Italodisko on takaisin – kaikki mitä sun pitää tietää ja pari muutakin juttua

Italodisko on jo tovin ollut niin täällä. Miten tästä eteenpäin? Laadimme selviämisoppaan kaikille asian kanssa kipuileville.

TEKSTI: Henna Lähtevänoja, Heini Heikkilä

Monille meistä menneisyyden musiikki saattaa aiheuttaa ikäviä tunteita tai sitten vain samaistumiskulman puutoksesta johtuvaa vierautta ja taiteellista sietämättömyyttä.
Tässä esimerkiksi koskettava esimerkiksi erään uhrin traumaattisista kokemuksista aihetta sivuten:

”Vuosi on 1997. Karvanopat heiluu. Wonderbaumin tuoksu tarttuu vaatteisiin pesunkestävästi. Järkyttävän kokoinen bassokauitin jyskyttää takapenkin selkänojan läpi saaden sydämen epätahtiin ja tärykalvot sykkimään samaa tahtia biitin kanssa. Kadulla kulkijat kuulevat vain takaluukun räminän, kun Toyota Corolla kiertää kylän ainoaa tietä seitsemättäkymmenettä kertaa saman illan aikana. Jaloissa takapenkin lattialla kilisee (sitä ei kylläkään kuulu) tahmainen pussikalja -pussi. Tuleva ammattilaisblogaaja Henna Lähtevänoja istuu hakkaavaa takapenkin selkänojaa vasten ja laulaa mukana ”Cheeri Cheeri Leidi, loov is in ti mousson, loov is in ti nainti, lissen tu joor haart!”

Sillä ei ole väliä, osaako sanoja oikein, sillä kukaan ei kuulisi kuitenkaan.”

Yhdeksänkymmentäluvun loppupuolella huikeaan suosioon nousseet saksalaiset synthpop -yhtyeet Modern Talking ja tämän vanavedessä uuteen suosioon noussut Bad Boys Blue toivat Suomeen jälleen tuulahduksia 1980-luvulla kulta-aikaansa eläneestä italodiskosta. Ysärillä ei kuitenkaan ollut yleisesti ottaen ollenkaan trendikästä kuunnella kasaripoppia, mutta NYT ON.

Uusi suomalainen ”suomi-italo” on lisäksi niin sydämestä tehtyä ja uutta, että siihen voi melkein suhtautua ihan itsenäisenä ilmiönään, nauttia sen nostalgisesta meiningistä tai vaikka vaan testailla oman vakavuutensa ja vakavastiotetavuutensa syvyyksiä.

57503005_2368122046750326_854856362016899072_o.jpg
Italodisko on takaisin ja se tehnyt sen tyylillä. Tanskan Kööpenhaminasta, tuosta eurooppalaisten kulttuuritrendien edelläkävijässä  löytyy ravintola nimeltä ITALO DISCO. Ravintolasta saa fressiä ruokaa sekä italodisko raikaa niin sivistyneesti, että punavalkoraidalliset liinat lepattaa rytmissä.
Luulisin. Ei menty sisälle. Kuva: fb/ITALO DISCO CPH

Italodiskohiteistä tunnetuin maassamme on tietenkin upea Sabrinan Boys – Summertime, joka toki saattaa olla tunnettu täysin muista kuin musiikillisista syistä, mutta se ei poista sitä faktaa, että kyseessä nerokas musiikkiteos, kompakti yhdistelmä syntikkaa ja seksiä eli täydellinen hittibiisi.

Ehkä Sabrinaa enemmin kannattaa kuitenkin kurkistaa menneisyydessä piilevään harvinaiseen, unohduksiin jääneeseen italodiskon aarrearkkuun, jossa kruununjalokivinä kimaltavat esimerkiksi Jerryn Nyt tanssitaan, LaserdanceHumanoid Invasion sekä hillitön Ballet Dancer The Twinsiltä (katso soittolista jutun lopussa). Kukaan, ei kerrassaan kukaan voi olla huonolla tuulella italodiskon pyörityksen jälkeen. Se toimii aina – ainakin hetken.

