Sumuisilta vuorilta kuoleman laaksoon – japanilainen omintakeinen hiphop

ROUVA MAKIOKA
Milloin lähdette?
NORIAKI
Toukokuussa.
ROUVA MAKIOKA
Kevät on hyvä aika lähteä. Kirsikat kukkivat.. Sade sulattaa lumen ja siitä nouseva sumu peittää vuorten vaaleanpunaisen siluetin, …kuin huntu morsiamen.. Vai kuinka.
NORIAKI
Rouva Makioka.
ROUVA MAKIOKA
Sanotaan, että kevätsade ja naisen mieli. Yhtä arvaamattomia molemmat.
NORIAKI
Aivan.

Japani, tuhansien vuosien historia, sumuiset vuoret, kirsikkapuistot, villikissat, tatamit, askeettinen, esteettinen, kontrolloitu ja perverssi, tukahdutettu ja kimonoon ahdettu, teeseremonoitu, tuntematon. Kielikuvallinen, taidokas ja loppuunviety. Hauras, täydellinen. Siinä asioita, mitä tulee Japanista mieleen. Ensimmäisenä ei tule mieleen trap, eikä mikään rap. Ei ehkä toisenakaan.

Näyttökuva 2018-07-07 kello 8.41.57
Japanilaista hip hop -estetiikkaa. Coma-chi, Jomongreen.
Näyttökuva 2018-07-07 kello 8.48.38.png
Nujabes.

 

Tuhatvuotiset, omaleimaiset ja äärettömän rikkaat juuret kasvattavat humisevaoksaisia, väkeviä kasvustoja. Niiden pysyvyys eli oman kulttuurin ja historian vaikutus japanilaisten tekemisessä on jotakin mykistävää ja ehdotonta, mutta ei kuitenkaan ulossulkevaa. Ulkomaiset vaikutteet ovat japanissa jatkuvassa fuusiossa oman kanssa ja hiphopin ja räpin tekijät testaavat mahdollisen rajoja.

Juuret ovat 1980 -luvulla. Kulttileffan Wild Style (1983) ja Yellow Magic Orchestran 808 – meininki saivat aikaan ensimmäisen rap ja breakdance -resonanssin japanilaisten musiikin rakastajien keskuudessa. Mutta 2000 -luvulle tullessa japanilainen rap oli jo kehittynyt suuntaan, jossa ei enää jäljiltelty länsimaisia tähtiä. Sen sijaan alettiin luoda omaa lyyriikaa ja flowta, kuvaamaan omaa todellisuutta ja ympäristöä. Kuten muissakin ei-englanninkielissä maissa. Raffeimmissa soundeissa kuulee selkeää, räyhäävää Samurai -otetta ja pehmeissä, (niitä on paljon), soi utu syksyisten vuorten yllä, lumi ja kirsikkapuiden mustat varret. DJ Krushin uusin levy ammentaa jopa perinteisistä japanilaisista soittimista, kuitenkin aivan totaalisen ajankohtaisen kuuloisesti.

Genre, varsinkin se varsinainen rap, joutuu toistaiseksi yhä taistelemaan paikastaan vahvan popvirtauksen keskellä, jonka hyvin elämäniloinen, myönteinen, kevyt, pehmeä ja iskelmällinen sävy on voimakas. Ian Condry kuvailee kirjassaan Hip-Hop Japan, kuinka ”keltaiset B-Boyssit” pohtivat, mistä ammentaa ganstakuvastoon ja kuinka manipuloida japanin kieltä, jotta päästäisiin riimeihin ja rytmikkääseen flowhun. Räppäreiden aiheet käsittelevät japanilaista koulutussysteemiä, seksibisnestä, koulukiusaamista, joka johtaa murhiin koulujen pihoille ja globaalia politiikkaa.

Tänä päivänä amerikkalaisen hiphopin kaupallistuminen on myös vuotanut japanilaiseen musiikkiskeneen, ja sitten voidaan pohtia onko se hyvä asia vai ei ole.

Näyttökuva 2018-07-07 kello 8.44.54
Uutta aaltoa edustava KOHH käsittelee meille tutusti ja turvallisesti huumeita, itsemurhaa ja pahaa oloa musiikissaan. 

 

Näyttökuva 2018-07-07 kello 8.57.32
Vanhaa aaltoa edustava PUNPEE, jonka musavideoita ei ole missään youtubeissa.

