Kuben Hakunila Killah – Kill ´em With Success

”When your bling is iced out, but that shit melting from all your hot bars…
you got the drip.”

”Kill ´em with success”,  ilmoitetaan Kuben levy-yhtiön Killah Recordsin instagramprofiilissa. Se on tavallaan huumoria, mutta vakavasti totta. Erityisesti lause sopii juuri instagramiin. Musiikin tai räpin tekeminen on ollut Suomessa pitkään selviämistaistelua, kamppailua toimeentulosta ja vapaudesta tehdä työkseen sitä mitä sydän sanoo. Räpin muuttuminen mainstream -musiikiksi ja somen aikakausi ovat muuttaneet kokonaan geimin – sotaa käydään nyt eri tavoin, aseilla ja eri rintamilla. Kotoisa ”se mitä sydän sanoo” -idis tekemisen pohjalla onkin ehkä vaarassa kadota, sarjatuotanto, filttereiden vääristämä elämä ja rahan liukuminen arvoksi numero yksi pahentaa tilannetta. Menestys ja tavoitetut kuulijat on kuitenkin paitsi elinehto, tavallaan myös koko toiminnan tavoite ja idea. Mutta millä keinoilla, ja miksi?

Nähny ku ne menee hot
Nähy ku ne menee pop
Kuullu ku ne menee flop
Kuulin sun uut biisii viis sekkaa, sit painoin stop
Nää popparit sai tän geimin väsyneeks ku Panacod
Räppärit menee pop, popparit menee räp
Tubettajat menee träp, koko geimi menee wack
Ne plagioi hittei, kopioi IG:st fittei
Sit ne kopioi ittensä, vaik pitäis mennä eteenpäi
Ne vaa haluu olla staroi, rockkaa ja rollaa
Toiset haluu olla kamois, päästä choppaa ja rollaa
Toiset haluu tehdä musaa, rollaa omal painolla
Toisil ei riitä, ei, ne rotat osaa vaa trollaa
Joo noi junnut on nälkäsii, eikä kuulemma leiki
Alle puolet härkäsii loppujen nahas haistan feikin
Jos sä rullaat läpi maan, nii oot päässy inee geimii
Mut pysytsä pinnal ku tulee uus wave, huh?
Kube, Osaatsä uida?

Kill ´em with success -sloganiin kiteytyy koko tuoreen muusikkoutta ja elämänarvoja pohtivan Hakunila Killah -levyn ydin. Kypsä ja varma kokonaisuus on suoraa, tyhjentävää puhetta alasta, ajan ilmiöistä, kovista lähtökohdista ja kovasta työstä. Mutta pelkän ostarinkarun ”ryysyistä rikkauksiin” tai flexaustarinan sijaan albumi arvostaa juuria (hyvässä ja pahassa), muita ihmisiä ja koko alaa. Kokonaisuus on skeneä ja someaikaa laumailusta, plagioinnista, fufuista ja keinottelusta putsaava, omaan ajatteluun ja itsenään olemiseen kehottava, ongelmia valokeilaan tuova ja oikeiden arvojen puolesta puhuva – samalla kun se siinä sivussa olemassaolollaan konkreettisesti näyttää, että miten.

Levyn avaava Killah tekee heti alkuun asiat selväksi jatkon suhteen. Tylyys ja dynamiikka on poikkeavaa – biisistä tulee mieleen jopa nu metal -soundi. Vapautunut tekemisen asenne vaan jatkuu levyn edetessä. On selkeästi jälleen kysytty eri kysymyksiä, kun yleensä tehdessä ja otettu (onnistuneesti) riskejä. Yhteenveto omasta urasta jatkuu musiikillisesti, ja more: tunnelmat vaihtelevat kesken kaiken, muina miehinä ja täysin luontevasti old schoolista suoraan synkeään trappiin, UK –skenemäisestä kotimaiseen kitaramusaan, jenkeistä Aasiaan. Ja se kuulostaa ihan järkyttävän hyvältä. Albumin jokainen biisi on erilainen, mutta silti ne muodostavat keskenään yhtenäisen kokonaisuuden, kuuluvat just siihen ja meininki on international. Kokonaisuus on kuin kudelma, joka ei unohda ketään eikä mitään, ja shoutouttaa olemassaolollaan koko tätä hetkeä.

