Lyhyestä virsi kaunis – Apulanta palasi juurilleen, uusiutui ja hommat räjähti

Kenelläkään meistä ei ole kuin tämä hetki.

 

 

Aikaa ennen valoa
ennen heijastusta ja tulen kajoa
Kun hiljaisuus on kaivo
johon katoaa
Syvyytensä pohjaan sanat patoaa

Kirjoitan viestejä peileihin,
siitä ne heijastuu kasvoihin
Valehtelen kauniiksi vastaukset,
kun odotan valoo

Ehtii aivan liikaa keksii,
kun itseänsä etsii ajatuksistaan
Vaarallisii hetkii, tehdä sinne retkii
Tahdot taikka et, niin teet sen uudestaan
Apulanta, Lokin päällä lokki


Apulannan historia on useimmille tuttu. Siihen on monta syytä – yhtye on näkynyt telkkarissa ainakin vuodesta 1997, siitä on kirjoitettu kirja, tehty elokuva, kirjoitettu satoja juttuja, levyt ja sinkkulohkaisut ovat olleet listahittejä varmaan jotain sata vuotta  – orkesteri on niin menestynyt ja niin kattava ja pitkäjänteinen osa suomalaista musiikkihistoriaa ja monien elämänkulkua, ettei siltä ole yksikään elossa oleva sukupolvi voinut välttyä.

Bändi merkitsee ihan valtavasti niille, jotka ovat kasvaneet Apulannan itsepäistä, omalaatuista, ironista, darkkia ja edgyä tuotantoa kuunnellen. Monille varmaan jo pelkkä Toni Wirtasen ääni aiheuttaa kodikkaan tunteen syntymisen. Kaikki muutkin osaavat isoimpien hittien sanat ulkoa. Mutta merkitys on iso myös jalanjäljissä tulleille, jos ei muuten niin esikuvana ja vaikuttajana. Kun toiminnan pohjana on omapäisyys, kieltäytyminen annetuista malleista, toimimattoman muuttaminen ja vahva itsensä hyväksyminen, avoimuus ja rehellisyys, ei jälki voi olla kuin jotain erityistä.

Oma museo, oma levy-yhtiö, oma musiikkigaala, Vain Elämää – ja massiivisia, poikkitaiteellisia ja persoonallisia keikkoja, esimerkiksi Hartwall -areenalla. Kysymys on enää kuulunut, mihin homma musiikillisesti vielä voi kasvaa ja onko Apulanta ns. nähty?

Juuri julkaistu EP Make Nu Metal Great Again antaa vastauksia: ei todellakaan ole. Tamperelaisen konemusan supertekijä Rico Tubbsin alias Infekton siivittämä kokonaisuus nostaa jälleen kerran Apulannan tason pykälää ylemmäs, raikastaa ja uudelleensynnyttää koko konseptin ja osoittaa, että paluu omille juurille (kotiin) ja varma askel tulevaisuuteen ja tähän päivään – kokonaan toisen genren & konemusan äddäys jo valmiiksi roihuisaan tekemiseen – on tuottanut historiankirjoihin uuden klassikkoteoksen, joka tulee merkitsemään monille ja pitkään. Ennemminkin EP:stä jää (riemastuttava) fiilis, että ajallinen aspekti tuo ainakin tämän bändin kohdalla vain isompaa kapasiteettia, enemmän taitoa, rikastuttavaa diversiteettiä, kasvun mahdollisuuksia, ja että mitähän tässä vielä ehtiikään tapahtua.

 

apis-promo-2018-00101.jpg
Nu metal  viittaa enkun new -sanaan ja uutta se oli ainakin silloin kun termi keksittiin joskus silloin 90 -luvun alussa. Nykyään termiin kuuluva new voiskin sisältää jotain ihan uusia ajatuksia. Tyylin edelläkävijöitä ovat esim. Korn, Rage Against the Machine ja Helmet. Internetissä sanottiin, että puritaanit elikkäs metallimusan aitopäät eivät diggaa nu metalista, jolle on ominaista matalalle viritetyt kitarat ja bassokitara ja raskaat ja junnaavat, yksinkertaiset, synkät ja paljon toistetut riffit. Me muut emme ymmärrä, että miksi eivät.


Luen aivan liikaa täysin turhaa unikirjaa
Mä etsin selitystä mutta löydän pelkkää vikaa
Apulanta, Lasitalot

Lyhyestä virsi kaunis, sanotaan. EP on hengästyttävä kokonaisuus monella tasolla: musiikillisesti, sanoituksiltaan, sanomaltaan, nyansseiltaan ja erityisesti rakenteellisen balanssinsa vuoksi. Make Nu Metal Great Again ruotii täyteläiseen mutta niukkaan, tylyyn, ytimekkääseen, latautuneesen tyyliin paitsi yksilöä, biisien minua tai sinua, myös ihmisyyttä, poliittista maailmantilannetta, rakenteita ja sitä, mitä se meille tekee. Kokonaisuus tutkii unen, valveen, valon, pimeyden, ostamisen, myymisen, ihmisyyden ja pelien sääntöjen, sielunpelastuksen, rikoksen ja rangaistuksen, hyvän elämän aspekteja. Itseys, minuus, etsinnät ja erilaiset valaistumiset huokuvat vahvasti teksteistä. Tutkimusvalossa on yhteys toisiin ihmisiin ja se, millainen tuo yhteys on. Se tekee meistä ihmisiä. Tai ei tee.

