Valta vaihtuu – Töölön ketterän vaarallinen nuori voima

Töölön ketterän  Mylly -levyjulkkarit Valkoisessa salissa tarkastanut Suomen musiikkiblogi meinasi keikan jälkeen kotimatkalla törmätä autolla Pitkänsillan kaiteeseen ja tippua mereen silkasta ällistyneestä järkytyksestä. Töölön ketterän sanattomaksi jättänyt tykitys, energia ja intellektuelli, tinkimätön tyyli ei jätä rauhaan vieläkään. Olo on kuin pyykkikoneen linkousohjelman jälkeen ja melko pitkälle silkkaa hurmosta. 

Töölön ketterä on parin vuoden ajan kovasti hypetetty grime-bändi, joka on perustettu vuonna 2015. Yhtyeen muodostavat räppäri Matti8 (Tuisku Hakoniemi) ja tuottaja Handshaking (Fedja Kamari).  Yhtye teki ensimmäiset kappaleensa omakustanteena, mutta vuonna 2016 JVG:n perustama levy-yhtiö PME nappasi yhtyeen listoillensa. Töölön Ketterän ensimmäinen EP, Töölön Ketterä EP julkaistiin PME Recordsin kautta 22. huhtikuuta 2016. Ja Mylly siis ilmestyi nyt vihdoin, keväällä 2018.

Näyttökuva 2018-04-20 kello 10.07.11.png
Onko kysyttävää?

Menemme keikalle viime tipassa. Jonoa ei ole. Mutta on Helsingin yliopiston ja tuomiokirkon kuulaassa, tummansinisessä yössä kylpevä sivistynyt puhtaus ja akateeminen valta. On Valkoinen sali, sen paljon nähneet herrainpylväät ja tieteellinen tunnelma portaita ylös noustessa, kuin kirjastoon tai johonkin valtiolliseen virastoon.

On sali täynnä taiteen, kulttuurin ja nuorison edustajia. On parkettilattia. On screen, joka on jaettu erilaisiin kuutioihin ja niissä tyylikästä hillitynsävyistä ja erittäin mietettyä shutterstock -kuvamateriaalia.

Ja sitten on liput kympin. On Matti8 ja Handshaking arkisissa vaatteissa ja ihan semmosina kun ovat, jännittämättä. On yleisöä, jolla on UFFin 90-lukulaarit tyhjennettynä ja ylisuuria jakkupukuja olkatoppauksin yllään. Tilanne on vähän kuin dynamiittia olisi heitetty saliin. Lavan edessä rakentuu spontaania alunperin hevipiireistä tuttua moshpittiä toisensa perään, ja takarivi seisoo käytännössä monttu auki.

On ilmiselvää, että skenestä on pullahtanut ulos ilmiö, joka on enemmän, kuin mitä pinta antaa ymmärtää.

Antakaa niiden elää! Kapitalismi. Lontoon mellakat. Globaali lama. Eriarvoistuminen. Nuorisotyöttömyys.

Töölön ketterästä on kyllästymiseen asti vatkattu grimen tiimoilta. ”Vituttaako suomigrimen sanansaattajien viitta?” kysyy Radio Helsinki. ”Ihmiset, jotka toivat grimen valtavirtaan”, otsikoi Rumba. Töölön ketterän ympärillä käy kiistatta kuhina. Sitä ymmärtääkseen täytyy ymmärtää dialogia ja kuumotusta, joka rapiin, poliittiseen rapiin, globaaliin tilanteeseen ja nuorisoon liittyy.

 Grime.  UK. 2000-luvun alku. Garage, dub, dancehall, drum & bass. Eklektisyys. Oma estetiikka. Lähes vastakohta kaikelle sille, mitä valtavirtaräppi maailmanlaajuisesti yrittää myydä. Epäkaupallisuus, paikallisuus ja totuudellisuus. Kaupunginosat. Lontoon mellakat. Syventynyt globaalin lama. Stormzy. Skepta. Dizzee Rascal. Wiley. 

Rosvot.fi -sivuston Lauri vertaa Grimen lyhyt oppimäärä -artikkelissaan grimeä punkiin, eikä osu kovin harhaan. Grimen essenssiä on kuitenkin lokaalisuus ja koruton aitous, puhtaus. Se ei ole räyhäävää anarkiaa. Britannian viime vuoden parlamenttivaaleissa grimemuusikot tukivat Labouria #crime4corbyn -kampanjalla.

Esimerkiksi The Independent on puhunut grimesta uutena työväenluokan äänenä, jolla Lontoon lähiöiden nuoret saavat ajatuksensa kuuluviin ilman filttereitä.
– Lauri, rosvot.fi

Mutta onko Töölön ketterä poliittista vai ei – ja miten? Sanoituksissa uhotaan monin tavoin, mutta miten UK grime toimii Töölössä?

