The Fisherman & The Sea: I Can´t Alone

Lämpöä, kodikkuutta ja kynttilänvaloa. The Fisherman & The Sean lempeät indiefolk-sävelmät sopivat syksyn synkeyteen ja tuntuvat ystävältä kuin villasukat pimenevässä illassa. Kannen kuva: Nani Annette.

 

Ilta on pimeä, kostea ja lempeä. Sumuinen meri-ilma tuoksuu hyvälle ja on raikasta, maahan sataneet lehdet lemuavat, sammaleiden ja puiden seassa välähtelee taskulamppuja, katuvalot johdattavat vanhaan hotelliin. Tuntuu, kuin olisi astunut sisään outoon elokuvaan tai Twin Peaksiin, hieman irti todellisesta.

On meneillään Ivana Helsingin Paola Suhosen organisoima taianomainen, hyvin valikoitua musiikkia, omituisia ohjelmanumeroita, vanhoja vintage -vaatteita, leffoja, keskustelua, taidetta ja lämmintä tunnelmaa sisältävä, ihana, aikuinen ja hillitty Superwood festival. Festari, tai aikuisten hotellileiri, outoihin mielensisäisiin ja luoviin tunnelmiin johdattava kupla, kulkee sloganilla ”nordic oddity, pure beaty and woodland vibes”. Näihin voisi lisätä vielä yhden sanan, ”macig”.

Pelottavan ja turvallisen rajamailta löytyy silmiä hivelevää arkkitehtuuria tarjoavan Hotel Rantapuiston Woodland Cafe, jossa rennot The Fisherman & The Sean jäsenet ovat aloittelemassa keikkaansa. Kuppi teetä ja kynttilänvalo, ulkona pimeä syksyinen ilta, ja  pehmeät folk -sävelet alkavat putoilla huoneeseen täyteläisen, tumman lauluäänen säestämänä.

I wanna skinny dip, dip, skip put me in
I want your heart but I know you’re suffering
I wanna skinny dip, dip, skip put me in
I want your love but I know you’re lingering
I want it all, I want it all right now
I want the truth to take your shape right now

 

IMG_E6827
The Fisherman & The Sean kodikkuus lämmittää sydäntä tavalla, jota tarvitsee jokainen.

 

Näyttökuva 2018-10-14 kello 21.19.37
Kansainvälinen bändi tekee ensimmäistä levyään. Kuva: Nani Annette

 

Kodikkuuden tuntu on aitoa. Tuottelias bändi on julkaissut vuoden sisään jo kolmannen omakustanne-EP:nsä, I can´t alone. Se ei tosiaankaan ole mikään levy-yhtiön tuote tai liian laskelmoitu brändi. Levyn avaava ’Skinny Dip’ on syntynyt työmatkalla pyörän satulassa ja ’Reptile I’ on pianovetoinen biisi, John Grantin ja Rufus Wainwrightin hengessä. Musiikissa soivat makuuhuoneessa äänitetty suomalainen Loota -cajónrumpusetti. Laulu on äänitetty vaatekomerossa. Vilpitön, lapsuuden, rakkauden, terveen toisten tarvitsemisen, ystävyyden ja hyväksynnän tunnelmiin virittävä soundi on urbaanin akustinen. Aitoa ja sydämestä tehtyä. Metsäistä.

Once in a while I’ll get lost
In the woods where I played as a child
Fighting for something
Fighting all foul things
I’ve never felt so alive
Like I did when I was a child
Fighting my battles as
Reptile I

The Fisherman & The Sean singer & songwriter Jon Edenin lapsuus ja sukujuuret ovat Hailuodossa sekä Hampurissa. Lauluissa soi meri, hailuotolainen avaruus ja haikeus, mutta toisaalta Hampurin kansainvälinen kirjavuus. Mukana levyllä on nousevan irlantilaisyhtyeen Heroes In Hidingin nokkamies Joe Carroll, New Yorkissa uraa tekevä suomalainen laulaja-lauluntekijä Oskari Nurminen sekä mm. lupaava helsinkiläinen soul-laulaja Sanna K. EP:n julkaisupäivänä julkaistiin myös valotaiteilija Kristian Palmun ohjaama, Andrei Tarkovskin ja Caravaggion taiteen inspiroima video Skinny Dip -kappaleeseen.

Ja kansainvälistä on ollut menestyskin. Kahden ensimmäisen EP:n myötä ehdokkuuksia on satanut, muun muassa ”Vuoden kansainvälinen yhtye”- sekä ”Vuoden folkyhtye”-kategorioissa vuoden 2017 ja 2018 Los Angeles Music Critic Awardseissa.

” They have created some of the best indie rock music from the international community, and are a shining beacon to the rest of their community that America is listening, and is ready for them to make a solid attack on our American radio scene.” – Bob Leggett, LA Music Critic

Syksyllä yhtyeen musiikkia soi jo neljännen kerran newjerseyläisellä radioasemalla sekä Baltian kiertueella. Sitä voi kuulla myös keikoilla ympäri Helsinkiä.

Woodland Cafe on keikan kuluessa täyttynyt ihmisistä, ja keikka loppuu sydämelliseen, hyvään fiilikseen ja puheensorinaan. Kuulijalle on ilmestynyt jalkoihin henkiset villasukat. I can´t alone – can you?

 

Suomen musiikkiblogi. Asiaa musiikista ja ihan mistä tahansa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s