Tomppabeats – suuri salaisuus ja miljoonia striimaava pehmeä kesäsade

Kurpitsantaimet ovat kasvaneet vahvoiksi ja väkeviksi, ja suuret, tummankeltaiset kukat auenneet niiden lehtien juureen. Niiden mehukkaat nielut lepäävät mullan päällä odottaen mehiläistä ja pölyttäjää, vaatimattomana ja oleillen, mutta jumalaisen kauniina. Räkättirastas sähähtää lentoon punaherukkapensaasta, luumupuun raakileet on ryhtyneet kellastumaan. Talo, valkoinen, vanha ja puinen, seisoo kasvimaan reunalla levollisuudella, joka sillä on kymmenet vuodet, kasvot ja kädet, ihmiset, leppoisat kesäpäivät, ukonilmat, nihkeän piiskaavan sateen ja raskaan harmaat pilviset päivät nähneenä. Joku lintu lennähtää istumaan sireenipensaan oksalle ja tuikahtaa kuin pieni kultainen kello.

”Il me suffit de ton amour…”

Ranskalainen, vanha ja nostalginen chanson kodikkaine huilunväristyksineen, pehmeä kitara ja syvä naisen ääni aloittaa lempeästi biisin. Samplen alkuperää tonkimalla paljastuu alkuperäismuusikko, jonka aiheina ovat olleet lentäminen, lapsuuden muistot, oma perhe, arkiset tapahtumat, varmaankin keittiö, omenat pöydällä, haaleansininen taivas, kirja joka on unohtunut auki pöydälle, ja maljakko jossa on luonnonkukkia. Chill biitti kuitenkin tahdittaa ja pätkii sitä koko ajan, kaapaten tunnelman tähän hetkeen missä sä olet nyt, 2018. Ja sitten se jo loppuikin. Tale on helsinkiläisen, parikymppisen Tomi Lahtisen tai Tomppabeatsin miljoonia ja taas miljoonia striimanneen Arcade -levyn avausraita.


Nostalginen, utuinen, hento, tuore. Historiassa kiinni, chilli. Kaikki on kunnossa.
Helppo, avoin, ei tippaakaan mietitty egoa. Helpostilähestyttävä. Alle minuutin kestävää biisiä seuraa toinen, minuutin kestävä biisi. Sample ja tunne sekä sisäinen maisema vaihtuu myös jotenkin odottamattoman nopeasti. Sillä tavalla, mihin ei ole tottunut. Kaikkea on rikottu harmillisen ihastuttavalla tavalla. Tunkkainen junnavuus, ja loputon saman biitin toisto, joka menee pilalle silkasta monotonisuudesta, puuttuu kokonaan.

Rakenteella ja kestoilla on paitsi varmaankin striimien määrään liittyvä funktio, mutta tässä myös temaattisesti oleellinen ja kuulijaan vaikuttava merkitys. Lyhyys on sopivuutta, se jättää jopa pienen nälän kuulla lisää, mutta eteenpäin mennään. Transsiin ajava junkkaava efekti puuttuu totaalisesti. Mutta tämä musiikki ei pyrikään viemään pois tästä hetkestä vaan päin vastoin, kiinni siihen. Ajatus ja tunne lähtee vaeltamaan, mutta jotenkin olet enemmän läsnä kuin ennen levyn kuuntelua.

https://instagram.com/p/BQwcEZ9hga9/

Levy jatkuu.
Vuoren rinteellä on vanha, suurista harmaista kivistä tehty kivijalka, pienen talon raunio, joka on peittynyt vihreään heinään ja kivien yli kiipeileviin kukkiin ja kyönnöksiin. Villiintynyt omenapuu, vadelmat ja vaaleanpunaiset ruusut rehottavat pitkin vuorenhuippua, suuret sinikellot, kätkö, josta löytyy punaisia ahomansikoita. On ollut kuumaa ja paahteista, heinäsirkat sirittäneet huutavasti lakkaamatta, meri kimmeltää vuoren takana, ja meren takana koko maailma. Tuohon maisemaan lankeaa hento kesäsade, pehmeänä ja puhtaana, taivas on auki.

 

Eikä, kun nyt mentiin 50 -luvun amerikkaan, omakotitaloalueelle, jossa joku poika ajaa pyörällä puiden reunustamaa kotitaloa, ja talot vaihtuvat, ja kotona on Abigail, mustavalkoinen televisio ja uunista tullut piirasta, samettinen kuvioitu matto, oranssia, ruskeaa ja keltaista, valkoista ja siistiä, hymyä, valkoisia hampaita, mutta sitten ajetaankin Bronxissa 70-luvulla autolla, ja nyt on ollaan Pariisissa jossain salongissa 60 -luvulla ja pianon sävelet laskeutuvat ilmaan pehmeinä kuin kissan tassut, ja sitten yhtäkkiä pelataan vanhaa Nintendoa, ja Super Mario rullaa eteenpäin chillisti, hymyillen ja keräten palkintoja.

187B150D-E70E-49AE-8668-C7270E82AD53.jpeg


Samalla aseenteella ja kuten itse Tomppabeats tai Tomi Lahtinen. Tämä musiikki striimaa miljoonia, enemmän kuin Cheek, ja Tomppabeatsin kiertuekalenterissa lukee Melbourne, Auckland, Taipei, Taipei ja London. Se on aika hyvin 1997 syntyneeltä helsinkiläiseltä nuorelta mieheltä, joka asensi viitisen vuotta sitten kotikoneelle softan, alkoi tehdä musiikkia ja laittoi sitä soundcloudiin. Kun Spotify alkoi pari vuotta sitten nostaa biisejä listoilleen, miljoonien striimausten vyöryn turvin Tomi pystyi irtisanoutumaan päivätyöstään start-upissa ja keskittymään pelkästään musiikkiin. Omakustanne -levyttäjä ja tuottaja on ottanut vaikutteita J Dillalta, Nujabesilta, Madlibilta, Flying Lotusilta ja Knxwledgeltä. Soulia, jazzia, lempeitä sämplejä, hiphopin hyväntuulisimpia sampleja. Sen kuulee kyllä. Itse Tomppabeats on kuvannut musiikkiaan avoimeksi ja helpoksi. Se puhuttelee kaiken ikäisiä, kaiken maalaisia ja kaikkia. No, ihmisiä.

Ehkä koska hän on onnistunut tavoittamaan tunteita, jotka ovat keskeisiä ja kannattelevat meitä ihmisiä. Pieniä hetkiä, pieniä hyviä hetkiä, hyvää oloa. Kukista lentoon lähteviä perhosia. Päiväperhosia. Päiviä, ja tulevia päiviä.

Kun levy loppuu, on kulunut 39 minuuttia. Olo on hyvä. Levollinen ja sellainen, että elämä on rikasta ja tahtoo meille hyvää.

Ja ihminen on hyvä.

 

 

Suomen musiikkiblogi. Asiaa musiikista ja ihan mistä tahansa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s