Helsingin Sanomat
 katsoo Töölön ketterän epäpolitisoivan grimen, koska vauras ja yläluokkainen Töölö ja sanoitukset, jotka sisältävät ”lähinnä onttoja kuvauksia räppitähden arjesta, itsestään selviä mottolausahduksia ja ihan perusteltua uhoa omasta erinomaisuudesta.” Paljastaako syvällinen analyysi kuitenkin laveamman tulkinnallisen annin?

Töölön Ketterän juju on ollut siinä, että se lokalisoi ja epäpolitisoi grimen, lontoolaisen, brittiläisen elektronisen musiikin perinteestä jalostuneen ja rujosoundisen hiphopin alalajin. Vauras ja valkoinen Töölö on sopiva vastakohta Etelä-Lontoon Croydonille tai Pohjois-Lontoon Tottenhamille, monikulttuurisille kaupunginosille, joista genren nykyiset suurnimet Stormzy ja Skepta ovat kotoisin.
-Oskari Onninen, Helsingin Sanomat

Epäpolitisoi? Jäin pohtimaan politiikkaa ja vallan rakenteita. Liike nyt -meininkiä. Perinteinen vaikuttamisen tapa ei ole tätä päivää eikä enää puhuttele. Töölön ketterä astuu siitä ulos, mutta sen grimen poliittisuus on suorastaan silmilletuleva riot, ehkä tahattomastikin, mielenosoitus, tuollainen ejakuloiva maskuliininen purkaus elämän ja olemassaolemisen halun raivosta.

Toisiaan vasten hyppivät latautuneet nuoret miehet sangattomissa silmälaseissa ja akateemisen oloisina, vähän tai ei lainkaan päihtyneinä keikalla. Kapitalismin, tuotteistamisen ja mainospuheen keskellä kasvaneina, eriarvoistumisen, epätasa-arvon ja hyvinvointiyhteiskunnan järjestelmällisen alasajon nähneen nuoren aikuisen turhautunutta, mutta tunnistettavaa energiaa. Samaa paloa kuin Call me by your name -elokuvan nuoren miehen (sukupuolisuusteemasta irroitettuna) elämään heräämisessä. Nuoressa aikuisessa on tuo kaikkeen ensi kertaa rakastuvan, rajattomien mahdollisuuksien, kuolemattomuuden ja avoimien ovien voima ja potentiaali, vaikka systeemi olisi miten hapan.

Anna mun elää -video on mahdollisimman poliittinen juliste aiheesta. Se on vähän semmoinen haistaaka nyt home, homepehvat -video. Video on täynnä seinää punaiseksi ja valkoiseksi maalaavia nuoria raavaita. Järjetöntä potentiaalia raksahaalareissa, ehkä pätkätöissä, aktiivimallisesti ihan liian monta tyyppiä pinta-alaan nähden touhuamassa seinään väriä. Kyseessä on kuitenkin taidemaalaus, valkopunainen (!), veren ja vapauden sävyissä, väkivallan ja puhtauden yhteenliittymässä. Punaiset ja valkoiset, niin. 1918 -vuodestakin on just 100 vuotta.

Kantaaottavuuden perinne on Avaimen Punaisesta tiilestä lähtien on ollut Suomessakin vähäosaisuuden raportointia ja poliittisen asemoitumisen ääneenkertomista. Siinäkin on kysymys tilan ottamisesta, oikeuksien vaatimisesta, halusta elää omannäköistä elämää ja vapaudesta. Eniten se on vääryyksien julistamista ääneen, graffitin tapaan niiden tapa kertoa, joille ei virallinen ja julkinen diskurssi anna tilaa.

Oi, kuinka iloisia liikemiehiä!

Raskas depressiorap on viime aikoina keskittynyt kuvailemaan nuoren aikuisen lamaannuksen, ahdistuksen ja tyhjyyden tilaa kaiken keskellä. Töölön ketterä asemoituu toisin. Paasaavan, depressiivisen tai sisäänpäinkääntyvän raskaan linjan sijaan lamaantumisen korvaa toiminta.  Töölön ketterän vallankumouksen ytimessä on itsevarmuus, estetiikasta, omasta elämästä ja tästä hetkestä nauttimisen simppeli ilo ja tekemisen keveys. Se säteilee ihan kaikesta läpi.

Ps. Eminem on varmaan nyt pakko mainita. Washington Post otsikoi raflaavasti, kuinka valkoiset liberaalit rakastavat poliittista räppiä – silloin kun räppäri on valkoinen. Töölön ketterä jotenkin karistaa valkoisen miehen historiallisen syntitaakan hartioillaan. He ovat reilusti sitä mitä ovat. Ja heillä kaiketi on siihen oikeus. Ei kenenkään säännöillä vaan omilla.

Mylly on nyt soinut luupilla koko viikon mun iPhone -kuulokkeissa lenkkeillessä pitkin helsinkiläisiä jäisen raikkaita merenrantoja. Siitä saa energiaa.

 

Suomen musiikkiblogi. Asiaa musiikista ja ihan mistä tahansa.

 

2 Comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s