Murtunut nainen? Vestan lohtulauseilla sinäkin olet ihana.

 

Tärkeä kulttuurihenkilö Heini Heikkilä kuunteli uudelleen Vestan Lohtulauseita ja muutti  ensikuuntelulla muodostetun keski-ikäisen ja ylimielisen mielipiteensä.

Lohtulauseita on yksinkertaisesti kaunis. Se pakenee sanallisia määreitä siten, kuin voi vain taide paeta silloin kun se ryhtyy sielussa soimaan. Se on linnunlaulua, elämäniloa ja rakkautta musiikkiin. Se on kujerteleva, kukerteleva, raadollinen ja raaka levy. Erittäin hyvä. Veri nais.

Nimenomaan nais. Vesta on tullut tutuksi itselle ensisijaisesti miesdominoidun suomiräppiskenen kautta ja liikkuu piireissä kuin kala vedessä.

 

Näyttökuva 2018-04-06 kello 10.41.46.png
Kuvassa Vestan liikehdintää miesdominoidussa räppiskenessä.

Syykin selviää pienen tutkimuksen avulla. Vesta on Kallion lukion kasvatti, ja opiskellut samaan aikaan muun muassa Elias Gouldin ja Töölön Ketterän Handshakingin kanssa. Vuosaaresta Kallioon -seikkailua hän on laajentanut myöhemmin Turun, Lontoon, Balin  ja Sydneyn suuntiin. Muutamat sinkut ja EP näyttivät jo mistä Vestassa on kyse. Nyt Jori Sjöroosin kanssa yhteistyönä syntyneellä Lohtulauseilla Vesta lunastaa kaikki häneen kohdistuneet odotukset – vaikka ja koska hän onkin nainen – ja totaalisesti ylittää ne.

Voimaa naiseudesta. Vesta ei ole kuitenkaan räppäri, vaan selkeästi melodinen ja laulava musiikintekijä, singer & songwriter. Se onkin naiselle historiallisesti helpompi skene. Artistina hän lähestyy Janis Joplinia, Patti Smithiä, Siaa ja muita kehollisella seksikkyydellä ”myymisen” ulkopuolelle asettuneita naisartisteja. Onko pakollista positioida itsensä ehkä jollain tavalla miehiseksi, jotta esineellistävän objektilokeron voisi välttää? Ei, sillä Vestasta puuttuu karskius, räävittömyys, tai naisen seksuaalisen vallan ylikorostaminen ja kuvion kääntäminen toisinpäin. Hän vain on.  Itse hän tuntuu välttelevän  genrelokeroita (kuuntele vaikkapa tämä mainio Radio Helsingin haastattelu), ja toki siitähän koko levy Lohtulauseita on all about – se leikkii genreillä ja tuo sillä metatason koko kysymyksenasetteluun. Semmoinen tämä nuori sukupolvi ehkä toivottavasti on. Nämä menneet sodat eivät kiinnosta, he luovat omaa maailmaansa erilaisilla ehdoilla.

IMG_4854.jpg
Murtuneet naiset, Pariisi, toiseus. Menneisyyden sotaako?

Mutta millainen nainen, haavoittuva, herkkä, levyllä sitten on? Kuitenkin vahva. Lohdullinen. Feministiteoreetikon kirjasta löytyy hyvin tätä olemusta kuvastava sitaatti.

Ihminen saavuttaa todellisen moraalisen asenteen kieltäytymällä olemasta ja hyväksymällä olemassaolonsa. – Simone de Beauvoir, Toinen sukupuoli

Voimaa aitoudesta. Mainio esimerkki genreillä leikkimisestä, olemisesta ja kokemusten synteesistä on Vestallica, jolla on kaikuja Metallicasta, Massive Attackin ja Portisheadin synkästä dubstepistä, takaperin nauhoitetuista sanoituksista, jotka muistuttaa Nirvanasta ja sanoituksetkin on silkkaa heroinchickiä tai ainakin depressioräpistä tuttua tyhjyydenkokemusta, kun öljy loppuu ja sammuu tähän paikkaan. Teekin on loppu. ”Paina pääsi mun rintaa vasten, siellon tyhjää/ kato mua silmiin, siel ei oo ketään.”
Ja kokonaisuus on kuitenkin jotain ihmeellisellä tavalla kevyttä ja niin paljon enemmän kuin osiensa summa.

Tuotteliaalla Vesta taas kertoo ettei halua olla rakastunut, vaan tuottelias, se häiritsee ja vie kaiken ajan. Rakastuneet eivät tee muuta kuin toisiaan, ja hän haluaa tehdä. Kappale on ensisijaisesti teksti ja näyte ajatuksenvirrasta ja rehellisestä avautumisesta, joka läpäisee koko Lohtulauseita -levyn. Kaiken näkeminen sellaisena kuin se on ja hyväksyntä, se on Vestan vahvaksi tekevä asia. Kun kortit on jo pöydässä, ei tarvitse pelätä. Ihanaa, ironista ja keväistä linnunsirkutusta ja häivähdys pianonpimputusta ja kiinankieltä on tietenkin taustalla julistamassa rakkautta taiteeseen.

Fakin Rockstarrin kuplivat lauseet voimauttavat. Siinä kuvaillaan taiteen ja musiikin tekemisen julkista puolta, shamppaanjaa ja suutelua, pohditaan ehkä statuksen turhuutta, tapahtumista. Se on myös oodi toiselle ja laulu toiseudesta. Kappaleessa on ihmeellinen mixi ääniä jotka soivat yhdessä kuin satakieli eksoottisessa puskassa, vaikkei yhtään luonnonääntä ole mukana.

Voimaa estetiikasta. Vestan kuuntelu, visuaalinen ja musiikillinen ilme johtaa haltoituneeseen ja taiteentutkimukselliseen tilaan, missä seikkaillaan tapetti- ja lintuaiheisilla sivustoilla, tutkitaan modernia skandinaavista designia ja Chinoiseries- suuntausta.

La chinoiserie est un modèle artistique européen, d’influence chinoise, qui est caractérisé par l’utilisation du langage figuré et fantaisiste de la Chine imaginaire, par une asymétrie, des contrastes très marqués et par l’utilisation de matériaux laqués et de décoration.

Vesta jatkaa ja uudelleen luo artistina ja taiteilijana taiteen ja ihmisyyden aarnitulen kantamista. Ja se on lohdullista.  Koska musiikki, Vestan biisit vie mukanaan. Ne lumoavat, eikä muista ajatella mitään turhaa. Sellaista on taide ja sen lumo. Syy. Ihmisenä olemisen kauneus.

 

 

 

 

 

Suomen musiikkiblogi. Asiaa musiikista ja ihan mistä tahansa.
Follow us: facebook & instagram

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s