MELOn ELEKTRI: The World Is Yours

Miten valoa voi arvostaa edes
Jos ei oo joutunu selviytymää pimees
Ja mä nään sen heti susta
Tuhat yötä, ku taivas on ollu musta

 

 

Kesällä 2018 Sideways -festareiden lavalla uhosi vielä monille tuntematon, huppupäinen, nuori ja synkeä punk -trap artisti, jonka ulosanti oli raffia ja hiomatonta, väkivaltaisen oloista ja täynnä sisään pakahtuvaa energiaa. MELO oli juuri julkaissut esikoissinkkunsa Tappakaa/Krush ja piirit kohisivat punkin tulemisesta räppiin, ainakin asenteen tasolla. ”Kaikki mitä teen tuntuu et murenee käsiin / kaikki kaikki mitä teen tuntuu et onks sil mitään välii,” Melo karjui ja turhautuminen oli käsinkosketeltavaa.

MELO ei kuitenkaan päätynyt tukahtumaan sisältä tai hakkaamaan olojansa seiniin nyrkeillä, vaan nälkä ja lataus on virrannut ulos huikeaa julkaisu- ja kehitysvauhtia Skorpionin luovassa taide-, muoti- ja bisneskollektiivissa. Kasvualusta on selkeästi ollut hyvä. Alkuvuodesta julkaistu vehreä, tuore ja terävä AKTIVE EP yllätti jo muuttuneella sävyllä, synkeän uhman ja kepeyden kombinaatiolla ja tasokkuudella. ELEKTRI on silti yllättävän kova. Sen monisoundisuus, ajankohtaisuus ja ihmeellinen tunnelmien kuljetus kevyestä ja omaa paremmuutta julistavasta hyvinkin diippeihin sfääreihin hehkuu rentoa itsetuntoisuutta ja ihan rakkautta.

Julkaisun tunnelma muistuttaa värikästä mosaiikkia, postmodernia kollaasia ajan sykkivästä kuvien, värien ja soundien sateesta, ja sellaisena on kuin päivä imaginaarisessa huvipuistossa, leikkaa ja liimaa -syytteissä luovineen Travis Scottin Astroworldin tapaan. Mutta syvällä on jotain ihan omaa. On kuin tekemistä ohjaisi jokin ydin tai voima. Viha tai angsti ei näy,  ja fiilis on itsensä hyväksynyt, rento, persoonallinen ja hyvä.

Plagioinnista ja sisällön hötöisyydestä, jopa koko rap -genren rappiosta myös meillä syytetty uuden aallon artistius on tavallaan yhtä aikaa näytön paikan edessä ja kuitenkin huuhtonut jo yli. Vaikutteet näkyvät tarkoituksella, se on tekemisen ydin ja luonteva tapa käsitellä sitä todellisuutta, jossa tämän päivän artisti elää. Asenteessa, tavassa käsitellä materiaalia ja omaa genreä on jotain tuttua 20 -luvun Tulenkantajista – koneromantiikkaa, eksotismia ja vitalismia ihannoinneesta taidekollektiivista Suomessa, vaikka MELO selkeästi ilmoittaakin haluavansa kantaa myös jäätä. Ote onkin kodikas, helposti lähestyttävä, sadboi ja pop. ELEKTRIn kannessa salama lävistää peilikuvana kuvatun, ylösalas kääntyneen maapallon kuin harppuuna, jolla saalis on naulattu. Earfquake on tapahtunut jo, ja ELEKTRI naulaa sen teesit kirkon oveen.

Vee Vee Vee Vee Vee Vee Vee, mutta ei pistettä tuu perään
Veturi vetää eikä vaunuun taida mahtuu enää ketään
Ja sä voit vetää herneet nenää koska et kyytii kerkee enää
Niiku Volkswagen, pelkkää V:eetä V:een perään
MELO feat. IBE: Wolksvagen

Projektin vastaavana tuottajana on toiminut MELO:n itsensä ohella 4eva, joka tuotti myös artistin viimevuotisen FREDA 4EVA -debyyttialbumin. Muita projektin parissa työskennelleitä nimiä ovat My Friend Marla, Kuiva H, Stick, Cavallini, Turisti sekä MELO:n Skorpionille löytänyt ja sainannut IBE. Travis Scottin ohella levyssä on kaikuja ja tunnelmia yllättävistäkin suunnista. Flavoreita ja muistumia on mukana toki Asap Rockystä, Drakesta, Kanye Westistä, Young Thugista, Gunnasta, Quavosta ja jo mainitusta Travis Scottista BIISIEN NIMET CAPSLOKIT PÄÄLLÄ, mutta myös UK:n rap- ja konemusasoundeista, kuten Skepta, J Hus ja Lakeway.

