Shane (feat. Paperi T) by Tommishock – kranaatti on tulossa, kierre kräkätty

Älä ole Shane.

 

 

The Shield – Lain varjolla on amerikkalainen, yllättävän ajankohtainen rikossarja, jonka viimeinen tuotantokausi valmistui 2008. Palkittu sarja kertoo Los Angelesin Farmingtonin poliisipiirissä työskentelevästä iskuryhmän pomosta, Vic Mackey -nimisestä poliisista, jonka työtavat eivät kestäisi päivinvaloa. Mackey käyttää kaduilla kovia otteita saadakseen tunnustuksen rikollisilta, tuloksia – ja tuloksia myös syntyy. Toisaalta Mackey on myös lapsiaan, jotka tulee elättää ja kasvattaa pärjäämään maailmassa, rakastava isä. Iskuryhmään kuuluvat Vicin lisäksi neljä muuta poliisia, joista yksi on nimeltään Shane Vendrell.

Toisen tuotantokauden lopussa iskuryhmä ryöstää suuren määrän rahaa armenialaiselta mafialta, mutta ottaa rahat itselleen talteen. Vastavoimana uusi poliisipäällikkö David Aceveda epäilee heti iskuryhmää laittomuuksista ja haluaa saada Mackeyn pois virasta. Todisteet vain puuttuvat, kerta toisensa jälkeen. Vaikuttaa siltä, että lain varjolla on meneillään jonkunlainen sota asemasta ja oikeudesta, tai ainakin monipuolinen valoitus maailmaan jossa eletään. Sarja osuu kaksinaismoraalin ytimeen: on virallinen totuus ja lait, ja sitten on se, miten maailma oikeasti pyörii. Mitä seuraa, kun nämä kaksi kohtaavat virallista valtaa käyttävällä taholla, miten voi tehdä oikein ja mikä olisi oikein? Milloin tulee se piste, että rehellisyys ei kerta kaikkiaan enää ns. ”maata peri”, eikä kannata kenellekään? Moraali onkin aivan keskeisesti kysymyksenalaistettu sarjassa.

tommi_promo_shane.jpg
Moraali on käsityksiä ja käyttäytymissääntöjä siitä, mikä on hyvää ja pahaa, oikein tai väärin. Moraali -sanaa käytetään sekä kuvailevasti viittaamaan vallitseviin käsityksiin oikeasta ja väärästä ja myös ohjeita antavasti siitä, mikä olisi hyvää ja oikeaa toimintaa.

Moraalia voi tutkia monesta kulmasta: sen pohjalla olevia arvoja, niistä seuraavaa toimintaa ja tekoja, lakeja ja sääntöjä, ihmisen luontaista altruisimia tai omatuntoa. Jos saisikin selville, mikä on oikein ja väärin, tulisiko pahaan vastata pahalla, vai hyvällä? Onko anteeksiantaminen lammasmaista kaiken sallimista ja tarvitaanko joskus kovia otteita koetun vääryyden lopettamiseksi? Miten vetää rajoja, milloin reagoida ja miten?

Esimerkiksi kristinusko ottaa kantaa moraaliin yksilön tekojen näkökulmasta: ”Kaikki, mitä haluatte ihmisten teille tekevän, tehkää te samoin heille.” Haluaisitko, että sinulle valehdellaan? Älä itse valehtele, se sanoo. Haluaisitko, että sinulta varastettaisiin omaisuutta tai rahaa? Älä itse varasta. Haluaisitko, että puolisosi pettäisi sinua? Älä itse petä. Huomio suuntautuu (jokaisen erikseen kohdalla) ainoastaan omiin tekoihin: ”Anna mulle mun tekoni anteeksi, samalla tavalla kuin minä annan anteeksi niille, jotka ovat minua vastaan rikkoneet.” Vaikkei uskoisi Jumalaan, olisi kristitty tai millään tavalla kiinnostunut mistään liittyvästä, idean moraaliin liittyvä ohjeistus on todella simppeliä. Se pyrkii kierteen, pahan loopin, koston ja väärien tekojen loppumiseen. Usein vääriä tekoja ja pahaa tekevät ne, joille on tehty pahaa. On syystä tai toisesta jossain vaiheessa syntynyt kaltoinkohdellun identiteetti ja jotenkin oikeus käyttäytyä huonosti. Ei (munkaan) tarvii välittää, on sen kultainen sääntö.