Kuben puolittain itse tuottama levy – MD$:n€DK:nAndrei Kipahtin sekä GoodJoobLarryn ohella – onkin voimannäyte siitä, mihin oma, läpikotaisin hanskassa oleva laji taipuu luovassa mielessä ja käsissä, ja miten moniulotteinen ja rikas sen soundisto ja historiasta tiheät perinteet on. Hakunila Killah albumina vaalii koko räppiskeneä kuin huonekasvia, kastelee, huolehtii lämmöstä, valosta ja varjosta, tarvittaessa myrkyttää haittaeläimistä ja nyppii kuolleita lehtiä irti, mullatkin on joskus vaihdettava – eikä kannata kokonaan siirtymistä virtuaalisiin some -muovikukkiin, vaikka ne oliskin paljon helpompia hoitaa. Levy on kunnianosoitus räpille kaikkine ulottuvuuksineen, uudelle ja vanhalle, jotka se liimaa yhteen ja tekee jotain ihan uutta – siis jo nyt varma klassikko. Samalla se on täysin uutta, itsenäinen suunnannäyttäjä ja pari askelta edellä.

Hakunila Killah paljastaa myös Kuben menestyksen reseptin. Sen avaimia ovat oma perhe, kova työ, sinnikkyys, usko itseen ja omaan tekemiseen, rehellisyys itselle ja asioille sellaisina kuin ne on sekä rakkaus ja aito intohimo lajiin kaikissa sen muodoissa ja ilmenemissä, uskallus ottaa riskejä ja olla sellanen kun on. Ja sit tietysti se jokin, mitä joko on tai ei ole – hc drip.

Niil on ’sace niil on Gucci, yah
Mut ei sitä mitä metskaan
Japanese drip (drip, drip) on se mihi Jucci spendaa

Kaikki samois kamois
Heti ku mä settaan trendin
Kaikki tietää, joo mä coppasin sen ensin
Ja sitte tulee vasta peräs loppu jengi
Kube ft. Cledos, Japanese Drip

Näyttökuva 2019-09-19 kello 16.46.01.png
Myös pukeutuminen, muoti ja vaatteet ovat osa hiphop -kulttuuria ja sen traditioita, ja erityisessä painoarvossa nykyään. Ne saavat tietenkin osansa Hakunila Killah -levyllä. Tietynlainen riskinotto, uskallus ajatella itse ja rohkeus tehdä eri asioita kuin muut korostuvat myös tässä. Merkkivaatteisiinkiin voi pukeutua omalla tyylillä, erottua ja luoda jotain uutta.
Näyttökuva 2019-09-19 kello 16.48.26.png
Gang gang. Kube on itse suunnitellut ja painanut kaikki Hakunila Killah -oheistuotteet, hupparit, paidat ja tyynyt. Follaa sen matafakin profiilia instassa @kube_kube ja @killahrecords

Myös lapsuuden kotikaupunkia, Vantaata, hellitään levyllä. Kuusijärven uimaranta Vantaalla on kesäisin tosi suosittu (ja ainoa lähimaillakaan). Aina täyteen tukotettu parkkipaikka ja kova helle ei ole yhdistelmänä kovin rentouttava, mutta tunnelma vaihtuu melkein heti kun nousee autosta – kuusen juurella, aina samalla paikalla, varjossa ja vanhalla jakkaralla istuu vähän kulahtaneen oloinen setä. Hän soittaa sähkökitaralla, tunti toisensa perään, lähestulkoon aina samaa laulua – uudelleen ja uudelleen. Edessä on hattu, johon voi pudottaa kolikoita.

Milt se tuntuu -biisiä täydentävän Sama laulun introssa on vahvat Kuusijärven kitarasetä -vibat, ja kesän aurinkoinen fiilis nousee heti onnellisena mieleen, vaikka kappaleen tarina on karu ja epäilemättä monille taidealaa harjottaneille osittain tunnelmiltaan myös tuttu. Se avaa toisenlaisen tien ja näkymän muusikolle, kuin sen mitä vaikkapa Kube itse on nyt kulkemassa. Koskettava, traaginen, soundeiltaan aurinkoinen ja yleisesti vaan tunteisiin menevä, Kari Tapiirin fiittaama biisi on kitaravetoinen, suomalaiselle muusikkoudelle ja traditiolle kunniaa tekevä kappale, jossa on todella päähän tarttuva kertsi. (Myös Kuusijärven sedän usein kuultu biisi alkaa soida päässä esimerkiksi talven jälkeen seuraavana kesänä automaattisesti kun ajaa vaan siihen parkkipaikalle, vaikkei hän edes olisi paikalla.)

Tarina herättää sekä sääliä, että arvostusta ja pistää miettimään, miksi muusikon täytyy tässä maassa lähes kerjätä. Ja laajemmin: miksei popkulttuuria tueta julkisesti, kuten vaikka teatteria, oopperaa ja sinfoniaorkestereita? Miksi se, joka haluaa vain soittaa kitaraa, on aina täysin bisneksen tai vaikka millaisten liiketoimien armoilla? Miten monta kertaa kuultu ”sama laulu” on tarina, jossa muusikoksi halunnut päätyy ”soittamaan kellokorttia ja istumaan kapakkaan”?

