Kaksi cowinta tulokasta: esittelyssä Mustaa ja Ruusut

Maaliskuussa kaksi biisiä on soinut loopilla mun korvissa: Mustaan Vapaasukeltaja sekä Ruusujen Käärmeen sisällä.

Vapaasukeltajaa kuunnellessa tekee mieli matkustaa esim. raketilla kuuhun ja takaisin, sillä tässä biisissä on sekä asennetta että herkkyyttä ihanassa sekoituksessa ja tismalleen oikealla tahdilla, eli lujaa.

Käärmeen sisällä taas on biisi, jota kuunnellessa luulen aina olevani supercool hahmo seksikkäässä Netflix-sarjassa (vaikka oikeasti laulan vahingossa ääneen liikennevaloissa nuotin ohi ”just kun aloit tottuu tähän kuvioon, oon, oon, oon” , ja kuvittelen et jengi kattoo pitkään siksi että mulla on niin mageet plehat). 

 

Stressitasoni on ollut viime päivinä sen verran harddeathcore, että oletin hypesammioni olevan täysin tyhjiin imaistu, kun aloitin kirjoittamaan tätä postausta. Luulin nimittäin aikanaan kuunnelleeni Mustaa ja olin että meh, eii ihan mun juttu. Mutta sitten kun kuuntelin Mustaan Vapaasukeltaja -kappaleen olin ihan että AYAYAYPUERTORICONYTONKOVA.  En tiedä, mitä mustaa olen aiemmin kuunnellut. Ehkä sieluni mustaa aukkoa tai J. Karjalaisen mustia laseja.

Olen suuri Pariisin kevät -fani ja tuolla jo Rumbassa ja YleX:ssä oltiinkin tämä asia kerrottu ääneen ennen kuin minä ehdin, perhana. Että Pariisin kevät -tyyppistä musiikkia tämä on, mutta Mustaa on jotenkin suoraviivaisempi ja me likes. Musiikkia on kuvailtu näin: ”Pariisin kevät ilman ärsyttävää vääntämistä”. Se Pariisin keväästä. Julistan täten, ettei internetissä saa enää puhua Pariisin keväästä, kun kirjoitetaan Mustaasta, sillä Mustaa eli Ari Latvala todella ansaitsee parrasvalojen kaiken loiston ihan itselleen.

Nyt sitten täällä odotan käsi oven kahvalla, että koska pääsen Mustaan ekalle keikalle. Tulkoot tuo päivä pian! Katsoin kristallipallosta, että mikäli Mustaa julkaisee lisää tämän tasoisia biisejä vielä jokusen niin keikalle on taas turha rankuttaa ovella lippuja. Käy niin kuin jo legendaksi muodostuneen Antti Tuiskun keikan kanssa aikanaan.

mustaa-2018
Tästä Mustaa -tyypistä me kuullaan vielä T: noita

Olen hypetellyt nyt tässä jo pidemmän aikaa ug-piireissä vastaantullutta kokoonpanoa Ruusut, kun bändiltä ilmestyi jokunen viikko sitten ensimmäinen single Käärmeen sisällä. Saatoin tuossa aiemmin mainita, että Pariisin keväästä ei enää puhuta, mutta kun Ruusuilla on sama tuottaja (Artturi Taira). Tuottajakaartista löytyy myös monilahjakas Tommishock. Ringa Mannerin, Miikka Koiviston, Alpo Nummelin ja Samuli Kukkolan muodostama uutuusyhtye soittaa electron, popin ja räpin sävyistä musiikkia, joka iskee aivoihin, sydämeen, tanssijalkoihin. Myös paikkoihin, joita ei yläluokkaisissa musiikkiblogeissa mainita, kuten p… pernaan.

Kristallipallossani näkyi niin järkyttävä menestys, että sokaistuin viikoksi.

Ruusut on jo kiinnitetty ainakin Sidewaysiin 8. – 10.6. (Helsinki) sekä Provinssiin 28. – 30.6. (Seinäjoki). Nyt sitten kaikki liittäkäämme kädet yhteen rukoukseen tahikka uhratkaamme jumalille, jotta saisimme nähdä Ruusut livenä edes pikkuriikkisellä klubikeikalla ennen kesää, sillä sinnehän on vielä aikaa suunnilleen sata vuotta.

ruusut-promo-800x533
Ruusut mä en jaksa odottaa teidän uusia biisejä ja keikkoja äähääähääääääää

 

kristallipallo
Tässä vielä autenttinen pikkukuva kristallipallostani T: noita

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s