Vaik me lopetus jo tiedetään
ei sanoi löydy vieläkään
miten looppaa ja kierretään
kun kaikki palaa aina takas

Pitäisikö pahaan nyt siis vastata pahalla vai hyvällä, ja onko aivan lammas jos sallii itselleen tehtävän mitä tahansa puolustautumatta, anteeksiannon varjolla? Useat korruptoituneet tai ihmisten moraalikäsityksiä rikkovat järjestelmät ovat maailmanhistoriassa päätyneet sekasortoon tai reformaatioihin – vallankumouksiin, uskonpuhdistuksiin, sotiin. The Shield (huom. suom. suoja) päättyy, kun ”Mackey, hearing sirens in the distance, takes his gun from his desk and heads out.”

Entistä elämäntapaansa ja Tommishock -hahmon uraa lopettelevan, pois pääkaupunkiseudulta muuttaneen Tommishockin (feat. Paperi T) tulevalta Luksusautojen hautausmaa -levyltä lohkaistu Shane -biisi alkaa paljon puhuvalla kurkistuksella ”peruutuspeiliin”, tai siitä heijastuvan kuvan näyttämisen lupailulla meille. Kranaatti on ilmeisesti jo valmiina.

elämä käänteinen
mä nään mitä jää
kun me mennään läpi peilien
takana eilinen ei,
se ei kelvannut meille
sirpaleita, kranaatti syliin niiku Shane
vastatulta, oo mun suoja
kun tulella leikin baby

Niko Tammelinin tuottaman Shane:n sanoitukset on tehneet Tommi Langen ja Henri Pulkkinen. Kaksikon toisiaan täydentävä luomisen tapa kukoistaa biisissä. Se näkyy esimerkiksi teknisyydessä, multiriimeissä, persoonamuotojen käytössä ja kaksoismerkityksissä.  ”Mitä meillä edes (edessä) on, mitä meillä edes (ollenkaan) on? Jokainen palaa (palaa tulessa/palata, tulla takaisin jostain) yksinään ”, tai tunnusmerkillisessä persoonaa häivyttävästi rikotun perfektin käytössä: ”kaikki mitä (minä olen/sinä olet/hän on?) päättänyt/jättänyt tekemättä”. Lainissa on muuten myös assonanssia, vokaalin Ä toistumista ja siksi myös kielellisesti takavenyväinen, ällöttynyt tai piimäinen tunnelma, if u know what I mean.

Muuttunut tunnelma biisissä on myös soundillisesti. Cage tai Sage Francis -henkinen, genrefuusioitunut biisi alkaa yksinkertaisella ja puhtaalla kitaramelodialla, joka toistuu looppimaisena kehänä pitkin kappaletta tauoten hetkeksi vain Paperi T:n versen ajaksi – jatkuakseen alusta uudelleen. Nouseva, uhkaavan oloinen, toteava, itsevarma, kypsä ja siksi tyyni – taustat ja flow jotenkin alleviivaavat tekstin painavaa sisältöä. Melkein kuin tabula rasa, jota vasten sirpaleet, kranaatit ja kaaos erottuvat selkeästi.  Jotain ounastelee ehkä myös kappaleen lopettava kirkas, kuulas ja jostain korkealta putoileva naisvokalistin (Ronda Lindberg) ääni.

kaikist jatkuvin tila täällä on kaaos
se kasvaa vaan vuosien saatos
kun ei tunne tai tiedä mitä meil edes on
mitä meil edes on?
miten nii edesvastuuton
kaikki mitä päättänyt, jättänyt tekemättä
nyt on vihdoinkin pois lähtenyt
kierre kräkätty, lopetus

Entisen jäähyväisten, jonkun pian tapahtuvan ja uskaltamisen teema on biisissä joka tapauksessa vahva. Kysymykset on osoitettu juuri sinulle, joka päätät lähteä juoksemaan ristituleen pois mahdottomasta – momenttiin, jossa mitään hävittävää ei ole, voitettavaa kyllä, entiseen ei ole paluuta, mutta uudesta ei myöskään mitään lupausta. Ainoastaan on varmaa, että se on jotain muuta.

