”Älä takerru liikaa menneeseen tai tulevaan, vaan koita elää tässä ja nyt.” – Matti Tamonen. Kannen kuva: Kim Kauppinen
Lintuja, yösirkkojen siritystä. Rämeisen suon ylle on ehkä laskeutumassa yö. Hämäävän lempeät, Ruusut -tuikkauksilla sävytetyt tunnelmat aloittavat Matti Tamosen Taas -biisin, joka on kolmas ja viimeinen sinkkulohkaisu tulevalta EP:ltä. Niistä tulee erehdyttävästi mieleen Faith no Moren Jizzlobberin hämäävän latautunut alku – se virittää (pahaenteisen) pehmeään tunnelmaan, missä mehukkaat lihansyöjäkasvit ojentelevat kitojaan jossain leväisessä mudassa, heinikon ja heinäsirkkojen, alligaattoreiden seassa. Epäilemättä siellä jossain on myös massiivinen ampiaispesä täynnä kuollettavaa surinaa.
Matti Tamosen arkinen ja humoristinen tyyli on selkeästi ottamassa uutta kurssia.
Taas, toistuminen, arki, vuodenkierto, viikonpäivät kiertävät luuppia tässä ”nyt riitti” -henkisessä biisissä. Kappale alkaa tammikuusta, alusta siis, ja käy läpi vuodenkierron elokuuhun asti. Keväällä pää on ontto, minä -kertoja on rotkossa sängyn ja seinän välissä. Yöttömien öiden aikaan ei oo millään mitään välii, ja elokuussa pamahtaa. Tässä vaiheessa aika hidastuu, kuvauksessa mennään päivä kerrallaan, viikosta toiseen samalla kaavalla, saavutetaan ehkä nykyhetkeä. Perjantaina tapellaan, lauantaina sovitaan, sunnuntaina odotellaan, että kaikki tapahtuu taas, alkaa uudestaan, uudesta alusta uuteen alkuun. Kuulusteluvalo polttaa iiriksiä.
”Kusetetaan ittiään, ehkä se on vaan viisaint”
”Unohetaan eilinen, se on kai viisaint”
Luuppi tai ehkäpä tuollainen kolmio, missä räjähdystä seuraa unohtamisen haluun tukahtuva hyvittely ja itsepetoksellinen hyvin meneminen, tuohon valheellisuuteen kyllästyminen, ruuvin kiristyminen ja taas uusi räjähdys, on minä -kertojasta ennustettava ja kyllästyttävä. Haastavuus, depressiivinen vaipuminen samantekevyyteen, toistuvuus on itsensä kieltämistä, mikä toisaalta lamaannuttaa, toisaalta lataa täyteen energiaa, joka on valmis räjähtämään, kun on aika.
Tunnelmaltaan Tamonen asettuu rehellisen ja aidon tuntuisella Taas -biisillä samoille linjoille lattialle lanaan asettuneen DJ Ibusalin Yksin kotona 17 – fiilisten kanssa. Tamosen flowssa on tummaa, matalaa toteavuutta. Toisaalta lakoninen sanojen latelu ampiaispesineen vie Aivovuodon mystis-synkille leveleille. Tämä genre sopii Matti Tamoselle erinomaisesti, on miellyttävää ja odotuksia tulevaa EP:tä kohtaan herättävää.
Depressioräpiksi Taas ei kuitenkaan oikein taivu. Sen päättäväinen ja toiveikas loppu ei jätä kuulijaa empaattisen pahan mielen valtaan, ja itsehyväksynnän jotenkin valoisa tunnelma kantaa kautta biisin. Taidokkaita, pieniä kuvallisia ilmauksia sisältävä teksti sisältää paitsi oivaltavia sanankäänteitä, myös parilla sanalla luotuja tunnelmia ja visuaalisia näkyjä. Arjen ja jumahtaneen elämän kiduttava monotonisuus, tympeys, harmaus ja vankilanomaisuus näyttäytyy lyhyessä tekstissä spektrinä viidakon rämeiltä rotkoihin, ampiaisiin ja yöttömiin öihin, tulevaisuuteen ja edessä oleviin ratkaisuihin. Ehkäpä se ratkaisu onkin sitten jo siinä.
”Siirryn huonoista parempiin ratkaisuihin
ei vielä, mut kohta, sen tiedän, mä ootan
tällä tiellä jonka risteyksessä, on seissy monta.”
Roihis Musica julkaisi Matti Tamosen uuden singlen nimeltä Taas 19.9.2018. Laulu on viimeinen lohkaisu tulevalta EP:ltä, joka julkaistaan vuoden 2018 lopulla. Tamosen ”Käsipäivää” (Roihis Musica 2017) albumin leppoisa humorisointi on jäänyt tällä kertaa vähemmälle. Kaikelle ei pysty enää nauramaan. Tulevalta EP:ltä on julkaistu jo aiemmin tänä vuonna laulut nimeltä Maljakko ja Kaikki on hyvin. Matti Tamonen on kertonut kyseessä olevan tarinallisemmat ja vähemmän omakohtaiset sanoitukset kuin aiemmin ja halu monipuolistua kirjoittajana. Taas -kappaleen on säveltänyt Janne K, joka on tuottanut biittejä useille suomalaisille artisteille (mm. JVG: Raiders, GettoMasa: Pelkuri).
Suomen musiikkiblogi. Asiaa musiikista ja ihan mistä tahansa.
totuus 