Faija sano ”Paina duunii, poika”
Pomo sano, et ”ei tääl oo aikaa unelmoida”
Päässä luurit, poika paino kasist neljää
Päätty duunit, viikonloppu kaikkee muut ku selvän
Maanantain se päätti et se ei mee sinne enää
Sanoo mitä muut sanoo, mä en kuule noita
Se vaa hymyili leveesti, vaik sai just kenkää
Ja päätti et ”hei nyt sen ekan keikan hoidan”
Kube feart. Kari Tapiiri, Sama laulu

Näyttökuva 2019-09-19 kello 17.12.13.png
Kill ´em with success

Mutta mikä tekee Hakunila Killah -levystä erityisen poikkeuksellisen ja erityisen? Rehellisyys ja tunteista puhuminen minä -muodossa. Ilo. Kiitollisuus kaikkea kohtaan mitä elämässä on, hyvän näkeminen asioissa, julkinen muiden arvostus, rakkaus lajiin, lojaalius lähipiirille, myönteisyys. Myötätunto. Vääryyksistä harmistuminen. Se, ettei asioita tarvitse ottaa niin vakavasti – vaatteet on vaatteita, musa musaa, työ työtä.

Hakunila Killah ei flexaa väärillä asioilla ja saavutetuista asioista voi olla ylpeä ihan syystä. Millainen OG pitää olla, että pystyy tekemään täysin uskottavasti kokonaisen biisin, joka on omistettu omalle työparille, puolisolle, kollegalle ja lasten äidille –  sydämestä ja aidon kuuloisesti? Alusta asti yhdessä rakennettu juttu tekee rahaa, mutta ilman toista raha ois ku roskaa. Terveet elämäntavat, vaimo, omat lapset ja ehjä perhe, josta Kube heittää krediittejä myös omille vanhemmilleen, jotka näyttivät mitä rakkaus on, ei ole se ihan tavallisin aihe nyt julkaistavassa räppimusassa. Vielä.

Sun kehut, hei ne on mulle elinvoimaa
Oon tehny juttui, mit en ois uskaltanu edes koittaa
Sait mut syömää oikeet ravintoo ja meditoimaa
Kuuntelet mun huolet, ei ne jää mun päähän soimaa
Sun kehut, hei ne on mulle elinvoimaa
Oon tehy juttui, mite en ois uskaltanu edes koittaa
Saat mut syömää oikeet ravintoo ja meditoimaa
Kuuntelet mun kelat, ei ne jää mun päähän soimaa

Beibi ku me mennää yhes, joo joo
Kohta raha niiku roskaa
Kerro mitä haluut, minne ikinä sä haluut
Käydään tili tyhjäks nostaa
Ilman sua, ilman sua tää raha on ku roskaa
Sä annoit mulle jotain, jotain mitä rahal ei voi ostaa, hei
Jotain mitä rahal ei voi ostaa, hei
Jotain mitä rahal ei voi ostaa, ei
Kube ft. Reino Nordin, Raha Niinku Roskaa

mj_kube_hakunilakillah
Kuben puoliso, räppäri Mari Johanna vuonna 2013, pariskunnan lasten ollessa 1- ja 3 -vuotiaita, juuri Anthemin julkaisun jälkeen. MJ on esimerkiksi ottanut Hakunila Killah -levyn kannessa olevan kuvan ja fiittaa itsekin Kuben keikoilla. Kuva: Instagram, Mari Johanna @mjordn

Viimeistään Shout-out biisissä alkaa liikutuksen kyyneleet valua, kun nimilista ja toisten työn arvostaminen liimaa yhteen koko skeneä ja kunnioittaa ja arvostaa artistin ympärillä jokaista osa-aluetta: perheen ja omien vanhempien lisäksi ystäviä, kollegoja, levy-yhtiöitä, medioita, festareita, valtavaa määrää ihmisiä ja kunkin tekemää duunia saman asian eteen. Biisi alleviivaa, että ilman toisia ja edeltäjiä ei kukaan olis yhtään mitään. Levystä huokuu koko hiphop -kulttuurin ja myös suomiräpin vahvasti aistittavissa oleva yhteisöllinen tunnelma: vihataan pikkasen, mutta rakastetaan silti.

Damn.

 

Suomen musiikkiblogi. Asiaa musiikista ja ihan mistä tahansa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s