Tuuli puhaltaa joka tapauksessa.
Kaurismäki, burleski, nordic noir, Baudelaire. Siinä sanat, jotka tulevat ensimmäinen mieleen synkeän pimeässä, vanhassa autossa pyörryttävästi tapahtuvasta vahvavärisestä, tummasävyisestä, kylmän ytimekkäästä ja tyylitellyn ohuesti lauletusta Color Dolorin Anyway The Wind Blows -musiikkivideosta.
Oulun musiikkivideofestivaalit vietettiin tänä vuonna 23.-26.8.2018 Oulussa. ”25 vuotta audiovisuaalisen kulttuurin ja kotimaisen musiikkivideon juhlaa. Ennakkoluulotonta edelläkävijyyttä ja pohjoista outotta”, kertoo musiikkivideofestivaalin esittelyteksti. Ehdokkaiden kirjo oli tänäkin vuonna laaja, Elastisesta Max Liljan elektroselloon. Kultaisen pumpelin voittajaksi valikoitui nyt käsillä oleva Juha Ilmari Laineen ohjaama Color Dolorin video.
Pikkutyttö istuu eksyneen oloisena valtavalla Rolls Roycen nahkaisella takapenkillä. Tytön kaurismäkisen lakonisilta kasvoilta näkee, että jotain surullista ja järkyttävää on tapahtunut tai tapahtumassa. Ulkona on pimeää, on ehkä epätietoisuutta siitä, minne ollaan menossa. Skandinaavinen surumielisyys, lohduttomuus ja turvattomuus välittyy vahvana. Hätääntyneen fiiliksen katkaisee yllättäen etupenkille vaihtuva pikkusynan soittaja, joka naputtelee sitä etusormellaan leikkisästi taustalla käynnistyvän erittäin toimivan elektrobiitin lomassa. Kierrosten lisääntyessä burleskiin tyyliin ja vaihtuviin tyyleihin sonnustautunut nainen kertoo takapenkkiläiselle ja sitten takapenkillä jonkinlaista tarinaa ja emootiota.
Vahva värinkäyttö, yksinkertaisuus, toistuvuus, visuaalisuus ja tarina tukevat kappaletta, joka lyriikoiltaan on niukka. Saamisesta ja vastaanottamisesta on kysymys, johonkin on matka, ja määränpää on tuntematon. Mutta tuuli puhaltaa joka tapauksessa.
ANYWAY THE WIND BLOWS
Get get gone get get with the gonna
Get it with the get gone get with the gonna
Anyway the wind blows
Anyway the wind blows
Get get gone get get with the gonna
(Gonna, gonna, whatcha watcha gonna)
Get it on get gone, get it on lover
(Lover, lover, watcha watcha gonna)
Anyway the wind blows
Anyway the wind blows
Digidigidongdong dodo do
Dong dodo do
Digidigidongdong dodo do
Do dong dong dodo do
Digidigidongdong dodo do
Dong dodo do
Digidigidongdong dodo do
Do dong dong dodo dodo dodo dodo
Any way the wind blows . . .
Outo turvallisuuden ja hädän sekoitus yhdistettynä pakkasen ja talviyön, päivättömän yön magiaan luo paradoksaalisesti yhtä aikaa fiiliksen menetyksen ja saamisen tunteesta, surusta, pelosta matkaan lähtöä kohtaan, rohkaisusta ja luottamuksesta. Auton matka jatkuu, roolihahmot lisääntyvät, auto siirtyy ränsistyneen teollisuushallin autopesuun, vesi virtaa. Sitten vanha Rolls Royce täyttyy erikoisista ja erilaisista taiteilijahahmoista ja draaman kaari huipentuu bileisiin autossa, jolloin videolla nähdään still -kuvaa liehuvista hiuksista ja kappaleen instrumentaaliosuus jyllää. Lopuksi auto ajaa ulos hallista, halki lumisen kaupungin ja parkkipaikkojen, ja pikku tyttö ilmestyy jälleen takapenkille, pipo silmillä, tummin silmin katsellen ulos ikkunasta, matkalla turvallisesti jonkun kyydissä kohti jotakin, neuvottomana mahdottoman isossa maailmassa.
Ehkä kyseessä oli vertauskuvallinen matka halki kuvitteellisen, tulossa olevan aikuisuuden, ja pohdinta kaiken merkityksellisyydestä ja ohikiitävyydestä. Jatkuva pyöriminen tuo mieleen elämän kiertokulun, sen, miten kaikki alkaa yhä uudelleen alusta, syntyy ja kuolee, ja tarinoista jää jälkipolville muistoiksi sumuisia valokuvia. Hetkiin ei voi tarttua kiinni. Tuuli puhaltaa, vaikka emme tiedä mistä se tulee ja minne se menee. Koskettava ja melankolinen tarina.
