Vihreä kulta – JVG:n Ikuinen vappu ja mikä on tärkeää

 

Kannen kuva: Niko Karlsson

Miten vaikeaa (mahdotonta) on tänään kirjoittaa rakkaudesta juuriin ja kotimaahan ilman rajua poliittista leimaantumista tai iskua jostain leiristä? Metsiin, kaljabaareihin, pajatsoihin, kesämökkeihin, J.Karjalaiseen, karjalaiseen, erämaihin, tuntureihin, Nokiaan, Dingoon, kasariin, ysäriin, internettiin, ikuisesti ambivalenttiin suhteeseen ulkomaihin – no, Suomeen. Sellaiseen, joka ei sulkisi ulos ketään, olisi sydämestään lämmin, mutta pinnalta kylmä, omanlaisensa juro ja hiljainen junttura?
Ja ok sellaisena.

 

Suomalaiset on liian vihaisia keskenään. Suomalaisuus on pilalla. Mutta onneksi meillä on JVG.

”Ja matka jatkuu
Joensuusta länteen, Kuopiosta pohjoiseen
Ei enää duunii, painan puita uuniin
Syvemmälle skutsiin meen

Loputonta baanaa, loppua en tuu saamaan
Kaukana poika on himasta, ne sanoo et koita jo hidastaa
Saisko jo ekan tuopin alas, en saa kai näit vuosii takas
Suomi rakas saa kuosittaa, vielki ratis vaa suorittaa
Karkuun kaamoksesta, sakot ylinopeudesta
Samal vaihtuu mesta, kärsin vauhtisokeudesta
Reissutarinoita, tyhjii varikoita
Aamuvapinoita, eksyny on stadin poika”
JVG – Ikuinen vappu

Omat henkilökohtaiset muistelmat Suomen siirtymisestä ”lätkäaikaan”, eli isosti maailmankartalle liittyvät keskeisesti kahteen ilmiöön: Nokia ja matkapuhelimet, sekä jääkiekon MM -kulta vappuna 1995. Näitä kahta ihan uuden, digitaalisen ja globaalin suomalaisuuden nousukauden aloittanutta ilmiötä on seurannut parikymmentä vuotta kestäneet ”juhlat torilla”. Niihin mahtuu paljon hyvää, mutta myös huonoa.

Nyt selkeästi on jonkun uuden aika. Kun koko maa seisoo isossa mittakaavassa levikkeellä kusemassa hankeen ja pohtimassa matkaa tähän asti ja syntyjä syviä, näin tekee myös JVG. Kuten jo Laura Frimanin kirjoittaman mainion Etenee -kirjan takakannesta voi lukea, kyseessä ei ole kuitenkaan peruuttaminen ajassa taaksepäin ja taantuminen torppariksi tiluksille suota kuokkimaan perkelettä mielessä puhisten, vaan paluu tulevaisuuteen. Termissä tiivistyy nerokkaasti JVG:lle ominainen kyky aistia aikaa ja sen tuulenvireitä. Tulevaisuus on jotain juurevaa, missä ajattomista asioista ammennetaan voima siihen, mikä on tässä ja nyt, käsillä.

Lempeämpi, orgaanisempi virtaus. 

Kaikenlaisen vihapuheen ja vittuilevan retoriikan, sanoituksiin upotettujen puukkojen ja pistosten, vahingonilon, kateuden, katkeruuden tai ihan vaan puhtaan ylimielisen vihan ja vallankäytön sijaan sanoituksista huokuu niin suurta rehellisyyttä, sydäntä ja voimaa, että sen voima on – no, ylivoimaista. Rehellisyys, oman epätäydellisyyden kanssa sinut oleminen, tunteista puhuminen minä -muodossa koskettaa paitsi omaa itseä, myös suomalaisuutta sellaisena kuin se on – ja rakastaa niitä molempia. Se ei ole ulossulkevaa, vaan mukaan ottavaa. Tällainen joukkue – & me -henki on se, mitä musiikki- ja media-ala, työelämä, politiikka, kaikki suomalaiset ja laajemminkin ihmiskunta todella kaipaisi.

”Ikuinen vappu takapenkil jatkuu
Haluun tarunhohtoiseen
Ei enää duunii, painan puita uuniin
Syvemälle skutsiin meen

Junaa, laivaa, flygarii, ootan tääl pysäkil
Brunaa aina ysäril, suuntaa mä kysäsin
En nää eteen millää, tie muistuttaa pöllön silmää
Tääl on rämmittävää, onneks meil on flindassa lämmittävää
Paska haisee ja banjot soi, joku vessassa vaikeroi
Moottori rupee lämpee, täält tulee uus PMMP
Reissutarinoita, tyhjii varikoita
Aamuvapinoita, eksyny on stadin poika”
JVG – Ikuinen vappu

Kappale on myös terävä katsaus suomalaisten suhteeseen alkoholiin ja päihteisiin. Ikuinen vappu viittaa loputtomaan juhlimiseen, johon jossain vaiheessa väsyy. Sanoituksen koskettavin osuus on eksyneisyyden ja aamuvapinoiden tunnelma – tyhjyys ja onttous, jonka jatkuva juhlinta jättää jälkeensä. Syvemmällä mielen skutsissa, niissä oikeasti tärkeissä asioissa, on jotain tollaista modernia vertauskuvallista männyn voimaa josta ottaa kiinni – sitkeää, vahvajuurista, säitä kestävää ja tylyä. Se tulee tarpeeseen, kun totuuden jälkeinen aika, muuttuvat ilmastot ja globaali talous heittelee hajottavaa, obskuuria ja dystooppista pölyä yksilön päälle.

