Kahlekuningas Houdini vapautui pakkopaidasta roikkuen nilkoistaan köydestä, jota kannatteli nostokurki. Roikkuessaan Houdini kiemurteli ulos paidasta ja avasi soljet ja remmit hampaillaan. Jos muu ei auttanut, Houdini saattoi joskus vääntää olkapäänsä sijoiltaan. Kuulostaako mahdottomalta?
Vuonna 2018 tummasävyisen ja suorapuheisen Katriina Suuri EP:n julkaisseen Bäkström boin uusi kappale Houdini paljastaa pohjamudasta puhdistuneen, neutraalin ja levollisen artistin, jonka puhe on häkellyttävän tyyntä. Nimikin on lyhentynyt ja helpompi – Bäx. Aihe on silti yhtä vakava, pelottava ja raskas kuin aikaisemmillakin julkaisuilla (Katriina Suuri, Xanaxin palasia, Tsunami). Kappaleet kertovat kemiallisesta riippuvuudesta, päihdekierteestä, addiktiosta, ruostuneesta, painavasta kahleesta, joka imaisee pohjamutaan ja pitää tiukasti siellä kiinni, vaikkei ollut tarkoitus ja aivan huomaamatta.
suotakoon mulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa
Kuten alun oikean kahlekuningas Houdinin tempun kuvauksessa, addiktin elämä on päihteiden ajattelua, odottelua, vihaamista, rakastamista, hankkimista, turtumuksia ja piilottelua – pakkopaita. Toimitusjohtaja, juristi, opettaja tai remonttimies – ketään ei säästetä, kaikille käy samoin. Lopussa yritykset irtautua aiheuttavat pakokauhua, masennusta ja ahdistusta, eikä normaalisti voi enää toimia lainkaan ilman pakkopaitaansa. Sairastunut vaipuu kaavamaisesti ja täysin vääjäämättä kuin näkymättömän kouran painamana yhä syvemmälle, itseään syyttäen. Entiset määrätkään eivät enää riitä. Kahle on raskas ja vetää syvälle mutaan, happi on savista, lima ja levä haisevat iholla. Kaikkea on tullut myös jo tehtyä, ja lika on jotenkin syvällä sisällä. Ihminen pyristelee, mutta lopulta jähmettyy sameuteen.
Siinä vaiheessa ajatuskin vapautumisesta voi tuntua ihmeeltä. Sellaiselta, että tarvitaan jotain yliluonnollisia voimia tai taikaa, jotta voisi olla taas vapaa.
Pohjamudista sameista mä nousin
Vaikka vieläkin sanasi mä muistin
Pohjamudista sameista mä nousin
Ja kahleista irroitin
Beibi mä oon Houdini
Vuosikausii piti vaan odottaa
Alemmas vajoo pohjaa koskettaa
siitä vähä vielä läpi kunnes
ei ollu enää mitä elämältä odottaa
se on se mitä vaaditaan
et on valmis luovuttaa
se vaatii selkärankaa
että pyytää apua
Vuonna 1912 Houdini alkoi esittää laatikostavapautumistemppua veden alla. Houdinin kädet laitettiin rautoihin ja hän kiipesi puulaatikkoon, joka naulattiin ja kahlehdittiin kiinni. Laatikko laskettiin jokeen, ja 150 sekuntia myöhemmin Houdini ilmestyi veden pinnalle. Paon teki mahdolliseksi laatikossa oleva salaovi.
rohkeutta muuttaa sen minkä voin
Avun pyytäminen ja saaminen, häpeällinen mutaisena ihmisten silmien alle raahustaminen ja paljastuminen ei välttämättä mene kuin elokuvissa. Oikeanlaista apua voi joutua etsimään huolella, ja sen saaminen on onnekasta. Joskus ei ole mitään tarjolla, ja silloin on oman onnensa nojassa. Houdini -biisin minähahmon tarina on yksi lukemattomista vastaavista, mutta onnekas. Kaikilla ei näin ole.