 

nacc88yttocc88kuva-2019-11-24-kello-1.06.50.png
I would like to dedicate To the scar on my face All the stars of the globe The world is yours, Scarface I would like to dedicate this To the scar on my face Many stars on the globe The world is yours, Scarface

 

Näyttökuva 2019-11-24 kello 1.11.55.png
Someone said
Pl-Playin’ for keeps
Someone said, motherfucker—someone said
Don’t play us for weak

 

Auringon liikkeistä liikkeelle lähtevän SICKO MODEn intron etäisesti mieleen nostattava levyn avausraita YLÖSALAS liukuu räikeästä autotunesoundista syviin ambientsfääreihin öisen huhuilun saatelemana. YLÖSALAS on eräänlainen mise-en-abyme ja pienoiskuva koko levystä – kepeästä ja kaupallisesta sukelletaan syvään ja pehmeään kuin jonkunlaiseen sumuun meren pinnalla. Biisi on häkellyttävä yhdistelmä trap- ja poprapsoundia ja syvällistäkin, rajoja pohtivaa, tähtiin (myös ammattinvalinnan metaforana) kurottava, auringon kiertokulkua, universumia ja mielen rakenteita rinnastava biisi, joka onnistuu jollain ihme konstilla välttämään patetian sudenkuopan sekä olemaan kaikinpuolin omankuuloinen, herkkä ja kaunis kappale.

HYMYPOIKA kontrastoi syvällistä ja omaa gerneä samalla tavalla ja jatkaa highs & lows -teeman pohdintaa. Koskettava biitti muistuttaa Lakewaysta, mutta flow on chilli ja teksti suorasanainen kommentti kriitikoille ”Ei sivuraiteit, putkinäkö, pysyn päämääris / Ei negatiivist energiaa mun atmosfääris”. Teemaa jatkaa VOLKSWAGEN ja OOTKO NÄHNY? jossa fiittaa Suomen afrobeatin tulevaisuuden nimi Cavallini Cavallini & Shrty duosta:

Mun koko tiimi täynnä räjäyttäjii
Voit sanoo remonttifirma AKTIVE LVI
Ei stylistii, ei oo tarvet sellasel
Mä katoon valoista jo ku ne on vast keltasel
Edelläkävijä, kävelen edellä
Nää äijät nii roskasii, näyttää ihan Itämereltä
MELO, OOTKO NÄHNY?

Tavallaan kannen salama on myös kuin karttapallon akseli, energia, elämää pyörittävä voima. Kun oma paikka tähtitaivaalla on otettu ja ohjelma julistettu, sukeltaa levy kokonaan yksityiseen. VASTATUULEEN vahvistaa kuvaa oman tien kulkijasta, joka vaihtaa klubin, sen hipsterit, keiton ottajat ja jonkin (minkä?) etsijät apostolinkyytiin, toiseen tärkeään ihmiseen, läheisyyteen. Joku olennainen arvoja koskeva oivallus kaiken takana koskettaa, ikään kuin biisin minä -hahmo olisi keksinyt, mitä itse on etsinyt klubeilta tai paennut sinne. PÄIVÄUNIEN YÖ on kaunis, elokuvallinen, katuvalot sammuttava autoajelu läpi yön ja täynnä rakkautta, Tyttö sinä olet tähti -elokuvan tunnelmiin vievä, visuaalinen ja herkkä kappale.

Levy etenee, ja henkilökohtainen sävy syvenee. Yksin on kasvokkain itsensä kanssa, ilman mitään maskeja. Yksi levyn onnistuneimpia biisejä on COROLLA1999, jonka hälytysääneen ja Turistin jälleen kerran onnistuvaan fiittiin katkeava, moniosainen, vaihteleva ja rohkeasti rakennettu biitti taivaanrantaan alati katoavine synasoundeineen on kuin syvämerellä sumusta esiin pulpahtavan valtamerialuksen synkeä ohi lipuminen – vai elämän, missä kuolema varjoineen on ihan aidosti hetkenä minä hyvänsä läsnä.  ELEKTRIn lopettava VANHA TUTTU onkin tavallaan myös alku –  se palauttaa ajatukset siihen MELOon, joka karjui Krushia lavalla. Varjo yön pimeässä on tallella, mutta tervetullut osa itseä, ystävä. Se, mikä ennen hallitsi, on nyt sisällä voimana, ja hommat siksi ylösalas monella tavalla.

ELEKTRIn päähenkilö ajaa halki universumin ja olemassaolon jotenkin eleettömässä runsaudessa. Autolla tietenkin, motarilla, jossain katumuksen, anteeksiannon ja armon lunastamalla exitillä. Systeemin älyttömyyden valaisevien katulamppujen jäädessä taakse, tuonpuoleisessa niistä. Levy on kaunis ja henkilökohtainen, tekijöidensä näköinen, eri kulmia, sävyjä ja ajatuksia heijastava, kantaaottava, sympaattinen, helposti lähestyttävä ja paljon tulevasta lupaava kokonaisuus. Ja kuiteskin kevyt. Kuin rikkinäisen peilin sirpaleet jossain lattialla, joista valo heijastuu ympäriinsä spektrin tavoin.

”Here is my secret. It is quite simple. One sees clearly only with the heart. What is essential is invisible to the eye.”

 

 

 

 

 

 

Suomen musiikkiblogi. Asiaa musiikista ja ihan mistä tahansa.

1 Comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s