Mutta mistä italodiskossa ja sen uudessa tulemisessa oikeastaan on kysymys? Kysyimme levykauppias Juha Vauhkoselta genren kehityksestä, sen rajojen määrittelemisestä ja tilasta Suomessa nyt. ”Yleisimmin kun puhutaan italosta, italodiskosta, tarkoitetaan kultakauden vuosia 1982 -1989. Näin vuosina julkaistiin eniten levyjä ja niiden soundi oli vakiintunut selkeästi tunnistettavaksi omaksi lajikseen. Tiukemmat tyypit saattaa vetää rajat jopa vuosiin 1983 – 1987, mutta se kertoo ehkä enemmän heidän omasta nuoruuden fiksaatiostaan, kuin oikeasta vakiintuneesta musahistoriallisesta käsityksestä,” kertoo Vauhkonen. ”Italodiskossa on monia eri vaiheita – kannattaa määritellä mistä puhuu. Jos joku puhuu italialaisesta diskosta, voi hän hyvinkin tarkoittaa 70 -80 -luvuilla toiminutta Cosmic-diskoa ja sen soundia. Se taas on ihan eri maailmasta kuin moderni, 1983 vuodesta eteenpäin oleva italokulttuuri.”

Yksi hieman ”Cosmic”-tyylistä italodiskosoundia julkaissut kotimainen artisti on Putsch ’79. Vanhimpia nykyisestä ns. ”uuden aallon” italotekijöistä on  K. Tolvasen eri aliaksilla tekemät suorat italoversiot vanhoista klassikoista. K. Tolvanen julkaisee niitä lafkallaan Freak out disco . Suomen ja sekä myös koko maailman italoguruista on tässä mainittava myös Kimmo Salo, jonka Flasback -label julkaisee uutta italoa.

Törkeintä, chilleintä, kuumottavinta, jäätävintä ja kaikkein tyylikkäintä italoa tekee tällä hetkellä Suomessa kuitenkin ehdottomasti kaksi nimeä: Suomen musiikkiblogin aiemmin jo pariin kertaan nostama Aksuli sekä Teemu Keisterin ja Lassi Jahnssonin yhtye PEU (Pohjois-Euroopan suurimmat).

Mysteerisestä Aksulista on noussut somessa jo pienimuotoinen ilmiö – ilman levy-yhtiön taustatukea, ilman mitään, pelkän fb -sivun ja simppelin saitin avulla. Batmanin kaltainen salaperäinen Aksuli on saanut suomalaiset innostumaan italodiskosta kuin tyhjästä: hänellä on kannattajakunta, joka fiilistelee miehen biisejä muistaen kappaleiden lyriikat sanasta sanaan. ”Maailma on valmis suomi-italolle, jossa ei ole ironiaa ja sarkasmia, vaan silkkaa sydäntä”, Aksuli kertoo.

 

Myös PEU on täynnä tunteita ja emootioita – se on vakavaa, mutta ei niin vakavaa samaan aikaan. Italodisko ja disko yleisesti koskettaa jotain leikkisää hupsun rajamailta ja toisaalta nostalgista ihmisessä.

Yhden LP:n ja useita digijulkaisuja julkaissut livebändi & pienillä klubeilla parhaiten toimiva PEU sai alkunsa, kun Keisteri ja Jahnsson tekivät eräänä iltana Espoossa vuonna 2010 italobiisin ja videon siihen. Tätä reseptiä PEU käyttää yhä – bändillä on aina vain yksi ilta aikaa tehdä valmiiksi uusi PEU -biisi ja lähes aina samana iltana editoidaan myös musiikkivideo ja julkaistaan se youtubessa.

Ja sitten on tietenkin Johannes Rojola, jonka mielettömyyden suhteen piti arvioida mahtumista näin pieneen palstatilaan. Mutta jotta juttu loppuisi kauniisti, palaamme hetkeksi taas siihen autonlaittelun, atarin ja kaljan maailmaan. My Summer Car -pelin isä Johannes Rojola tekee kaiken omalla tyylillään. Spontaanisti. Ja siis tyylillä.

 

Lopuksi vielä Suomen musiikkiblogin koostama ITALODISKO -musalista suomidiskon aallokossa henkeä haukkoville. Ei ole mitään hätää!

Suomen musiikkiblogi. Asiaa musiikista ja ihan mistä tahansa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s