Kun se päivä koitti mun kohal
mut lähetettii takas juomaa
ei ollu katkol tilaa
et voi yksinäs lopettaa
sanottiin et se voi johtaa sun kohal
ennenaikaiseen kuolemaan
tuu takas maanantaina ni katotaan sitten uudestaan
pohjamudista sameista mä nousin
Vaikka vielä sanasi muistin
pohjamudista sameista mä nousin
ja kahleista irroitin
beibi mä oon Houdini
beibi mä oon Houdini
beibi mä oon Houdini
Mitä must piti tulla ei tullukaan
Isä insinööri äiti hammaslääkäri
Silti poika elää aina tunteen mukaan
ja on ihan vitun likanen suustaan
koht kolme vuotta jo puhtaana
mut se ei oo mun erinomaisuutta
kiitos kuuluu mun siskoille ja veljille
niille kaikille tän saman läpikäyneille
Ja mä oon ihan alussa vasta
mut en oo enää yksinään koska
ees silloin jos putoisin ja kahleet laittaisin takaisin
ja haihtuisin kuin oisinkin taas juomas
ylhääl venaa mua parempii jätkii
rest in peace Tuomas
Heitteillejättö on maan tapa. Ja syykin on selvillä. ”Päihderiippuvuus on hermosolutason krooninen aivosairaus, kerrotaan Suomen päihderiippuvaiset ry:n sivuilla. Siihen sairastunut menettää kykynsä kontrolloida päihteiden käyttöään. Niin alkoholi, huumeet kuin päihdyttävät lääkkeetkin ylläpitävät samaa sairautta. Maailman terveysjärjestö luokitteli päihderiippuvuuden sairaudeksi jo 50-luvulla ja tämän luokituksen tueksi on vuosikymmenten aikana saatu lisää monipuolista tutkimusnäyttöä. Tästä huolimatta päihderiippuvuutta ei hoideta Suomessa sairauskäsityksen mukaisesti. Vallalla olevat hoitokäytännöt ohjaavat keskittymään oireiden, ei itse sairauden hoitoon. Katkaisuhoito toimii vain välittömänä ensiapuna. Päihdekuntoutuksessa päihderiippuvuutta hoidetaan sosiaalisena ongelmana, vaikka sosiaaliset ongelmat ovat seurausta päihderiippuvuussairaudesta, eivät niiden syy. Psyykkiset häiriöt, kuten masennus tai ahdistus, eivät myöskään aiheuta päihderiippuvuutta, vaan ovat tämän sairauden oireita. Päihdyttävien lääkkeiden käyttö hoitona aiheuttaa liian monelle vain uuden riippuvuuden.”
Tällainen (toimimaton) hoitomalli on pohjoismaalaisesti ja maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen, sivuilla kerrotaan. Esimerkiksi Islannissa maailman tuloksekkaimpana päihderiippuvuuden hoitomenetelmänä pidettyä, sairauskäsitykseen perustuvaa Minnesota-mallia käyttää 70 % koko päihdehoidosta. Vaikka alkoholin kulutus on kaikissa Pohjoismaissa samaa luokkaa, päihdeperäinen kuolleisuus on muissa Pohjoismaissa lähes puolet alhaisempaa kuin Suomessa. Suomalaisilla on vahva päihderiippuvuudelle altistava geeniperimä, ja riippuvuudesta on tullut suurin kansansairautemme. Alkoholi ei ole enää suurinta muotia, vaan käytetään lääkkeitä ja muita aineita yhä enemmän. Sairastuneita on jo noin 400 000 ja määrä kasvaa nopeasti. Kustannukset ovat eri arvioiden mukaan 7-13 miljardia euroa vuodessa.
Bäxin biisin minähahmo on yksi onnekkaista, selvinneistä. Myös biiteissä on huomattavissa rentoutumista ja keventymistä, kodikkaan kitarasoinnin johdatusta kohti ajankohtaista pehmeää soundia, laulua, eleettömyyttä ja sellaisena olemista, kuin onkin. Samsonin tuottaman biisin sävy on jopa popahtava – olemista arkisessa aamupäivän auringossa, missä voi vaan olla ja kaikki on ihan hyvin. Hiljaista, normaalia, vapaata. Tyyntä. Vaikka Houdini ei ole mikään kiva tarina ja monille asia, josta on epämukava puhua vaikka se on ihan silmillä kaikkialla, sen ydinsanoma on valo ja turva.
Mutta ennen kaikkea se on tärkeä tarina. Arvokas ja koskettaa useampia kuin voisi kuvitellakaan. Halusit kuulla tai et.
Oikea Houdini sai muuten myös norsun katoamaan New Yorkin Hippordome-teatterissa 1900 -luvun alussa. Houdini kävelytti norsun suureen kaappiin, mistä se oli kadonnut kun kaappi avattiin. Tempun salaisuutta ei tiedetä, mutta sen arvellaan perustuneen siihen, että yksikään katsoja ei pystynyt näkemään kaapin sisälle täydellisesti.
….ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
Bäx on tätä nykyä varsin tuottoisa 28 -vuotias artisti Lahdesta, joka alkoi tehdä biittejä 14-15 -vuotiaana. Musiikkisoftien hallinta ja oma debyytti -EP viime vuonna johtivat Bäxin tekemään myös videota, josta oli lyhyt matka 3D -visuaaleihin. Riihimäeltä kotoisin oleva Bäx opiskelee mediasisällön suunnittelua Lahden Muotoiluinstituutissa. Bäxin nousussa oleva firma Bäx Visual tekee tällä hetkellä live-visuaaleja, musiikkivideoita ja yritysten esittelyvideoita. Esimerkiksi Junon Vaikutuksen alainen ja Kevin Tandun Valitse ovat Bäxin käsialaa.
Jotenkin vapautunut tunnelma tossa kaikessa.
Pohjamudista sameista mä nousin
vaikka vieläkin sanasi mä muistin
pohjamudista sameista mä nousin
ja kahleeni irroitin
Suomen musiikkiblogi. Asiaa musiikista ja ihan mistä tahansa.
totuus 