiin upotettujen puukkojen ja pistosten, vahingonilon, kateuden, katkeruuden tai ihan vaan puhtaan ylimielisen vihan ja vallankäytön sijaan sanoituksista huokuu niin suurta rehellisyyttä, sydäntä ja voimaa, että sen voima on – no, ylivoimaista. Rehellisyys, oman epätäydellisyyden kanssa sinut oleminen, tunteista puhuminen minä -muodossa koskettaa paitsi omaa itseä, myös suomalaisuutta sellaisena kuin se on – ja rakastaa niitä molempia. Se ei ole ulossulkevaa, vaan mukaan ottavaa. Tällainen joukkue – & me -henki on se, mitä musiikki- ja media-ala, työelämä, politiikka, kaikki suomalaiset ja laajemminkin ihmiskunta todella kaipaisi.”
Kube: Hakunila Killah
”Yhteenveto omasta urasta jatkuu musiikillisesti, ja more: tunnelmat vaihtelevat kesken kaiken, muina miehinä ja täysin luontevasti old schoolista suoraan synkeään trappiin, UK –skenemäisestä kotimaiseen kitaramusaan, jenkeistä Aasiaan. Ja se kuulostaa ihan järkyttävän hyvältä. Albumin jokainen biisi on erilainen, mutta silti ne muodostavat keskenään yhtenäisen kokonaisuuden, kuuluvat just siihen ja meininki on international. Kokonaisuus on kuin kudelma, joka ei unohda ketään eikä mitään, ja shoutouttaa olemassaolollaan koko tätä hetkeä.
Kuben puolittain itse tuottama levy – MD$:n, €DK:n, Andrei Kipahtin sekä GoodJoobLarryn ohella – onkin voimannäyte siitä, mihin oma, läpikotaisin hanskassa oleva laji taipuu luovassa mielessä ja käsissä, ja miten moniulotteinen ja rikas sen soundisto ja historiasta tiheät perinteet on. Hakunila Killah albumina vaalii koko räppiskeneä kuin huonekasvia, kastelee, huolehtii lämmöstä, valosta ja varjosta, tarvittaessa myrkyttää haittaeläimistä ja nyppii kuolleita lehtiä irti, mullatkin on joskus vaihdettava – eikä kannata kokonaan siirtymistä virtuaalisiin some -muovikukkiin, vaikka ne oliskin paljon helpompia hoitaa. Levy on kunnianosoitus räpille kaikkine ulottuvuuksineen, uudelle ja vanhalle, jotka se liimaa yhteen ja tekee jotain ihan uutta – siis jo nyt varma klassikko. Samalla se on täysin uutta, itsenäinen suunnannäyttäjä ja pari askelta edellä.”
https://suomenmusiikkiblogi.wordpress.com/2019/09/19/kuben-hakunila-killah-kill-em-with-success/
Ibe: Ibelius
Iben ensimmäinen kokopitkä Ibelius on niin pehmeä, heleä, ultramoderni, uusi, rehellinen ja valoisa, että tavallaan se voisi olla termin ”aseistariisuva” uusi määritelmä. Muun muassa r&b:n keinoilla räppiä uudistava Ibelius, yksi suomalaisen pehmeän aallon peruskivistä, on toteutettu niin täysin taiteellisesti kunnianhimoisesti, ajatuksella ja selkeästi lumoutuneena, että sen popahtavuus ei kuulosta laskelmoidulta tai kaupalliselta. Tavallaan se uusintaa ja tuo Suomeen soundistoa ja tekemistä, jota täällä ei vielä ole ollut. Ja se onkin melkoinen temppu. Uuden ajan tunteista vaivattomasti puhuva mies katsoo suoraan kirkkain katsein ja tarttuu kuokkaan siinä, missä ihminen ajanlaskujen alusta lähtien. Levyn dramaturginen rakenne huipentuu upeaan, koskettavaan loppuun riittävän kevyillä, helposti lähestyttävillä, kieltä ja muutosta kuumottavasti käsittelevillä ja omaan ympäristöön sidotuilla teksteillä. Iben enkelimäinen, tyylikäs, itsevarma ja aito jälki on todella tervetullutta, ja tullut jäädäkseen.