Tyylikkyys ja taiteellisuus on pitkälle vietyä ja musiikki toimii. Jokin kuitenkin hieman etäännyttää ja viilentää samaistumisen tunnetta, onko se kieli (englanti) vai hahmojen alleviivattu erikoisuus? Lisäksi videon ja kappaleen idea on kuitenkin hieman monotoninen, aavistuksen pitkä, josta johtuen tuntuu, että viitteellisyydenkin huomioiden draaman kaari tai tapahtuminen on videolla puolitiessä. Tai ehkä tässä tulee vaan huono olo kaikesta tuosta pyörimisestä.
Ehkä se on tarkoituskin? Avantgardistinen viba välittyy vahvana, vaikka videon tarina, matka tai mielikuvitusmatka sidotaan aristoteelisesti alulla ja lopulla yhteen ja juttu on todellakin paljon enemmän, kuin kollaasi kivan näköisiä videokuvia toinen toisensa perään, musiikin näytellessä pääroolia.
Ja tarvitaanko aina kunnon tarinaa? Tiedättehän, alku, keskikohta ja loppu, yksi sankari joka taivaltaa halki vastusten kohti asiaa jota haluaa. Ei varmaan ainakaan musiikkivideossa, joka on parhaimmillaan elokuvien runoutta.
Tarinoita, juonellisuutta ja niiden suhdetta ihmiselämään ja tapaan hahmottaa sitä on tutkinut muitten muassa yliopistonlehtori, kirjallisuudentutkija Vesa Haapala.
”Siinä missä abstraktit maalaukset ovat nykyään yhtä arkisia kuin esittävät maalaukset, kirjallisuudessa ja elokuvassa luotetaan edelleen pitkälti tarinoihin. Ja niissä paljolti tuttuihin perustarinoihin, jotka on tunnettu jo pari vuosituhatta.” Asioiden hahmottaminen tarinoina voi johtua perustavanlaatuisesta tavastamme ajatella, Haapala arvioi. ”Kertomuksellistamme kaikkea, jopa omaa elämäämme. Sanomme että elämä on matka, että siinä on suunta ja päämäärä. Se on kuitenkin vain yksi tapa hahmottaa asiaa.”
Nimenomaan. Ehkä tämä, elämä, onkin juuri tuollainen mielikuvituksellinen trippi, jossa päämäärä on vähintäänkin epäselvä, tapahtumat hämmentäviä ja vääjäämätön kiertokulun ympyrä kulkee kuin maapallo radalla, ei lineaarisesti vaan spiraalina, tuntemattomien, valtavien voimien universaalilla, matemaattisella liikeradalla. Siinä samalla sitten tapahtuu kaikenlaista runsasta, rikasta, kaunista, kirjavaa ja sykähdyttävää. Hetkiä yhdessä, iloa.
Color Dolor on hionut uniikkia taide-pop soundiaan Helsingissä vuodesta 2011. Tällä hetkellä bändiin kuuluu Stina Koistinen ja Nicolas ”Leissi” Rehn. Kultapumpelin voittanut kappale Anyway The Wind Blows on mukana yhtyeen kolmannella levyllä Love. Albumi tarkastelee universaalin rakkauden teemaa kolmesta eri kulmasta: romanttista rakkauta, platonista rakkautta yhteisössä ja rakkaudettomuutta ja yksinäisyyttä. Love on julkaistu toukuussa 2018. Color Dolorin tutkimus täyden ja rakkaudellisen elämän elämisestä yksinäisyyden ja kuoleman jatkuvan presenssin kontekstissa on jatkunut läpi kaikkien kolmen albumin. Bändi on soittanut kymmeniä keikkoja Suomessa, Virossa, Norjassa ja Ruotsissa.
Color Dolor have been perfecting their unique art pop sound in Helsinki, Finland since 2011. In present moment Color Dolor are Stina Koistinen and Nicolas ’Leissi’ Rehn. They have released three singles from their up-coming 3rd album ’Love’. Singles ’Revolution, ’Anyway the Wind Blows’ and ’Running in the Dark’ have awaken much interest in the new Color Dolor sound among the critics and press. Color Dolor’s 3rd album ’Love’ looks at the universal theme of love from different angles: romantic love, platonic love love in society, not forgetting lovelessness and loneliness.’Love’ is released May 4th 2018 with Soliti. “Color Dolor is one of the most interesting Finnish bands. Magical.” Rumba 28.2.2015. More www.colordolor.fi
Suomen musiikkiblogi. Asiaa musiikista ja ihan mistä tahansa.
totuus 