 

Näyttökuva 2019-06-30 kello 22.44.06.png
Tuli elementtinä toistuu Shane -biisin teksteissä. Kansikuvan looppi, ikuisesti pyörivä ympyrä, O, näyttää myös tulenlieskalta.
Näyttökuva 2019-07-01 kello 11.45.05.png
Iason on kuninkaan poika, jonka isän tämän velipuoli Pelias tappaa. Iasonin pelastaa kentauri, puoliksi ihminen. 22-vuotiaana hän palaa Thessaliaan. Pelias ei luovu vallasta vaan kiristää hänet Kolkhisiin hakemaan kultaisen oinaan taljaa. Jumalatar Athenen avulla Iason rakentaa Argo-laivan, jolla hän ja 50 muuta sankaria lähtevät matkaan. Kolkhiissa taljaa vartioi hydra, lohikäärme, jonka hampaista syöksyy luurankosotilaita. Medeia nukuttaa käärmeen ja Iason onnistuu. Iason on luvannut rakastaa Medeiaa ikuisesti, mutta hylkää tämän Kreusan vuoksi. Noitavoimainen Medeia suuttuu, tuhoaa Kreusan ja tämän isän sekä tappaa Iasonin kanssa saamansa lapset.

Biisi tuo mieleen ”sankaruuden kaavan”, joka on tuttu ihmislajin toiminnasta ja kerronnasta kautta historian, jo esimerkiksi tragedian tai antiikin myyttien narratiivista.

1. Elät jossain sen hetkisessä.
2. Jokin muuttuu ja sysää sinut toimintaan. Paluuta entiseen ei ole.
3. Sinun täytyy valita, miten toimit. Lähdet ratkaisemaan tilannetta.
4. Kohtaat ylitsepääsemättömiä esteitä. Tappio vaikuttaa varmalta.
5. Hankit liittolaisia, pyydät apua.
6. Murrat esteet, ja tunnelma on sisäisesti kasvanut, rikastunut ja helpottunut.

näätsä, me voidaan vielä irti päästää
jos sä haluut palata me keksitään kyl keino
vai jäätsä? ei mitään mitä säästää,
ja muista baby tää on kaikki mitä meil on

Tavallaan myös tuo kaava on tulikivenkatkuinen looppi, jota elämä haastaa toteuttamaan isossa ja pienessä mittakaavassa, jokaista meistä päivittäin. Edessä on jatkuvasti valintoja, tietoisia ja tiedostamattomia, mutta sellaisia, jotka on tehtävä tai tulee tehtyä, jotta elämä kulkisi eteenpäin.

Sekin on valinta, ettei tee mitään.

Kolmen sinkkulohkaisun perusteella (Musta Maserati, Kuten kuuluisi, Shane) vaikuttaa siltä, että syksyllä julkaistava Luksusautojen hautausmaa, viimeinen Tommishock -levy saattaa olla todellinen tilinpäätös ja prosessin kuvaus täynnä väkevää tekstiä ja metamorfoosin kaarta. Jonkunlainen kaskenpoltto tässä tuntuu olevan meneillään. Langen todellakin riisuu entisen ja polttaa sen maan tasalle – luvassa on jotain ihan muuta. Mutta mikä / kuka on uusi artisti LNGN?

Paperi T:
Alotetaan lopusta
mikä siin niin kuumottelee
kun tavat lähtee
ne kaikki päässä vuorottelee

ei sanoja mut sokaisevii valoja
niin monii tapoja, kuka haluu kadota
kaikki palaa, ei peilei ilman savua
valitse looppisi jos jokin se on jatkuva
jos vähän vaivaisin, jos vähän vielä lainaisin
vaik harva hetki ohi ihan liian aikaisin kai
ei spoilereita, mut loppuuhan se huonosti
just kun pääsit tottumaan,
niin sit onkin jo vuorosi

ei yllätyksiä, jokainen palaa yksinään
mikä saa sut tuleen,
niinku oikeesti syttymään

Suomen musiikkiblogi. Asiaa musiikista ja ihan mistä tahansa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s