“Hip-hop began in America, but Iran has had one of the longest traditions of poetry of any in the world. Poetry is in our blood. If 2pac could sing about his life and pain and his culture, why couldn’t I do the same thing in my own language, and that’s where it all began.” YAS, Huffington Post
Hiphop syntyi Bronxissa 1980 -luvulla ja siitä on sen jälkeen tullut yksi jenkkien hedelmällisimmistä exporteista. Sitä leimaa perinteisesti käsitteet yksityinen, ei-virallinen, vallanalainen, radikaali, kriittinen, kielletty, vapaa, taisteleva, kommentoiva, kertova. (Nykyään sitä leimaa myös vahvasti käsitteet menestys, huumeet ja raha.)
On kiinnostavaa, kuinka se on levinnyt näiden noin neljänkymmenen vuoden aikana kulovalkean tavoin paikkoihin, joihin voisi olettaakin, kuten Eurooppa, Etelä-Amerikka ja Afrikka, ja sitten paikkoihin, joihin ei voisi olettaa.
Kuten Lähi-Itä ja esimerkiksi Iran.
Suomen musiikkiblogin tutkivan musiikinkuuntelun itselleen aina uusia juttuja etsivä yksikkö otti selvää, että mikä on meininki. Tässä nyt aluksi tiivistettynä ne ihan kaikkein olennaisimmat asiat, mitä farsi-rapista pitää ikinä tietää.
- Farsi (persia) on klassinen kieli ja se on runoutta.
- Hip hop on ollut laitonta Iranissa ja kaiken julkaistavan tulee läpäistä hallituksen sensuuri.
- Persiaksi ei räpätä baareista, klubeista, seksistä, alkoholista eikä huumeista.
- YAS on ensimmäinen artisti, joka on saanut laillisen luvan esiintyä.
- Taso on siksi tai siitä huolimatta kova.
- Alue on niin vahva runouden kehto, että lyriikat, musiikillisuus ja estetiikka suhisee varmaan jokaisen paikallisen suonissa jo syntyessä ja se imetään äidinmaidossa. Se on täynnä murattilehtoja, kyyhkysiä, taateleita, vuoripuroja, mustia puunrunkoja, hevosia ja hiekkamyrskyjä, kirkasta taivasta ja virtaavaa verta, tähtitaivasta, vertauskuvia, tarinoita, mystiikkaa ja syvällisyyttä, mikä kääntyy nihkeästi edes englanniksi.
Kyseessä on siis underground sanan varsinaisessa merkityksessä. Iranin pääkaupungissa, Teheranissa hip hop on lähtenyt nousuun vuodesta 2000, jolloin alettiin nauhoittaa ensimmäisiä mixtapeja. Oman kielen runollisuus ja kauneus sekä klassisen iranilaisen musiikin sämpläily sekaan kuvastaa paitsi hyvin tämänhetkistä soundia, oli olennaista jo lähtökohtaisesti.
Tarkkaa kehityskulkua Iranin osalta ei oikein tunnu löytyvän mistään, johtuen tietysti siitä, että artististit ovat olleet aina paineen alla. Laiton puuha on laitonta puuhaa.
Ensimmäisiä ryhmiä on ollut 021, jonka perustaja Hichkaksen tyyli oli runollista, teististä ja melko nationalistista. Hänen pioneerityönsä oli iso kuplan puhkaisu: Hichkas julkaisi ensimmäisen laittoman albumin Asphalt Junglen, josta tuli nopeasti massiivinen hitti maan sisällä.
Hichkasen Asphalt Junglen tuottaja Mahdyar asuu, tekee taidetta ja vaikuttaa nykyään Pariisissa. Levy oli niin suuri hitti, että Mahdyarin graffitista, omasta kulttuurista ja kielestä ja mystiikasta kiinnostunut gang herätti viranomaisten huolen vaikutusvaltansa vähenemisestä. Koska iranilainen nuorten valtavirtakulttuuri oli vaarassa, hallitus alkoi sulkea studioita, pidättää keskeisiä henkilöitä, ja piti näistä mustaa listaa kulttuuriministeriössä. Mahdyar lähti Teheranista 2009 saadessaan kutsun Cannesiin tehtyään musiikin palkittuun ”No One Knows About Persian Cats” -elokuvaan. Pariisissa Mahdyar tekee nykyään kuvataidetta, elokuvia ja musiikkia. Albumi Seized on julkaistu helmikuussa 2018.
Osa jäi. Vuonna 2012 Bahram Nouraei, aiemmin pidätettynäkin ollut artisti, listattiin Huffington Postin ”50 eniten Lähi-itää muokanneita henkilöitä” -listalle. Inja Irane (Here is Iran) – biisiä kuvailtiin pistäväksi kritiikiksi omaa maata kohtaan Rolling Stone -lehdessä.
Yas oli ensimmäinen iranilainen räppäri, joka sai hallitukselta lailliset valtuudet esiintymiseen. Nykyään Yas tekee kiertueita Dubaissa, Lontoossa, New Yorkissa ja Los Angelesissa. Yas oli kuunnellut kotona amerikkaan bisnesmatkojan tehneen isän tuomia kasetteja ja mixtapeja. Isä kuitenkin kuoli Yasin ollessa teini-ikäinen, ja Tupacin levyistä tuli keino purkaa tuskaa ja käsitellä tunteita. ”Kuuntelin musiikkia ja sen energia todella tuli läpi. Tykkäsin paljon Tupacin flowsta ja tavasta aaltoilla biitin päällä.” Hän alkoi kääntää sanoja, jolloin hiphopin voima avautui lopullisesti. Yas alkoi muodostaa omaa käsitystä siitä, miten konseptin voisi muuttaa tai siirtää omaan yhteisöön ja kulttuuriin sopivaksi.
“After a while I started to pay closer attention to the music [and] I realized there was a lot more there to it, he was talking about real issues. I started to translate the lyrics and realized he’s singing about society and the culture, about his perspective. I realized then that any kind of music that was going to stick around and have any kind of lasting effect had to say something real. It had to have a message and a deeper significance to it, in any kind of genre.” YAS, Huffington Post
Ilmiöt muistuttavat räpin ja sen eri genrejen ajautumista Suomeen viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Tavallaan tehdään jotain ihan uutta, mutta tavallaan ei. Millaiset aiheet suomalaiseen hiphopiin ja räppiin sopivat ja millaiset eivät? Pieni kielialue rajoittaa kuulijakuntaa, mutta on kuitenkin omaa ja vahvinta. Miten Suomen kieli taipuu räppiin, millaista lyriikkaa pitäisi tehdä? Ja ollaanko sitten jo eri genreä, ihan uutta vai jotain muuta? Mielipiteitä riittää. Se kuuluu genesikseen kun tehdään jotain uutta.
Uudessa persia -musassa kuultaa läpi paitsi mureneva perinne, sota, suru, tuhon, kuoleman, mutta ehkä myös jonkun uuden orastuksen estetiikka.
Suomen musiikkiblogi. Asiaa musiikista ja ihan mistä tahansa.
totuus 