Pipari T luki Paperi T:n esikoisrunokokoelman Post alfa. Hän inspiroitui.
”Ehkä se tajus että tässä vois olla pano”
”Siis kevyempi juttu”, sanoin
Olin unohtanut että tässä maailmassa voi vielä sanoa asioita ääneen
Nopeasti luettu ja hyvä
Mä kirjoitan paremmin
Ehkä sä vielä joku päivä tajuat
Että ihmiset on vaan ihmisiä
Samat lakananohuet kalpeat ihot
Että sä hengität yhtä vaikeasti kuin me muut
Mä tykkään sun itseironiasta
Mutta jos vaan nauraa itselleen
Sekin on lopulta maski
Tykkään enemmän asioista raakana
Puhtaus on niin harvinaista
Voiko musta iho olla kalpea
En saanut sitä selville, menin naimisiin
Avioliitto on sama kuin sinkkuus, paitsi et on se ärsyttävä puoliso
Mä oon silti kiitollinen kaikesta
I’m inspired
Ja missä on kaikki se viha, onko runous ilman vihaa latteaa
Ne juo fancy-kuppiloissa lattea, onko sekin latteaa
Mä en osaa juoda kahvia
Muuten haluisin olla kuin ne
Ja mä olen ne
Sekin on latteaa
totuus 