 

Näyttökuva 2019-03-18 kello 13.38.36.png
Uutta, vanha muistaen. Kuva: Niko Karlsson

 

”Tuleeko tästä JVG:n tähän mennessä isoin kappale? Biisi huokuu uuden ikivihreän piirteitä” otsikoi jo heti biisin ilmestyttyä Rumba. Ja kyllä, kappale on melkoinen vihreä timantti. Tarttuvan melodian ja retrohenkisen poljennon takana ovat Jaren ja VilleGallen lisäksi aiemmista hiteistä tuttu DJPP (Perttu Mäkelä) ja esimerkiksi Vesalaa, Pyhimystä ja Teflon Brothersia tuottanut Eppu Kosonen. Kokonaisuudessa voi aistia kaikuja  Juicen, Freemanin, Rauli Badding Somerjoen, Leevi and the Leevingsin ja monen muun suomalaisen artistin kunniakkaasta perinnöstä. Tietynlaista tervettä itsetuntoisuutta ja nöyryyttä kuvastaa myös tämä kyky kunnioittaa edeltäjien elämäntyötä ja aiemmin raivaamaa polkua. Jotain kokonaan uutta huokuvaa on kappaleen yllättävän vahva, kokonaan laulettu, tarttuva ja varma kertosäe. 

Myös suomirapin eräänlainen saturaatiopiste on ehkä käsillä, joku era loppunut. Suomen musiikkiblogi tarkasteli Cheekin viimeistä keikkaa edellisenä kesänä Blockfesteilla, ja tunnelma oli jotenkin ajan kulua sureva ja haikea. ”Se oli sitten siinä”, sanoi kolleega, kun keikka loppui. Jotenkin tuohon surua, väsymystä ja kyllästyneisyyttäkin tihkuvaan lausahdukseen kiteytyy kovin moni asia skenessä.

Mutta sen ei tarvitse tarkoittaa, että suunta olisi alaspäin, tai mihinkään. Paluu tulevaisuuteen sisältää myös vastalääkettä pessimismille ja kaikennäköiselle jumittamiselle. ”Sinä iltana kelattiin, että oltiin huipulla. Niin korkealla, ettei korkeammalle voi enää päästä. Mutta eihän me oltu silloin vielä yhtään mitään. Vasta nyt sen tajuaa.” (JVG, Etenee. Laura Friman. Siltala.)

Suunta on sisäänpäin omaan itseen ja sieltä ulospäin. Rohkeasti, vaikkei eteen näe millään ja tiekin muistuttaa pöllön silmää. Mutta mentävä on.

Missä on tahtoa, siellä on tie.

 

Suomen musiikkiblogi. Asiaa musiikista ja ihan mistä tahansa.

4 Comments

  1. No ihan alkuun – oon niin helvetin ihmeissäni miten joku voi purkaa sanoiksi noin täydellisesti sen mitä jokin biisi edustaa/on/sisältää. Olen ihan rakastunut (en edes perkele vielköön kateellinen;D)

    Ja sitten, tuo Brunila pomppaa esiin ties misä ihme taustavaikuttaja/tekijä. JVGhän on siinä outo genren edustaja et niiden sanomiset tekee aika pitkälle joku muu eli kundit on aika puhtaasti tulkitsijoita ja se rooli kai lienee tässä genressä outo? Niin tai näin, vaikka musa ei kolahda hlökohtaisesti niiin arvostan ilmiötä/tekijöitä.

    (haluaisin kuulla sun näkökannan palefacen shang-rilahan…)

    Liked by 1 henkilö

    1. No kiitos, ihanasti sanottu 😁❤️👌

      Semmonen tarkennus tosin, että tässä tekijöinä on ainakin Spotifyn mukaan JVG w/ DJPP & Eppu Kosonen (korjasin ton oman painovirheen heti jo tekstiin kyl kun huomasin).

      Mitä taas tohon muiden tulkitsemiseen tulee, oon päinvastoin saanut kuvan ja käsityksessä, että artisteilla on itsellään ollut alusta asti tinkimätön oma tyyli tehdä asioita, vahva oma visio, kova työmoraali, kyky nauttia duunistaan ja vilpitön asenne siihen.

      Joku kirjottikin mulle kommenttina tähän tekstiin yv:nä, että ”JVG on alusta saakka tehnyt asiat omalla tyylillään, liikuttavan nöyrästi ja rehellisesti. Ja tämä puoli heissä on aina vedonnut minuun.”

      ”Pidä oma tyyli, älä naapurilta ideoita syyhki” 🙂👌

      Taas yllättävän ajankohtainen, Paleface feat. Etta: Luonnonvoima -juttu löytyyki jo blogista, mutta toiveet huomioidaan 😊❤️❤️❤️

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s