ja tulee nimenäsi olemaan
Kaija Koon Rakastettu on täynnä rauhaa ja lohtua.
Satun olemaan suomalainen nainen. Se tarkoittaa, että olen metsänhenkiin ja tuonelaan uskovan metsäkansan ja Ruotsin ja Venäjän vallanpitäjien jäljiltä oman identiteetin saaneen, evankelis-luterilaisen kansan jälkeläinen. Kristinuskon ja vallan liitto siinä maaperässä, missä on muovautunut konsensus toimintatavoista, arvoista, laeista, hierarkioista ja roolistani yhteisössä naisena, on ollut vahva.
Olen siis myös Eevan jälkeläinen, mikäli raamattuun on uskomista. Eeva (Hepr. Hawwa, ”elämä” tai ”kaikkien elävien äiti”) oli maailman ensimmäinen nainen. Hänet oli luotu ensimmäisen miehen kylkiluusta, ja hän, heikkouttaan ja huonouttaan, lankesi käärmeen viekoitteluihin, ei voinut vastustaa kiusausta ja söi mehukkaan hedelmän pahan ja hyvän tiedon puusta. Siitä seurasi ihmiskunnan karkoitus paratiisista, viattomuuden ajan loppuminen. Ikuinen elämäkin karkasi näköpiiristä.
Tämmöistä meille opetettiin peruskoulun ala-asteella. Uskonnollinen kertomus langettaa vankan jalustan naisen ikuiselle heikommuudelle, syyllisyydelle kaikkeen mikä menee pieleen, himojen ja halujen synnyttäjyydelle, ja siksi oikeuttaa miehen vallankäytön suhteessa naiseen alusta loppuun. Alfasta omegaan, voisi sanoa. Tunteita herättävää #metoo -keskustelua seuranneena ja omia elämänkokemuksia kerranneena mietin, että mitä tässä pitäisi ajatella ja tuntea. Miten sietää pahaa? Mikä on oikein, mikä on väärin ja kenellä on vastuu?
Kikkelikortti-episodi oli 1990-luvun suurimpia kohu-uutisia, jossa punnittiin niin naisen kuin vallankäyttäjien asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Tiedotusvälineet nimesivät seksistisen ja pornografisen kortin kikkelikortiksi, jonka vastaanottaja oli tasa-arvoasiain neuvottelukunnan naistutkija. Hänelle sen oli lähettänyt joukko nimekkäitä suomalaisia työmarkkinajohtajia. Lue lisää tästä.
Seksihän on kiva asia. Se on ihanaa, mukavaa, pehmeää, kuumaa, lämmintä, rakkautta, ilotulituksia, violettia, tähtitaivaiden levollista usvaa, paratiisin lintujen kukerrusta, vuolaita vesiputouksia, makeita, tuoksuvia kukkia, tiikerin räjähtävää voimaa ja väriseviä lihaksia. Eikö se just olekin se paratiisi, mistä meidät karkoitettiin? Mikä on tämä loka, mikä siihen liittyy, valta ja intohimo, toisen lokaaminen ja halventaminen, pakottaminen, hyväksikäyttö, riistäminen, alistaminen? Mistä kumpuaa seksiin liittyvä häpeä, ja miksi se on niin herkkä asia? Eeva ja paratiisista karkoittaminen, alastomuuden verhoilu oliivinlehdillä vaikuttaa aika kaukaiselta selitykseltä.
Entäpä sitten tieteellinen, biologinen lähestymistapa? Jos ihmistä ajatellaan eläimenä, on sen viettien ja eloonjäämisen pohjalla vahva lisääntymisen vietti. #Metoo -kampanja osoittaa, että mies on peto, joka on aina valmiina panemaan mitä tahansa, mikä liikkuu ja suostuu siihen. Ja on valmiina, vaikkei saalis suostuisikaan. Ne väijyvät saalista seminaarisaleissa, käytävillä, junissa, pukukopeissa, autokorjaamoilla, pääsykoetilanteissa, työpaikoilla, ja milloin missäkin. Miehet ovat hillittömän, hallitsemattoman libidonsa uhreja. He kulkevat ympäriinsä jäätävän seisokkinsa piinaamina syyttäen naisia provosoinnista, siis siitä, että niillä on tissit. ”Sitähän te saatte mitä haluatte.” Onko länsimainen tapa siis kulkea tissit, kasvot ja hiukset vaatteiden läpi erottuen ollenkaan turvallinen? Eikö meidän naisten kannattaisi vakavasti harkita myös hijabia ja mahdollisimman tiukkaa kotosalla pysyttelyä? ”Pojat on poikia.”
Ainakin kampanja on herättänyt näkemään, miten valtava voima seksuaalisuus on ja miten se lävistää kaiken inhimillisen kanssakäynnin. Se on läsnä ja pakoon ei pääse. Sitä on kahlittu maailman sivu uskonnoilla ja laeilla ja kokeiltu myös vapautumista ja sallivaa toteuttamisen mallia. Se on voimakas, elämää synnyttävä ja rakentava voima, mutta myös tuhoava, mustasukkaisuuden ja saalistamisen raivoa synnyttävä voima, halventamisen ja häpeällä alistamisen raju pamppu. Kun se valjastetaan aseeksi missä tahansa hierarkisessa ryhmässä, koulussa, työelämässä tai sosioekonomisen aseman virittelyssä, jälki on ikävää. Se on karseeta ja surullista. Haavoittuneita, viattomia tyttöjä, kauniita ja fiksuja naisia, turhaan leimattuja pieniä poikia ja kilttejä, hyviä miehiä. Paholaisesta on se.
Juha Tapio kertoi Vain elämää -ohjelmassa, että taivaassa on kivi, jossa jokaisen oikea nimi lukee. Ja siinä lukee ”rakastettu”. Ehkäpä siinä kivessä olisi ongelmaan ratkaisu, sen sydän, kuten Jari Sinkkonenkin kertoo hesarin jutussa. ”Kun poika tuntee kelpaavansa juuri sellaisena kuin hän on, hänelle ei tule tarvetta alistaa muita.” (HS 18.10.2017) . Sama pätee tietysti tyttöönkin. Sulle ihminen, ja myös mulle, #metoo.
totuus 