https://www.youtube.com/watch?v=lwdnHe2MfgY
Töölön Ketterä: Ilmatila
”EP on rikas, monipuolinen ja eheä kokonaisuus, jossa kappaleet toimivat yksittäin ja myös toisiaan täydentävänä kokonaisuutena. Se ottaa jatkuvasti uusia muotoja, osiot yllättävät (iloisesti) vaihteluillaan ja yhdistää genrejä ja soundeja, joista et ole kuullutkaan, luoden jotain ihan uutta ja omaa. Uutta luovaa diversiteettiä tihkuva levy aukenee jokaisella kuuntelukerralla lisää, mikä kertoo siitä, kuinka paljon siihen on ladattu. Lisäksi se tuo kaivatusti räppiskeneen aivan uutta näkökulmaa ja soundia, käy dialogia ajankohtaisen musiikin ja toisaalta syvempien teemojen kanssa ja on viestiltään tärkeä ihan jokaiselle.
Ilmatila EP:llä Töölön Ketterä leijuu miellyttävässä, tasapainoisessa määritelmiä pakenevassa tilassa – Handshaking on monella tavalla päässyt enemmän ääneen, Matti8 :n flow on täynnä yllätyksiä, taidokkaita vaihteluja ja variaatioita ja lauluääni pehmeä ja varma. Lopputulos ei ole mikään puolivillainen kompromissi, vaan aivan mieletön, rajoja avaava ja vetävä, ystävyyttä, keveitä ja lämpimiä tunteita huokuva, vapautuneen iloinen konfetti- ja karkkisade, tropiikkinen, töölöläiskatupölyinen, teekuppinen, oranssisen samettikukkainen, laadukas, siisti, huoleton, huolestunut, rehellinen, rohkea, auringonlaskuinen ja -nousuinen katsaus kaukaisuuteen, joka on ihan tosi lähellä – sydämessä, sen sisällä.”
Melo: Elektri
”Alkuvuodesta julkaistu vehreä, tuore ja terävä AKTIVE EP yllätti jo muuttuneella sävyllä, synkeän uhman ja kepeyden kombinaatiolla ja tasokkuudella. ELEKTRIn monisoundisuus, ajankohtaisuus ja ihmeellinen tunnelmien kuljetus kevyestä ja omaa paremmuutta julistavasta hyvinkin diippeihin sfääreihin hehkuu rentoa itsetuntoisuutta ja ihan rakkautta.
Julkaisun tunnelma muistuttaa värikästä mosaiikkia, postmodernia kollaasia ajan sykkivästä kuvien, värien ja soundien sateesta, ja sellaisena on kuin päivä imaginaarisessa huvipuistossa, leikkaa ja liimaa -syytteissä luovineen Travis Scottin Astroworldin tapaan. Mutta syvällä on jotain ihan omaa. On kuin tekemistä ohjaisi jokin ydin tai voima. Viha tai angsti ei näy, ja fiilis on itsensä hyväksynyt, rento, persoonallinen ja hyvä. Plagioinnista ja sisällön hötöisyydestä, jopa koko rap -genren rappiosta myös meillä syytetty uuden aallon artistius on tavallaan yhtä aikaa näytön paikan edessä ja kuitenkin huuhtonut jo yli. Vaikutteet näkyvät tarkoituksella, se on tekemisen ydin ja luonteva tapa käsitellä sitä todellisuutta, jossa tämän päivän artisti elää. Asenteessa, tavassa käsitellä materiaalia ja omaa genreä on jotain tuttua 20 -luvun Tulenkantajista – koneromantiikkaa, eksotismia ja vitalismia ihannoinneesta taidekollektiivista Suomessa, vaikka MELO selkeästi ilmoittaakin haluavansa kantaa myös jäätä. Ote onkin kodikas, helposti lähestyttävä, sadboi ja pop. ELEKTRIn kannessa salama lävistää peilikuvana kuvatun, ylösalas kääntyneen maapallon kuin harppuuna, jolla saalis on naulattu. Earfquake on tapahtunut jo, ja ELEKTRI naulaa sen teesit kirkon oveen.”