Japanilaisen rapin vaikutus alkaa hieman tuntua myös länsimaisissa räppipiireissä. Travis Scottin ja Frank Oceanin kanssa yhteistyötä tehnyt KOHH on yksi esimerkki siitä. Vaikka jenkkien charttilistoille on vielä pitkä matka, japanissa on kiehtovaa estetiikka ja viba, josta riittäisi yltäkylläisesti ammenettavaa länsimaihin. Diversiteetti on hämmentävä ja nöyräksi vetävä luonnon ja elämän rikkaus. Teemme nyt katsauksen tuoreemmista vanhempiin tekijöihin, Suomen musiikkiblogin parhaat palat. Suosittelen.

 

 

KOHH

Kohh on isoäitinsä kasvattama räppäri, jonka äiti käytti huumeita ja isä teki itsemurhan. Hän korostaa lyriikoissaan köyhyyttä ja lapsuuden kovia oloja. Hän nostaa tekemisellään valokeilaan asioita, jotka eivät ole julkiseen keskusteluun juuri kuuluneet.

 

MCPERO

Naisen asema poikkeaa Japanissa länsimaisesta. Se on meistä konservatiivinen, mutta ”Mies pelkää eniten vaimoaan, sitten ukkosta ja kolmanneksi vanhoja tätejä”, lukee erään japaniopuksen takakannessa. Menestyneitä naispuolisia räppäreitä on vain muutama, ja siksi MCperon iloinen ja kevyt flow on tuulahdus raikasta ilmaa ja kepeyttä darkin ja grimemmän, miesdominoidun japanilaisen räppiskenen keskellä. Hän käsittelee rakkautta ja seksiä teksteissään, ja tiedostaa sukupuolen rajoitteet tekemiseen. Japan Timesin haastattelussa MCpero kertoo, että ainoa ratkaisu olisi olla mies. ”Mikä tahansa huomio, minkä naisräppääjä saa, on hyväksi.”

PUNPEE

Jo vuonna 2002 aloittanut Punpee on vakiinnuttanut asemansa skenen avaintekijöinä. Punpee voitti 2006 Ultimate MC Battlen, ja tämä albumi MODERN TIMES ilmestyi 2017.

 

 

NUJABES

Tokiolainen Jun Seba, eli Nujabes, jätti jo parikymppisenä lähtemättömän jälkensä japanilaiseen hip hop skeneen, ei pelkästään julkaisujensa, mutta perustamiensa yritysten takia. Hän omisti kaksi levykauppaa, ja perusti 1998 itsenäisen levy-yhtiön Hydeout Productionin. Hänellä on ollut iso rooli Tokion undergroundin viemisessä Englantiin ja Amerikkaan. Nujabes on tehnyt yhteistyötä muun muassa Fat Jonin ja CL Smoothin kanssa.  Nujabesta on kuvailtu ”chill hopin” pioneerina, mutta tarkempi kuuntelu paljastaa, että jazzvaikutteiden, jonkin japanilaisen ja vanhan sekoittelu luo ihan oman maailmansa, jota ei minusta tarvitse mihinkään genreen tunkea.

Nujabes menehtyi auto-onnettomuudessa 26.2.2010. Hän oli kuollessaan 36 -vuotias.

 

DJ KRUSH

Hideaki Ishi eli DJ Krush syntyi Tokiossa vuonna 1962. Hän lopetti koulun kesken nuorena, liittyi paikalliseen katujengiin ja myöhemmin Yakuzaan. Legendat kertovat hänen jättäneen Yakuzan ja rikollisuuden löydettyään parhaan ystävänsä irtonaisen sormen pöydältään.

1983 Ishi meni tyttöystävänsä kanssa elokuviin katsomaan WIld Style -elokuvaa. Hän sai vaikutteita elokuvasta ja päätti, että hänestä tulee hip hop-muusikko. DJ Krush on yksi parhaiten kansainvälisesti tunnettuja japanilaisia hiphop -DJ:tä. Hän yhdistää ambientia, dubstepiä ja kunnon hyviä old school -biittejä sekä ikiaikaisia japanilaisia sävähdyksiä, kuulaalla ja mukanaan vievän puhuttelevalla tavalla. Tässä tänä vuonna ilmestynyt Cosmic Yard.

Laitoin tähän koko levyn, kun se oli niin hyvä. Damn.

 

 

Suomen musiikkiblogi. Asiaa musiikista ja ihan mistä tahansa.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s