Apulannan lupia kyselemättömän rynttäyksen pohjalta säteilee iso herkkyys, syvä oikeudentunto ja äly. Suorapuheisen, rajattoman, mustan ja umpikujamaisen kivun ja ahdistuneisuuden sijaan tämä EP tulvii pistävää elämänviisautta ja on kuin puhdistava saarna. Se vetää yhteen bändin tähän asti kehittämää omaa diskurssia ja kysymystenasettelua nyt uusilla (nu) vastauksilla.

Koskaan ei oo tullu vastaan mitään yhtä paskaa kuin tämä mitä teen
Järjestelmäshokki, lokin päällä lokki
Toisistansa nokki joka repaleen
Apulanta, Lokin päällä Lokki

Niukkaa, ytimekästä ja latautunutta on myös sykkivän ajankohtainen ja pinnalla oleva elektronisen musiikin maailma, missä vähäeleisyyden tyly voima ja simppelit, puhtaat basso- ja rumpukuviot ovat perustavaa laatua olevia elementtejä. Toisaalta pehmeämpien soundien tuomat äänimaailmat ovat omiaan luomaan astraalisia tai tuon- ja pimeänpuoleisia tunnemaisemia. Elementtejä on luomittu toisiinsa taidokkaan hillitysti. Bassomusa asettuu kuin palapelissä se oikea pala – ihanasti –  raa´an Nu metal -ryskeen ja Wirtasen karjumisen sekaan. Fuusion lopputulos on todella enemmän kuin osiensa summa. Vaikka näiden kahden syrjäkujien, sivullisten ja kellareiden räjähtävää energiaa sisältävän genren kombinaatio on täysi ja täynnä voimaa, EP ei ole yksitoikkoinen, täyteenahdettu eikä raskas. Siinä ei ole mitään liikaa, vaikka siinä on kaikkea. Ilmava, erittäin tyylikkäästi toteutettu lopputulos menee suoraan tunteisiin ja jättää lähes sanattoman ja koskettuneen fiiliksen.

Minulla on puhdas pää
Siivottu äänistä
Kirkkaus on viiltävää
Kun on kasvanut hämärässä
Ja juurtunut sinne

On täysin liikkumaton
Jäätynyt tai on
Uusi loputon aika
Suurin tragedia
Pisaroina pehmeessä kuvassa

Lasitalot rakennetaan
Pelkästään sellaiseen aikaan
Kun ei saada kiviä
Peilejä ja heijastusta
Rikos ilman rangaistusta
Piirtää hyvä elämä
Apulanta, Lasitalot

Moniulotteinen, lyhytsanainen ja jäänkirkas kielikuvien kudos tekee lyriikoista lähes runoutta, joka kuitenkin etenee ja kertoo tarinaa. Niiden tunnelma on synkeän, hämärän metsän, aamuyön sinertävän valon, ankeiden loisteputkien räpsytyksen, kaakeliseinien, valon ja hämärän rajamaiden twilight zonea, jonka traaginen lataus tuo mieleen Tennessee Williamsin Lasisen eläintarhan (The Glass Menagerie, 1944) tai esimerkiksi peiliin katsomisen tematiikan puolesta Minna Canthin näytelmän Anna Liisa (1895), joka on puhdas tragedia ja sisäinen tutkielma anteeksiannosta ja väärin tehneen sisäisistä kauhutiloista.

On ehkä erikoista kutsua levyä pehmeän aallon levyksi, mutta sellainenkin se on.

Hätäpäissäs kaivat kuoppaa jokaiselle
Sä et oo susi vaan ihminen ihmiselle
Jos olet vihainen on sekin voimatonta
Jos joskus oli syitä, enää ei oo montaa

Millä sä perustelet sen mitä sä annat
Millä sinut myydään, mitä sä susta pyydät
Kenelläkään ei oo enempää valtaa
Kuin mitä sille antaa, kuin mitä sille antaa
Apulanta, Numero

EP:n huipentaa syvä kosketus juuriin – Hartwall Areenalla esitettyyn Make Nu Metal Great Again -henkisesti uudistettuun väkevään, moniselitteiseen ja surrealistiseen Mato -kappaleeseen. Se on raakaa, tuoreinta ja parasta Apulantaa – peruskalliota, jota vasten tämä nyt käsillä oleva hetki nojaa tyynenä ja vakaasti.

Apulanta on yhtye, jonka hitit ovat ikonisia, historiaamme pysyvästi nakutettuja elementtejä. Make Nu Metal Great Again tarttuu tähän naruun itsevarmalla (syystä) otteella – he ovat yhä täällä ja vahvasti. Fiiliksellä on iso yhdistävä ja kantava voima. Make Nu Metal Great Again on huomispäivän setti, jota sä voit kuunnella just tänään. Ja pelastua kiehumasta.

Minä tahdon ulos, tahdon ulos kattilasta
Minä tahdon pelastaa vielä sinutkin kiehumasta
Minä tahdon lentää ulos vessan ikkunasta
Minä tahdon tietää kaiken teidän karkkimaasta
Minähän olen sellainen joka pahankin karkoittaa

Mato

Olen nähnyt mustarastaan lastenhuoneen yllä
Toiminta helpottuu taas viimeistään syksyllä
Jee jee jee voisinkin mennä tästä uimaan
Minä kierrän ympyrää ja se saa mut rauhoittumaan
Minähän olen sellainen joka rahankin karkoittaa

Mato

Minä poraan reikää ja teen viivaa järven pintaan

Mato
Apulanta, Mato

 

 


Suomen musiikkiblogi. Asiaa musiikista ja ihan mistä tahansa.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s