https://suomenmusiikkiblogi.wordpress.com/2019/11/25/melon-elektri-the-world-is-yours/
Ailu Valle: Viidon Sieiddit
Ailu Vallen Viidon Sieiddit on todellinen sielunmatka syvälle pohjoisen maagiseen tunnelmaan, luonnon ja sielun mystisen voimien äärelle, ja saamen kieltä taitamattomallekin antidystooppisia tunteita herättävä, elämää versova ja siihen kurottava albumi. Pehmeä, räjähtävän aito, rujo, shamanistinen, maaginen, kaunis, outo ja pulppuava levy puhuttelee ihmistä tässä ajassa tuonpuoleisen ja ikiaikaisen voimalla tiedostavasti ja kysyy ”mitä saadaan aikaan, jos me saadaan aikaa”. Häkellyttäviä luonnonääniä, soita, väkevää suopursun ja turpeen tuoksua, tähtitaivasta, klassisen musiikin elementtejä, täysin urbaaneja ja ajankohtaisia biittejä, hiljaisuutta syvien soundien ja autenttisen, shamanistisen saamenkielisen mantran – räpin, taitavan flown kanssa. Monipuolinen, upea kokonaisuus, hiljentävä, voimaannuttava.
https://www.youtube.com/watch?v=7UWhRPQOWG8
Pauliina Kokkonen: Valveilla
”Koko sielunsa lavalle elegantin ja kuulaan eleettömästi räväyttävä Kokkonen yhtyeineen on järkyttävä kokemus. Harvinaisen puhdas ja kaunis lauluääni, yhtyeen hallittu ja kypsä presenssi sekä terveesti nöyrä ja vaatimaton oleminen suhteessa ilmaan pudotettuun käsittämättömään soundisateeseen, jonka nyanssit ja varianssit tuovat mieleen satakielen jossain keväisessä jasmiinipensaassa, tai myös kiinanruusun, joka puhkeaa kukkaan. Sfääreihin vievä, hedelmäinen, raikas ja vahva kokonaisuus on yhtä aikaa ajaton – mieleen tulee esimerkiksi Joni Mitchell ja Diana Ross – ja ihan törkeän ajankohtainen. Oodi sitkeydelle, kypsyydelle ja rakkaudelle on myös ylistyslaulu elämälle. Miten monta sävyä siihen voi mahtua, kristallilasin kuplivasta ruusulimonadista rikkinäisiin sähkökynttilöihin, räpsyviin loisteputkivaloihin, tähtitaivaaseen, kaahailuun yön yli kaukaiselle mantereelle, jossa palavat sillat valaisevat, peltoon täynnä sojottavia oljenkorsia, mätäneviin latoihin ja raskaina riippuviin pilviin, syvän meren rauhaan jossain siellä pohjassa, ja siihen ainutlaatuiseen ihmeeseen, että me kaikki ollaan täällä elossa. Elämä on juhlaa, ja jos mä näänkin syvää unta – älä viel herätä.”
Tommishock: Luksusautojen hautausmaa
”Soundillisesti ja viestiltään levyn ensimmäinen osio edustaa täysin totutusta poikkeavaa Tommishockia – pehmeää, orgaanisempaa, uutta. Silti sanoitusten moniselitteinen runollisuus, tiivis rakenne ja aivan jäätävä, konemaisen virheetön flow ovat läsnä. Osiossa on mukana jotain taivaallista, korkeampaa leveliä – muistuttamassa olennaisesta, universaalista hyvästä, olemisen kosmisista tasoista, sielusta. Tuotannon puolesta aivan uudenlaista kypsyyttä, hyväksyntää, herkkyyttä, pehmeyttä, sumuista sadetta ja taivaanrantaa sisältävä avausraita Musta Maserati on suorasanainen ja rivien välistä totuuksia tihkuva, rakkaudentäyteinen biisi täynnä enkelimäistä, taivaallista valon lupausta. Voiko rikkinäinen olla täydellistä, säröineen?
Kolmannen osion nimenä on LNGN. Sen sisältö on lopullinen anteeksianto – kaikelle – uuden artistin soundi ja ilme. Esiin astuu inhimillisyytensä paljastanut artisti. Surunsa, kipunsa ja suuren kykynsä rakastaa paljastanut ihminen, ei mikään susi, vääryydet, mädättävät salaisuudet ja petetyksi tulemiset julki raivonnut, ei mikään lammas, joka on päättänyt jatkaa matkaa. Uudella katseella, kuin joku, joka ei pelkästään kävele ohuen jään päällä järven yli peläten, että se sortuu, varmana ettei niin kuitenkaan käy, vaan kuin se, joka on käynyt siellä jään alla, pimeässä ja kylmässä, ja elää silti.”
Pyhimys ja Saimaa: Olisinpa täällä
”Pyhimyksen ja Saimaan nerokas ja omaperäisesti ideoitu Olisinpa täällä – levy kietoutuu monilta osin niin ikään pakenemisen ja kuoleman läsnäolon – ja niiden molempien loppumisen – ympärille. Sillä on selkeä dramaturgia. Eletty elämä, kaiken tarkoitus, tieto ja tiedon vähäisyys, pakeneminen, syöpä, kuoleman läheisyys joka hetkessä käydään vimmaisena sinfoniana ja lakonisen elämänpalon sävyttämänä herättelevään ja kauniiseen loppuun asti. Levy on mykistävä ihmisenä olemisen, eskapismin, vapauden ja yksinäisyyden tutkielma.
Laskelmoisuuden sijaan levystä hohkaa pelkkä vapauden riemu – rakkaus. Mikään ei ole kahlinnut luovaa tilaa, ei menestymisen paine, aika saati paineistuneiden tai haavaisten egojen riitaisa tai päihtynyt toisiinsa törmäily. Olisinpa täällä sisältää kaikkea, myös itselleen rajuhkojakin konesoundeja, biittejä ja elementtejä hiphopin historiasta – jokainen soundi tarkkaan harkitusti ja täydellisessä tasapainossa tekstin ja flown kanssa. Se on ällistyttävä Mörköooppera, joka on tehty Bohemian Rhapsodyn palolla. Diversiteetti on niin runsasta, että ei mitenkään voi olla muistamatta mitä kaikkea elämässä onkaan, ja miten rikasta se on kaikessa hirveydessään. Tämä on oodi elämälle.”
Eevil Stöö & Koksu Koo: Saattaa olla ninja
En kommentoi (!)
https://www.youtube.com/watch?v=2evCxFGfXaI
Tieteellinen, täysin erehtymätön arvio sekä tosi helppo (…) listaus on tässä. Suomen musiikkiblogi vetäytyy nyt hiljalleen kamareihinsa viettämään ikuista joulua ja myös samalla pyyhkimään (onnen) kyyneleitä Iliaan ja Odysseian takalehteen.
Maailmanloppu on peruttu. Musiikki pystyy tuomaan valon pimeyteen ja näyttämään pimeydessä olevan ”valon” muille. Siis, me ihmiset.
Hyvää Joulua. Kiitos.
Suomen musiikkiblogi. Asiaa musiikista ja ihan mistä tahansa.
totuus 
1 Comment